Hypatia Aleksandrialainen
| Hypatía | |
|---|---|
| Ὑπατία | |
 Uuden ajan kuvitteellinen muotokuva. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | noin 355 Aleksandria |
| Kuollut | 415 (59–60 vuotta)
Aleksandria |
| Koulutus ja ura | |
| Koulukunta | uusplatonismi |
| Tunnetut työt | ei säilyneitä teoksia |
| Opettaja | Hierokles Aleksandrialainen |
Hypatia Aleksandrialainen (m.kreik. Ὑπατία, noin 355–415) oli kreikkalainen uusplatonilainen filosofi, matemaatikko, tähtitieteilijä ja opettaja. Hän syntyi ja kuoli Aleksandriassa. Hän on varhaisin naispuolinen matemaatikko, jonka elämästä ja työstä on tietoja, vaikka niitä ei ole säilynyt hänen tieteellisistä saavutuksistaan.[1]
Hypatian isä Theon Aleksandrialainen oli matemaatikko, joka toimi Aleksandrian kirjaston museon eli muusien temppelin johtajana kunnes patriarkka Theofilus sulki sen vuonna 391 osana Aleksandrian pakanallisten palvontapaikkojen hävittämistä. Hypatian puoliso Isidoros Miletoslainen oli kuuluisa arkkitehti.
Hypatia murhattiin noin kuudenkymmenen vuoden iässä, Sokrates Skolastikon mukaan poliittisista syistä, Damaskioksen mukaan kateudesta Hypatian oppineisuutta kohtaan. Hypatian raakaa ja julmaa murhaa on pidetty klassisen sivistyksen loppuna Aleksandriassa.
Varhaiset tietolähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varhaisimmat Hypatian maininneet kirjailijat olivat hänen aikalaisensa Sokrates Skolastikko sekä Damaskios. Molemmat ylistivät korkealentoisesti Hypatiaa.[2]
Sokrates Skolastikko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bysanttilainen kirkkohistorioitsija Sokrates Skolastikko (n. 380 – n. 450) kirjoitti seuraavasti: "Aleksandriassa oli Hypatia-niminen nainen, filosofi Theonin tytär, joka saavutti kirjallisuudessa ja tieteessä sellaisia saavutuksia, että se ylitti kaikki oman aikansa filosofit." Hypatia oli perehtynyt Platonin ja Plotinoksen oppeihin, ja hänen luennoilleen tuli ihmisiä kaukaa kuuntelemaan hänen opetustaan. Sokrateen mukaan Hypatian murha johtui siitä, että tämä oli osallistunut poliittiseen juonitteluun.[3]
Damaskios
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kreikkalainen uusplatoninen filosofi Damaskios (s. 480) kirjoitti lyhyesti myös Hypatiasta tämän aviopuolisosta Isidoros Miletoslaisesta kirjoittamassaan elämäkerrassa. Teksti on peräisin Bysantissa vuoden 1000 vaiheilla kootusta ja osin säilyneestä Suda-ensyklopediasta. Damaskioksen mukaan Hypatias oli Theon Aleksandrialaisen tytär, tunnettu filosofi ja filosofi Isidoroksen puoliso. Koska hänen älynsä oli laajempi kuin isällään, hän ei rajoittunut matematiikkaan vaan omistautui myös filosofialle ja tunsi Aristoteleen, Platonin ja "minkä tahansa filosofin, mistä kuulijat halusivat tietää". Damaskioksen mukaan Hypatias murhattiin kateudesta hänen oppineisuuttaan kohtaan; erityisen kateellisia oltiin hänen tähtitieteen tuntemuksestaan.[2]
Kirjallinen tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Damaskioksen mukaan Hypatia kirjoitti Astronomiseen kaanonin, ja kommentaareja Diofantoksen Arithmetikaan ja Apollonioksen Konikaan. ”Astronominen kaanon” on luultavimmin Ptolemaioksen Almagestin tai hänen Almagestiin perustuvan taulukkoteoksensa editio, yhteistyö isän ja tyttären välillä.
