Ilja Metšnikov
| Ilja Metšnikov | |
|---|---|
| Илья́ Ильи́ч Ме́чников | |
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Илья́ Ильи́ч Ме́чников |
| Syntynyt | 3. toukokuuta 1845 Panasivkan tila, Ivanovkan kylä, Kupjanskin kihlakunta, Harkovan kuvernementti |
| Kuollut | 2. heinäkuuta 1916 (71 vuotta) |
| Koulutus ja ura | |
| Väitöstyön ohjaaja | Leon Cienkowski ja Louis Pasteur |
| Oppilaat | Danylo Zabolotny (käännä suomeksi), Nikolai Gamaleja, Waldemar Haffkine, Jakov Bardah, Lev Tarasevitš, Ivan Savtšenko ja Alexandre Besredka |
| Tutkimusalue | Immunologia, mikrobiologia, gerontologia, patologia, embryologia ja immuunijärjestelmä |
| Palkinnot |
 Nobelin lääketieteen palkinto (1908) |
Ilja Iljitš Metšnikov (ven. Илья́ Ильи́ч Ме́чников, 15. toukokuuta (J: 3. toukokuuta) 1845 Panasivkan tila, Ivanovkan kylä Kupjanskin kihlakunta, Harkovan kuvernementti (nyk. Ukraina)– 15. heinäkuuta (J: 2. heinäkuuta) 1916 Pariisi[1][2][3]) oli Venäjän keisarikunnassa syntynyt mikrobiologi, eläintieteilijä, patologi ja gerontologi.[1] Hän teki uraa uurtavaa tutkimustyötä immuunijärjestelmän parissa, josta hänet palkittiin yhdessä Paul Ehrlichin kanssa vuonna 1908 Nobelin lääketieteen palkinnolla. Palkinnon perusteena oli synnynnäiseen immuniteettiin kuuluvan fagosytoosin keksiminen osana meritähtien alkionkehitykseen liittyvää tutkimusta.[4]
Metšnikov kehitti myös teorian maitohappobakteerien suotuisista terveysvaikutuksista. Hän uskoi, että lähes kaikki ikääntymiseen liittyvät sairaudet johtuivat siitä, että tulehdusten torjumiseen erikoistuneet fagosyyttisolut alkoivat tuhota elimistön omia kudoksia. Tämä johtui hänen mukaansa eräiden suolistossa elävien bakteerien aineenvaihduntatuotteista. Metšnikov uskoi, että paras tapa ehkäistä näitä sairauksia oli pyrkiä lisäämään suolistossa elävien maitohappoa tuottavien bakteerien määrää nauttimalla päivittäin jugurttia. Metšnikov kertoi olevansa erittäin tyytyväinen oman jugurtinsyöntinsä tuottamiin tuloksiin, mutta ei koskaan täsmentänyt, mitä tulokset tarkkaan ottaen olivat. Hänellä oli myös suolisto- tai munuaisongelmista kärsineitä tuttavia, jotka myös olivat olleet hyvin tyytyväisiä jugurtinsyönnin vaikutuksiin. Maitohappobakteeriteorian tueksi ei ole kuitenkaan löytynyt tieteellistä näyttöä.[5]
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Metšnikov syntyi vauraaseen moldovalaiseen aatelissukuun, palveluksesta vetäytyneen upseerin, maanomistajan perheen viidentenä lapsena nykyisen Itä-Ukrainan alueella.[6][7] Veljensä Leon kotiopettajaksi palkattu luonnontieteen opiskelija opasti häntä kasvi- ja eläintieteeseen Iljan ollessa 8-11 -vuotias. Vuonna 1956 Ilja muutti Harkovaan lyseon oppilaaksi. Harkovassa hän tutustui 15-vuotiaana mikroskooppiseen biologiaan. Koska Metšnikovia ei päästetty käyttämään yliopiston mikroskooppia, hän lainasi toista laitetta ja sai yksityisopetusta histologiasta. Hän valmistui lyseosta 17-vuotiaana erinomaisin arvosanoin. Hänen äitinsä taivuttamana hän ei ryhtynyt opiskelemaan lääketiedettä, vaan valitsi eläintieteen. Mikroskopia oli vielä lapsenkengissä. Hän valmistui kahdessa vuodessa, vuonna 1864 Harkovan yliopiston luonnontieteellisestä tiedekunnasta.[7] Sieltä hän jatkoi opintojaan Gießenin, Göttingenin ja Münchenin yliopistoissa ja suoritti tutkimustyötä Italiassa. Vuonna 1868 hän väitteli tohtoriksi Pietarin yliopistossa.[3]
