Isabella I (Jerusalem)
| Isabella I | |
|---|---|
 Isabellan ensimmäinen avioliitto Toronin paroni Onfroy IV:n kanssa 1183 | |
| Jerusalemin kuningatar | |
| Valtakausi | 1192–1205 |
| Edeltäjä |
Sibylla Guy de Lusignan |
| Seuraaja | Maria de Montferrat |
| Syntynyt |
Isabelle d'Anjou 1172 Nablus, Jerusalemin kuningaskunta |
| Kuollut |
5. huhtikuuta 1205 Akko |
| Puoliso |
Onfroy IV de Toron (naim. 1183; mitätöity 1190) Konrad de Montferrato (naim. 1190; k. 1192) Champagnen kreivi Henrik II (naim. 1192; k. 1197) Aimery de Lusignan (naim. 1198; k. 1205) |
| Lapset |
Maria de Montferrat Marie Alix Philippa Sibylla Melisende Amalric |
| Suku | Anjou |
| Isä | Amalric I |
| Äiti | Maria Komnena |
Isabella I (ennen syyskuuta 1172 Neblus, Jerusalemin kuningaskunta – 5. huhtikuuta 1205 Akko) oli Jerusalemin kuningatar omalla oikeudellaan, suo jure vuosina 1192–1205.[1]
Suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hänen vanhempansa olivat Jerusalemin kuningas Amalric I ja tämän toinen puoliso, bysanttilainen prinsessa Maria Komnena (n. 1154–1217) joka oli Bysantin keisari Manuel I Komnenoksen tyttärenpojan tytär ja jonka vanhemmat olivat protosebastos Johannes Doukas Komnenos ja Maria Taronitissa. Hän oli heidän ainoa aikuiseksi elänyt lapsensa ja valtakunnan perijätär, vanhempi sisar syntyi vuonna 1171 kuolleena.[2][3] Hän kuului Anjou-sukuun.
Kuningatar
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isabellasta tuli kuningatar sen jälkeen kun sisarpuoli Sibylla ja tämän tyttäret kuolivat vuonna 1190 ja Sibyllan puoliso Guy de Lusignan syrjäytettiin vuonna 1192.[1] Hän oli puolisoittensa Konrad I:n (1190–1192), Henrik I:n (1192–1197) ja Amalricin (1198–1205) kanssahallitsija. [tähän ei löydy viitettä]
Avioliitot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isabellan ensimmäinen avioliitto järjestettiin turvaamaan Guy de Lusignanin asema tulevana uutena kuninkaana. Hänen velipuolensa Balduin IV (joittenkin tietojen mukaan myös äitipuoli Agnes de Courtenay) kihlasi hänet 11-vuotiaana lokakuussa 1183 Toronin paroni Onfroy IV:n (n. 1166–1198) kanssa, joka oli Antiokian ruhtinas Raynald de Châtillonin poikapuoli. Kuningatar Sibyllan ja hänen tyttäriensä kuoleman jälkeen kesällä 1190 useimmat valtakunnan paronit, kuten Isabellan isäpuoli Balian d'Ibelin halusivat naittaa nyt sopivimmaksi katsotun kruununperijätär Isabellan, menestyneen sotilasjohtaja Konrad de Monferraton kanssa. Koska Onfroy oli kieltäytynyt vaatimasta kruunua Sibyllalta ja Guy de Lusignanilta itselleen vuonna 1186, häntä ei enää pidetty sopivana hallitsijapuolisona. Onfroyn ja 18-vuotiaan Isabellan lapseton avioliitto mitätöitiin, sillä perusteella että Isabella oli ollut sitä solmittaessa alaikäinen eikä hänen suostumustaan ollut kysytty, vaikka he olivat viihtyneet keskenään ja molemmat vastustivat päätöstä.[4][5]