Hypatian oppilaan Synesioksen kirjoittamia kirjeitä on säilynyt, mutta yhtään Hypatian kirjoituksista ei ole säilynyt edes fragmentteina. Arabiankielisinä käännöksinä on kuitenkin tallentunut neljä kirjaa tai lukua Hypatia Aleksandrialaisen kommentaareista Diofantoksen Arithmetika -teokseen. Ne eivät olleet tieteellisesti merkittäviä ja sisälsivät vain oppilaille tarkoitettua matematiikan alkeiden opetusta. Onkin arveltu, että Hypatian jälkimaine perustuu enemmänkin legendoihin kuin hänen tieteellisiin ansioihinsa.[4]
Opettaja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Theon on viimeinen varmasti tiedetty Aleksandrian Museion-instituutin johtaja. Kuuluisa Aleksandrian kirjasto oli Museionin osa. Museionin lakkauttamisen jälkeen kaupungissa ei ollut kouluja. Hypatia opettikin omassa kodissaan ja kaupungin luentosaleissa. Oppilaita Hypatia sai ympäri helleenisen maailman, pitkien matkojen takaakin, kirjoittaa Sokrates Skolastikko. Oppilaita tiedetään tulleen Egyptistä, Syyriasta, Konstantinopolista ja Kyrenestä.
Hypatian oppilaat tulivat yläluokasta, eliitistä. Tavallisella köyhällä kansalla ei ollut mahdollisuutta saada opetusta sillä se oli kallista ja maksullista. Moni Hypatian oppilaista sijoittui korkeaan asemaan joko kirkossa tai hallinnossa. Edellä mainitusta Synesioksesta tuli piispa.
Damaskios kuvaa Hypatiaa selvä-ääniseksi, kaunopuheiseksi, harkitsevaksi ja kohteliaaksi. Sukupuoli väistämättä vaikutti hänen työhönsä. Sokrates Skolastikon mukaan hän ei kuitenkaan joutunut miesten seurassa hämilleen. Damaskios kertoo eräästä Hypatian oppilaasta, joka rakastui syvästi opettajaansa. Tällöin, Damaskioksen mukaan,
- ”Hypatia keräsi ne kankaat, joita oli käyttänyt kuukautistensa aikana ja näytti ne oppilaalle sanoen: ’Näihin sinä olet rakastunut nuori mies, eivätkä nämä ole yhtään kauniita!’ Oppilas tunsi niin voimakasta häpeää ja hämmennystä rumasta näystä, että tunsi muutoksen sydämessään ja lähti pois parempana ihmisenä.”[2]
Poliittinen taustavaikuttaja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Monien muiden filosofien tapaan Hypatia osallistui kotikaupunkinsa politiikkaan. Hypatialla ei ollut Aleksandriassa virkaa hoidettavanaan, mutta hän neuvoi monia sekä paikallisia että valtakunnallisia virkamiehiä. Vaikuttaisi siltä, että Hypatialla oli huomattava moraalinen auktoriteetti. Damaskios ylistää hänen kansalaishyveitään.
Sokrates Skolastikon mukaan Hypatialla oli hyvät suhteet prefekti Oresteen kanssa. Kaupungin poliisituomari antoi Hypatian toimia Aleksandriassa vapaasti, vaikka hän ei ollutkaan kristitty. Yhteistyö Orasteneen kanssa johti kuitenkin poliittiseen kateuteen ja teki Hypatiasta tavallisen kansan keskuudessa epäsuositun.[3]
Kuolema
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hypatian kuolema liittyy Aleksandria poliittisiin ja uskonnollisiin levottomuuksiin. Aleksandriassa oli kireät välit niin ison juutalaisväestön, kristittyjen kuin pakanoiden kesken. Vuonna 412 patriarkka Teofiloksen kuoltua Aleksandriassa alkoivat poliittiset levottomuudet. Levottomuudet olivat saaneet alkunsa, kun juutalaiset polttivat kristillisen kirkon ja murhasivat pappeja.[5] Uuden patriarkan valinta ei sujunut ongelmitta ja kaupunkiin saapunut uusi prefekti Orestes ei saanut vakiinnutettua valtaansa. Patriarkan vaali oli tiukka arkkidiakoni Timoteuksen ja Teofiluksen veljenpojan, pappi Kyrilloksen välillä. Kyrillos valittiin arkkipiispaksi.
