Indre Mission
| Indre Mission | |
|---|---|
 |
|
| Perustettu | 1861 |
| Tyyppi | Kristillinen järjestö |
| Toimiala | Herätysliike |
| Kotipaikka | Fredericia, Tanska |
| Toiminta-alue | Tanska |
| Puheenjohtaja | Hans-Ole Bækgaard[1] |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
Indre Mission (lyh. IM, virallisesti Kirkelig Forening for den Indre Mission i Danmark, suom. Sisälähetys) on suurin Tanskan luterilaisen kirkon yhteydessä toimivasta kolmesta herätysliikkeestä. Indre Missionin juuret ovat Tanskan 1860-luvun hengellisissä herätyksissä. Järjestön toiminnassa on mukana noin 32 000–40 000 ihmistä yli 300 paikallisessa yhteydessä. Järjestöllä on yhteensä yli 200 työntekijää, joista yli 100 on palkattomia.[2]
Indre Missionilla on useissa kaupungeissa omia kokoontumistiloja, joita kutsutaan lähetystaloiksi. Kokoontumistiloissa vietetään aikaa toisten kristittyjen kanssa ja opiskellaan Raamattua. Indre Mission tekee työtä muun muassa lasten, nuorten ja maahanmuuttajien parissa. IM järjestää ohjelmaa teini-ikäisille, nuorille, perheille, sinkuille ja muille ihmisryhmille. Indre Mission järjestää vuosittain Konnekt-tapahtuman, joka kerää yhteen 18–30 -vuotiaita nuoria ja nuoria aikuisia. IM:n johtaja Hans-Ole Bækgaardin mukaan järjestössä pyritään pysymään yksinkertaisuudessa ja maanläheisyydessä.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1853 muodostettiin maallikoiden yhdistys Sjællandissa, jonka tarkoituksena oli rakentaa kasteen liiton ja uskontunnustuksen varaan sekä elvyttää ja todistaa kansankirkon sisällä yhteistyössä sen pastoreiden kanssa. Vapaakirkolliset suuntaukset vaikuttivat kuitenkin pian siihen. Vuonna 1858 järjestö itsenäistyi, kun pastori Christian Frederik Rønne tuli sen puheenjohtajaksi.[3]
Tämän jälkeen järjestöstä tuli kansankirkollinen ja pastorijohtoinen. Vuonna 1861 järjestön nimeksi tuli Kirkelig Forening for Indre Mission i Danmark (lyh. KFIMD), joka säilytti uuden suunnan. Rønne toimi puheenjohtajana vuoteen 1881 asti, mutta todellinen johtaja oli taitava strategi pastori Vilhelm Beck, joka toimi varsinaisena johtajana vuodesta 1881 alkaen.[3]
Yhdistyksestä tuli nopeasti valtakunnallinen liike, joka kasvoi useista herätyksistä, lisääntyneestä kirkollisesta tuesta ja vastaavasta sisäisen organisaation kasvusta. Toimintaa kuvasivat yhteisöjen muodostaminen, lähetystalojen rakentaminen, erityinen lähetyssäätiö, lähetys- ja jalkautumislähetys, lehtien ja kirjojen kustantaminen sekä koulujen ja yhdistysten perustaminen.[3]
Vuoden 1900 jälkeen järjestö oli selkeä vallankäyttäjä, jolla oli elintärkeä merkitys laajojen yhteiskuntakerrosten uskonnolliselle, moraaliselle, sosiaaliselle ja taloudelliselle kohottamiselle yhdessä vauraan keskiluokan kanssa. Järjestölle oli ominaista hurskaus, säästäväisyys ja dynaamisuus. KFIMD:n kannattajat hyväksyivät yhä enemmän kansallisen kirkkojärjestelmän, luopumatta kuitenkaan tavanomaisesta kirkollisesta, kulttuurisesta ja sosiaalisesta konservatiivisuudestaan. Sotien välisenä aikana järjestö kohtasi suuria mullistuksia, mutta säilytti avoimuuden ja lujuuden yhdistelmän ja selviytyi Christian Bartholdyn puheenjohtajakaudella 1934-1959 suhteellisen vahingoittumattomana monista tuon ajan myrskyistä.[3]
