Isomaite
| Isomaite | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaisten ydinryhmä |
| Kladi: | Rosidit |
| Lahko: | Fabales |
| Heimo: | Hernekasvit Fabaceae |
| Alaheimo: | Faboideae |
| Tribus: | Robinieae[2] |
| Suku: | Maitteet Lotus |
| Laji: | pedunculatus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Lotus pedunculatus |
|
| Katso myös | |
Isomaite (Lotus pedunculatus, syn. L. uliginosus) on monivuotinen ruohovartinen hernekasvi.[3]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isomaite kasvaa 20–50 cm korkeaksi. Selvästi ontot varret ovat pystyjä tai kohenevia ja lähes kaljuja tai karvaisia. Lehdet ovat päättöparisia ja kaksiparisia. Lehdykät ovat 1–2,5 cm pitkiä, leveitä ja alta sinertäviä. Lehdyköiden sivusuonet ovat selviä. Alemman parin lehdykät ovat korvakemaisia, muiden lehdyköiden korvakkeiden ollessa surkastuneita. Kukinto on lehtihankainen, pitkäperäinen ja 5–12-kukkainen mykerömäinen sarja. Kukan verhiönliuskat ovat pitkäripsisiä ja nupussa uloskaartuvia. Keltainen teriö on 10–18 mm pitkä. Venhon alasivulla tyven ja kärjen välinen kulma on tylppä. Isomaite kukkii Suomessa kesä-elokuussa. Palko on suora, liereä, monisiemeninen ja avautuva.[4]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isomaitteen päälevinneisyysalue ulottuu Pyreneiden niemimaalta Britteinsaarille, Tanskaan ja Etelä-Ruotsiin, ja edelleen Puolaan, Unkariin, Keski-Italiaan, entisen Jugoslavian alueelle, Pohjois-Kreikkaan ja Bulgariaan. Lajia on tavattu satunnaisesti myös Ruotsin keskiosissa ja Norjan ja Suomen etelä- ja keskiosissa sekä paikoin Pohjois-Afrikassa. Pohjois-Amerikassa, Chilessä, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa se on harvinainen tulokaslaji.[5] Suomessa isomaite on satunnainen uustulokas, joka on paikoin myös vakiintunut lajistoon. Sitä on tavattu paikoitellen satamakaupungeista sekä muutamin paikoin myös sisämaasta.[3]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isomaite suosii kosteita ja ravinteikkaita kasvupaikkoja.[5] Suomessa isomaitetta on tavattu satamissa, painolastipaikoilla ja varastoalueilla.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Maxted, N.: Lotus pedunculatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-3. 2011. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.2.2022. (englanniksi)
- ↑ Stevens, P. F.: Fabaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 12.2.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 290.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 289–290.
- ↑ a b Den virtuella floran: Stor käringtand (myös levinneisyyskartta) Viitattu 12.1.2014. (ruotsiksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|