Patriarkka Kyrilloksen ja prefekti Oresteen välille syntyi kiistaa, jota Hypatia yritti välittää helleenisiä arvoja korostaen. Orestes inhosi Kyrillosta, ja olisi halunnut, että patriarkaksi olisi valittu arkkidiakoni Timoteos.[5] Kriisi syveni vuonna 414, kun Kyrillosta kannattaneet munkit yrittivät murhata Oresteen siinä epäonnistuen. Orestes kidututti munkkien johtajan Ammoniuksen kuoliaaksi. Kyrillos johti valtuuskunnan Aleksandrian juutalaiseen kortteliin, jossa hän yritti saada oikeutta vääryyttä kärsineille kristityille. Kyrilloksen valtuuskunta hajosi kuitenkin mellakaksi, joka poltti kaksi synagogaa.[5]
Kristityistä koostunut väkijoukko, johtajanaan erään kirkon lukija Pietari, veti vuonna 415 Hypatian hänen vaunuistaan ja raahasi hänet kirkkoon, ilmeisesti käännyttääkseen hänet kristityksi. Kun Hypatia ei suostunut väkijoukon vaatimuksiin, he kivittivät hänet kuoliaaksi.[5] Vaikka Kyrillos ei ollut henkilökohtaisesti vastuussa Hypatian kuolemasta, syyttävä sormi osoitti häntä.[5]
Kirkkohistorioitsija Sokrates Skolastikko kuvaa Hypatian kuoleman olosuhteita seuraavasti:
»[Hypatia] joutui poliittisen kateuden kohteeksi, mikä oli nousemassa noina aikoina. Koska Hypatia kävi usein keskusteluja Oresteen kanssa, kristitty väki alkoi panetella, että hän olisi estänyt Orestesta pääsemästä sopuun piispan [Kyrilloksen] kanssa. Siksipä jotkut heistä, joukon johtajanaan Pietari niminen lukija, kiirehtivät yltiöpäisessä raivossa ja kiihkossa estämään Hypatian pääsyn kotiinsa, raastoivat hänet vaunuistaan ja raahasivat Caesareumin kirkkoon, missä riisuivat hänet kokonaan ja murhasivat hänet kattotiilillä. Revittyään hänen ruumiinsa kappaleiksi, he veivät silvotut jäsenet paikkaan nimeltä Cinaron ja polttivat ne. Tämä tapaus ei synnyttänyt vähintäkään häpeää Kyrilloksessa eikä koko Aleksandrian kirkossa. Ja varmastikaan mikään ei voi olla kauempana kristillisyyden hengestä kuin joukkomurhan, tappeluiden ja tämän tapaisten salliminen.»
600-luvun lopulla vaikuttanut Nikean piispa Johannes "Kronikoissaan" liittää Hypatian murhan samaan aikaan Aleksandriassa tapahtuneeseen juutalaisten karkottamiseen ja synagogien muuttamiseen kirkoiksi. Piispa Johanneksen mukaan juutalaisten omaisuuden ryöstelyn jälkeen
»tapahtumat jatkuivat etsimällä sitä pakananaista, joka oli viekoitellut kaupungin asukkaat ja prefektin taikavoimillaan. Ja kun he saivat kuulla missä nainen oli, he jatkoivat hänen luokseen ja löysivät tämän istumasta ylellisellä tuolilla; ja äkillisen hyökkäyksen jälkeen he raahasivat häntä mukanaan kunnes saapuivat suureen kirkkoon nimeltään Caesareum. Tämä kaikki tapahtui nopeasti. Ja he repivät vaatteet ja raahasivat häntä pitkin kaupungin katuja kunnes hän kuoli. Ja he kantoivat hänet paikkaan nimeltä Cinaron, missä polttivat ruumiin. Ja kaikki ihmiset kokoontuivat patriarkka Kyrilloksen ympärille ja nimesivät hänet 'uudeksi Theofilukseksi', koska hän oli tuhonnut viimeiset epäjumalanpalvelemisen jäänteet kaupungista.»
Hypatian kuoleman tuomitsivat niin pakanat, juutalaiset kuin kristitytkin.[5] Rooman valtakunnan järjestämän tutkinnan jälkeen Kyrilloksen henkivartijoiden määrää vähennettiin ja patriarkkaa kiellettiin enää osallistumasta maallisiin asioihin.[6]
Jälkimaine
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Uudella ajalla Hypatiasta on kasvanut legenda: humanismin, tieteiden ja feminismin varhainen esitaistelija. Muun muassa Voltaire ja Edward Gibbon ovat historioissaan nostaneet häntä esiin. Hypatian nimiin on pantu useita luonnontieteellisiä saavutuksia, esimerkiksi astrolabi. Todellisuudessa astrolabin keksivät helleenit jo satoja vuosia aikaisemmin.[7] Toisaalta on katsottu, että Hypatian maine perustuu legendoihin eikä tieteellisiin ansioihin, joista ei ole säilynyt tietoa.[4]
Feminismin piirissä Hypatia on muuttunut sankariksi, ja hänen mukaansa on nimetty kaksi feminististä tieteellistä julkaisua, Hypatia: Feminist Studies ja Hypatia: A Journal of Feminist Philosophy.