Kuten muutkin kirkkokunnat, järjestö on sittemmin kokenut laskusuhdanteita ja taantumia. Järjestö on joutunut käsittelemään sisäisten ryhmittymien välisiä taisteluita, joissa mielipide-erot ovat usein ylittäneet rajat muun muassa yhdistysdemokratian, kulttuurikäsityksen, kaste- ja raamatunkäsitysten, naispappeuden, irtautumissuuntausten ja karismaattisten liikkeiden osalta. KFIMD on edelleen voimakas liike, jolla on monilla alueilla maallikoiden vahva tuki.[3]
Suhde Tanskan kansankirkkoon
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Asema Tanskan kansankirkon herätysliikkeenä aiheutti alusta alkaen ristiriitoja. Yhtäältä KFIMD on katsonut työnsä kuuluvan kirkon piiriin, mutta toisaalta sitä ei voitu pitää kristillisenä kirkkokuntana, koska sillä oli paljon "epäuskoisia" jäseniä. Kahtiajakautuminen vastasi sisäistä ristiriitaa pietistisen, kirkkokriittisen siiven ja maltillisemman, kansankirkollisen siiven välillä. Johtokunta on hyväksynyt suuret erot ajattelussa ja työmenetelmissä niin kauan kuin yhteinen päämäärä on säilynyt, mutta tuloksena oli jatkuvaa painostusta molemmilta puolilta. Samaan aikaan johtokunnan oli taattava liikkumisvapaus kirkollisille viranomaisille ja papistolle, jotka halusivat KFIMD:n integroituvan täysin kansankirkon riveihin.[3]
Järjestö vältteli virallisia toimia ja sai haltuunsa Kööpenhaminan sisäisen lähetysjärjestön, joka oli enemmän kirkkoon suuntautunut. Maaseutulähetyksessä sen sijaan hyödynnettiin kristillisiä humanitaarisia laitoksia ja hyväntekeväisyysjärjestöjä. Erityisesti Kööpenhaminan kirkkosäätiön tuen ansiosta KFIMD pystyi hallitsemaan Kööpenhaminan kirkollista elämää vuosikymmeniä.[3]
15. kesäkuuta 2013 sen johtaja allekirjoitti yhdessä seitsemän muun tanskalaisen luterilaisen järjestön johtajan kanssa julkilausuman, jossa kehotettiin olemaan käyttämättä julistajina niitä pappeja ja piispoja, jotka tukivat uutta avioliittokäsitystä. Tällä viitattiin samaa sukupuolta olevien avioliiton hyväksyntään, mikä tapahtui kirkossa valtion päätöksellä vuonna 2012. Julkilausuman mukaan uusi vihkikaava ei ollut sovitettavissa yhteen kristillisen avioliittokäsityksen kanssa. Julkilausumassa korostettiin myös näiden järjestöjen keskinäisen yhteistyön tärkeyttä riippumatta siitä valitsevatko ne toiminnan kansankirkon ulkopuolella vai edelleen sen sisällä.[4]
Puheenjohtajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- C.F. Rønne 1861-1881
- Vilhelm Beck 1881-1901
- Frederik Zeuthen 1901-1915
- Carl Moe 1915-1927
- Vilhelm Kristian Kold 1927-1932
- Peter Johannes Munch 1932-1935
- Christian Bartholdy 1934–1959
- Lauritz Peter Jensen 1959-1960
- Kristian Friis 1961-1979
- John Ørum Jørgensen 1979-1985
- Verner Andersen 1985-1987
- Karl Lindhardt Jensen 1987-1998
- Christian Poulsen 1998-2006
- Anders Dalgaard 2006-2011
- Hans-Ole Bækgaard 2011-
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hovedbestyrelsen Indre Mission. Viitattu 7.11.2021. (tanskaksi)
- ↑ a b Vaihtoehtoina alistuminen tai rohkea nousu Uusi Tie. 8.2.2017. Viitattu 7.11.2021.
- ↑ a b c d e f g Frands Ole Overgaard: Indre Mission Den Store Danske. 25.4.2023. Viitattu 18.1.2024. (tanskaksi)
- ↑ Kirkollisen yhteyden katkeaminen Tanskassa Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta. Viitattu 20.11.2022.