Isabella avioitui toisen kerran 24. marraskuuta 1190 häntä noin 20 vuotta vanhemman Konrad de Monferraton kanssa. Konrad oli tällöin jo nähtävästi eronnut edellisestä puolisostaan, bysanttilaisesta prinsessa Theodora Angeloksesta (k. 1190-luvun puolivälissä), joka oli keisari Isaak II Angeloksen sisar. Konrad murhattiin Tyroksen kadulla kahden miehen puukottamana 28. huhtikuuta 1192. Kuoleva Konrad vannotti Isabellaa luovuttamasta Tyrosta kenellekään muulle kuin Rikhard Leijonamielelle tai Jerusalemin seuraavalle kuninkaalle.[6]
Kaksi päivää Konradin kuoleman jälkeen toista kertaa raskaana oleva Isabella kihlattiin kolmannelle puolisolleen, Champagnen kreivi Henrik II:lle, joka oli sekä Englannin kuningas Rikhard Leijonamielen että Ranskan kuningas Filip II:n veljenpoika. Heidät vihittiin runsas viikko myöhemmin 10. toukokuuta 1192 Akkossa.[5]
Imad ad-Din al-Isfahani, joka oli läsnä häissä, kirjoitti:
Henri de Champagne meni naimisiin [Monferraton] markiisin vaimon kanssa samana iltana ja väitti, että hänellä oli ensioikeus kuolleen miehen vaimoon. Tämä oli raskaana, mutta se ei estänyt häntä yhtymästä hänen kanssaan, mikä oli vielä inhottavampaa kuin lihallinen yhtyminen. Kysyin yhdeltä heidän hovimiehistään, kenelle isyys myönnettäisiin, ja hän sanoi: "Se tulee olemaan kuningattaren lapsi." Katsokaa näitten vääräuskoisten irstailua!
Kuningas Henrik I kuoli vuonna (nähtävästi ennen syyskuuta) 1197 pudottuaan ikkunasta kun ikkunasäleikkö tai parvekkeen kaide antoi periksi.
Isabellan neljäs puoliso vuodesta 1198 oli Guy de Lusignanin vanhempi veli Aimery de Lusignan, Kyproksen kuningas.[1][7] [8] Mainzin arkkipiispa Conrad von Wittelsbach, joka saapui Akkoon 20. syyskuuta 1197, oli ensimmäinen, joka ehdotti kruunun tarjoamista Aimerylle. Koska Aimeryn ensimmäinen puoliso Eschiva d'Ibelin (1160–1196) oli kuollut, hän saattoi avioitua leskeytyneen Jerusalemin kuningatar Isabella I:n kanssa.[9] Vaikka Jerusalemin patriarkka Aymar totesi, että avioliitto olisi epäkanoninen, Tyroksen arkkipiispa Joscius aloitti neuvottelut Aimeryn kanssa, joka hyväksyi tarjouksen. Patriarkka myös peruutti vastalauseensa ja kruunasi Aimeryn ja Isabellan kuninkaaksi ja kuningattareksi Tyroksessa tammikuussa 1198,[10][9] toisten tietojen mukaan Akkossa tammikuussa 1198.[1][7][8]
Aimeryllä oli ensimmäisestä avioliitostaan kolme aikuiseksi elänyttä lasta. Vanhin tytär Bourgogne avioitui Raimund VI de Toulousen kanssa vuonna 1193 (ero 1196, ei perillisiä) ja toisen kerran Walter de Montbéliardin kanssa vuonna 1204. Helvis (n. 1190 – n. 1218), avioitui Antiokian ruhtinas Raymond-Roupenin kanssa. Hugues I (1194/1195 –1218) nousi isänsä jälkeen Kyproksen valtaistuimelle ja avioitui Isabellan ja Henrikin tyttären Alix de Champagnen kanssa.
Jälkeläiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toisesta avioliitostaan Konrad de Monferraton kanssa Isabellalla oli yksi tytär:
- Maria de Monferrato (1192–1212) seurasi Isabellaa Jerusalemin kuningattarena vuonna 1205, kuoli synnytykseen 20-vuotiaana
Kolmannesta avioliitostaan Champagnen kreivi Henrik II:n, kuningas Henrik I:n kanssa hänellä oli kolme tytärtä:
- Marguerite, Marie (1193/1194 – ennen 1205) kihlattiin Kyproksen prinssi Guylle, molemmat kuolivat lapsina
- Alix (1195/1196–1246), avioitui Kyproksen kuningas Hugues I de Lusignanin kanssa, joka oli hänen isäpuolensa Aimery de Lusignanin ja tämän ensimmäisen puolison Eschiva d'Ibelinin poika; toinen avioliitto Antiokian ruhtinas Bohemond V:n kanssa; kolmas avioliitto Raoul de Soissonsin kanssa. Hän oli Champagnen kreivikunnan perijätär.[11]
- Philippa (n. 1197 – 20. joulukuuta 1250), avioitui Érard de Briennen, Rameruptin ja Venizyn herran kanssa ja oli myös Champagnen kreivikunnan perijätär.[11]
Neljännestä avioliitostaan Kyproksen kuningas Aimery de Lusignanin kanssa hänellä oli kolme lasta:
- Sibylla (loka–marraskuu 1198 – n. 1230 tai 1252), avioitui Armenian kuningas Leo I:n kanssa
- Melisende (n. 1200 – 1249 jälkeen), avioitui 1. tammikuuta 1218 Antiokian ruhtinas Bohemond IV:n kanssa[1][7]
- Amalric (1201 – 2. helmikuuta 1205), kuoli nelivuotiaana ruokamyrkytykseen[5]
Perintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isabella ja neljäs puoliso Aimery kuolivat molemmat huhtikuussa 1205 valkokeltti kalasta saatuun ruokamyrkytykseen, kuten myös heidän pieni poikansa Amalric, joka kuoli jo helmikuussa. Toisten tietojen mukaan Aimery syö kalaa liikaa. Isabella kuoli neljä päivää puolisonsa jälkeen, joten hän oli noina päivinä Jerusalemin kuningatar itsenäisenä hallitsijana. Jerusalemin paronit valitsivat seuraajaksi vanhimman tyttären Maria de Montferratin eivätkä Melisandea, ja pyysivät Ranskan kuningasta etsimään Marialle sopivan puolison.[12]
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Isabella I queen of Jerusalem (Also known as: Isabel, Isabella of Anjou, Isabelle d’Anjou) Encyclopedia Britannica. Viitattu 9.3.2024.
- ↑ Hamilton, Bernard: The Leper King and His Heirs: Baldwin IV and the Crusader Kingdom of Jerusalem. Cambridge University Press, 2000. ISBN 9780521017473. S. 31, alaviite 47
- ↑ Barber, Malcolm: The Crusader States. Yale University Press, 2012. ISBN 978-0-300-11312-9. S. 246
- ↑ Hamilton, Bernard: "Queen Alice of Cyprus". Teoksessa: Boas, Adrian J. (toim.). The Crusader World. The University of Wisconsin Press, 2016. S. 225. ISBN 978-0-415-82494-1.
- ↑ a b c Runciman, Steven (1989b): A History of the Crusades, Volume III: The Kingdom of Acre and the Later Crusades. Cambridge University Press, 1989. ISBN 0-521-06163-6. Ss. 30, 130, 367
- ↑ Painter, Sidney: "The Third Crusade: Richard the Lionhearted and Philip Augustus". Teoksessa: Setton, Kenneth M. & Wolff, Robert Lee & Hazard, Harry (toim.). A History of the Crusades, Volume II: The Later Crusades, 1189–1311. The University of Wisconsin Press, 1969. ss. 45–85. ISBN 0-299-04844-6. S. 80
- ↑ a b c Isabella I of Jerusalem (d. 1205) Women in World History: A Biographical Encyclopedia. Encyclopedia.com. Viitattu 9.3.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Tyerman, Christopher: God's War: A New History of the Crusades. Harvard University Press, 2006. S. 493
- ↑ a b Runciman, Steven (1989b). A History of the Crusades, Volume III: The Kingdom of Acre and the Later Crusades. Cambridge University Press, 1989. ISBN 0-521-06163-6. ss. 94–95
- ↑ Edbury, Peter W.: Kingdom of Cyprus and the Crusades. Cambridge University Press, 1994. ISBN 978-0-521-45837-5. s. 33
- ↑ a b Perry, Guy: John of Brienne: King of Jerusalem, Emperor of Constantinople, c. 1175-1237. Cambridge University Press, 2013. S. 38
- ↑ Latin Kingdom of Jerusalem (1099-1291) Catholic Encyclopedia. Viitattu 9.3.2024.