Hypatia on päässyt myös kaunokirjallisuuteen. Suomeksikin on julkaistu Charles Kingsleyn Hypatia eli uusia vihollisia vanhassa hahmossa (WSOY 1908). Hypatia on pääosassa vuonna 2009 valmistuneessa elokuvassa Agora. Elokuvassa hän oivaltaa päivää ennen kuolemaansa, että planeetat kiertävät elliptisillä radoilla. Keksinnön teki 1 200 vuotta myöhemmin Johannes Kepler.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Damaskios: Hypatian elämä (Arkistoitu – Internet Archive), katkelma teoksesta Isidoroksen elämä (englanniksi)
- Deakin, Michael A.B.: Hypatia and Her Mathematics. American Mathematical Monthly 101 no 3, 1994.
- Dzielska, Maria: Hypatia of Aleksandria. ISBN 0-674-43775-6.
- D. Luis Hidalgo Velayos: The Astrolabe. Hemisferium, 2010. Teoksen verkkoversio.
- McDaniel, Spencer: If You Like Ancient Greek Texts, Thank the Byzantines for Preserving Them Tales of Times Forgotten. 21.1.2020. Viitattu 19.4.2021.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hypatia britannica.com. Viitattu 29.3.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Damaskios, ei vl.
- ↑ a b Socrates Scholasticus: The Life of Hypatia Ecclesiastical History. Arkistoitu 18.2.2014. Viitattu 5.1.2024.
- ↑ a b McDaniel, 2020
- ↑ a b c d e f John A. McGuckin: St. Cyril of Alexandria: On the Unity of Christ, s. 13. (Translated and with Introduction by John A. McGuckin) Crestwood, NY: Saint Vladimirs Seminary Press, 1995. ISBN 978-0-88141-133-1
- ↑ John A. McGuckin: St. Cyril of Alexandria: On the Unity of Christ, s. 14. (Translated and with Introduction by John A. McGuckin) Crestwood, NY: Saint Vladimirs Seminary Press, 1995. ISBN 978-0-88141-133-1
- ↑ D. Luis Hidalgo Velayos, 2010
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Biografista kirjallisuutta
- Damaskios: Hypatian elämä (Arkistoitu – Internet Archive), katkelma teoksesta Isidoroksen elämä (englanniksi)
- Johannes, Nikean piispa: Hypatian elämä (Arkistoitu – Internet Archive), katkelma teoksesta Kronikat, 84.87-103 (englanniksi)
- Justice, Faith L.: The Lady Philosopher of Alexandria (englanniksi)
- Landman, Howard A.: Hypatia of Aleksandria (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Lindemann, Kate (toim.): Hypatia of Alexandria Women Philosophers (englanniksi)
- O’Connor, John J. & Robertson, Edmund F.: Hypatia of Alexandria MacTutor History of Mathematics archive. (englanniksi)
- Sokrates Skolastikko: Hypatian elämä (Arkistoitu – Internet Archive), katkelma teoksesta Kirkollinen historia (englanniksi)
Muita artikkeleita
- Heikura, Pekka T.: Kuka murhasi filosofi Hypatian? – Piispa Kyrillos ja Hypatian kuolema. niin & näin 4/2000, 30–33.
| Akatemia |
| ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Keskiplatonismi | Antiokhos Askalonlainen · Aristos Askalonlainen · Eudoros Aleksandrialainen · Theomnestos · Filon Aleksandrialainen · Plutarkhos Khaironeialainen · Onasandros · Albinos · Alkinoos · Maksimos Tyroslainen · Apuleius · Attikos · Numenios · Kassios Longinos · Origenes Pakana | ||||||
| Uusplatonismi | Ammonios Sakkas · Plotinos · Amelios · Porfyrios · Iamblikhos · Marius Victorinus · Sopatros · Sosipatra · Aidesios · Deksippos · Khrysanthios · Salustios · Maksimos · Eusebios · Plutarkhos Ateenalainen · Hypatia · Macrobius · Hierokles · Syrianos · Hermias · Aidesia · Proklos · Marinos · Asklepigenia · Asklepiodotos · Isidoros · Ammonios Hermias · Kalkidios · Damaskios · Simplikios · Priskianos · Eulalios · Olympiodoros |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