Vuonna 1867, 22-vuotiaana Metšnikov sai eläintieteen apulaisprofessuurin uudesta Odessan Novorossijskin yliopistosta, mutta jo muutaman kuukauden päästä päätyi kiistoihin yliopiston edustamisesta kansainvälisessä kongressissa.[7] Tämän seurauksena Metšnikov erosi (1968) ottaakseen vastaan Pietarista tarjotun dosentuurin. Hänelle ei kuitenkaan osoitettu työtilaa, tutkimuslaitteita eikä tarjottu lämmitystä. Tilanteessa Metšnikov masentui. Lisäksi hän oli köyhä, joten hän joutui esimerkiksi antamaan iltaluentoja kaivosalan oppilaitoksessa ja sittemmin tekemään käännöksiä elättääkseen itsensä ja ensimmäisen vaimonsa. Yliopistopetusta hän antoi iltaisin kotinsa ainoassa kunnolla valaistussa huoneessa.[7] Vuonna 1872 hän sai professuurin Odessasta ja vuoteen 1880 Novorossijskin yliopiston professorina. Hän erosi virastaan protestina hallituksen taantumuksellista koulutuspolitiikkaa vastaan.[7][8] Vuonna 1886 hän perusti yhdessä Nikolai Gamalejan kanssa Venäjän ensimmäisen bakteriologisen tutkimusaseman. Vuonna 1887 Metšnikov muutti Pariisiin, jossa hän vuodesta 1888 lähtien toimi Pasteur-instituutin laboratorion johtajana ja vuodesta 1905 instituutin varajohtajana.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b І. Г. Скрипаль: Metšnykov Illja Illitš (Мечников Ілля Ілліч) Entsyklopedija Sutšasnoji Ukrajiny - Encyclopedia of Modern Ukraine. 2018. Viitattu 27.10.2024. (ukrainaksi)
- ↑ O. A. Batšynska (О. А. Бачинська): Metšnykov Illja Illitš (Мечников Ілля Ілліч) Entsyklopedija istorija Ukrajiny (Ukrainan historian tietosanakirja), osa 6: Ла-Мі, history.org.ua. 2009. Viitattu 27.10.2024. (ukrainaksi)
- ↑ a b c Entsiklopedija ”Krugosvet” slovari.yandex.ru. Viitattu 18.3.2010. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Ilya Mechnikov Nobelprize.org. Viitattu 16.8.2009. (englanniksi)
- ↑ Recycling Metchnikoff: [Probiotics, the Intestinal Microbiome and the Quest for Long Life. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3859987/]
- ↑ David Riesman: Book Review: Life of Elie Metchnikoff Ann Med His; 4 (3):317–319. Sep. 1922. Viitattu 27.10.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e R. B. Vaughan: The Romantic Rationalist. A Study of Elie Metchnikoff (DOI https://doi.org.10.1017/s0025727300030702)+Med Hist, 9(3):201–215. Jul. 1965. Viitattu 27.10.2024. (englanniksi)
- ↑ Bolšaja sovetskaja entsiklopedija slovari.yandex.ru. Viitattu 18.3.2010. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ilja Metšnikov Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
