Hiilitetrakloridi
 |
Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys on kyseenalaistettu. Voit auttaa varmistamaan, että kyseenalaistetut väittämät ovat luotettavasti lähteistettyjä. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Kaavat ja niissä kuvattujen reaktioiden käyttö vaikuttaisivat olevan väärin. Ylemmässä kaavassa kuvattua reaktiota käytettiin englanninkielisen Wikipedian artikkelissa mainitun lähteen mukaan ennen 1950-lukua, vaikka tässä suomenkielisessä versiossa sanotaan hiilitetrakloridia muodostettavan useimmiten kyseisen kaavan reaktion avulla. |
| Hiilitetrakloridi | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| Muut nimet | Tetrakloorimetaani |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | CCl4 |
| Moolimassa | 153,82 g/mol |
| Ulkomuoto | Väritön neste |
| Sulamispiste | −22,9 °C (250 K) |
| Kiehumispiste | 76,8 °C (350 K) |
| Tiheys | 1,5842 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | 0,08 g / 100 ml (20 °C) |
Hiilitetrakloridi (CCl4) eli tetrakloorimetaani on synteettinen kemiallinen yhdiste, jota on käytetty vaahtosammuttimissa ja jääkaapeissa. Aineesta on kuitenkin luovuttu sen myrkyllisyyden takia. Huoneenlämmössä ja normaalipaineessa se on läpinäkyvää, väritöntä nestettä, jolla on helposti tunnistettava makea tuoksu.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Useimmiten hiilitetrakloridia muodostetaan hiilidisulfidista ja kloorista. 105–130 °C:n lämpötilassa aineet reagoivat keskenään muodostaen hiilitetrakloridia:
Pieni määrä hiilitetrakloridia muodostuu myös metyleenikloridin ja kloroformin synteesiprosessin sivureaktiossa, jota kuvaa alla oleva reaktiyhtälö:
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hiilitetrakloridimolekyylissä hiiliatomiin yksinkertaisilla kovalenttisilla sidoksilla kiinnittyneet neljä klooriatomia sijoittuvat symmetrisesti muodostaen tetraedrin. Symmetrisyyden ansiosta molekyylillä ei ole dipolimomenttia. Tämän ansiosta hiilitetrakloridi on ei-polaarinen, joten sitä voidaan käyttää liuottamaan muita ei-polaarisia yhdisteitä. Puhtaalla hiilitetrakloridilla on alhaisissa lämpötiloissa erittäin huono syttyvyys.
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1900-luvun alussa hiilitetrakloridia käytettiin vaahtosammuttimissa, liuottimena kuivapesussa, tuholaistorjunnassa sekä jäähdytysaineena. Kun aineen myrkyllisyys tuli selville, alettiin sitä korvata turvallisemmilla vaihtoehdoilla. Ainetta on käytetty myös neutriinojen etsinnässä[1].
Vaikutukset ihmiseen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Altistuminen suurille määrille hiilitetrakloridia voi vaikuttaa keskushermoston, mukaan lukien aivojen, toimintaan. Altistuneet voivat tuntea itsensä huumatuiksi. Muita oireita ovat päänsärky, huimaus, väsymys ja pahoinvointi. Pidempiaikainen altistus voi aiheuttaa kooman tai jopa kuoleman. Lyhytaikainenkin altistus voi aiheuttaa maksa- ja munuaisvaurioita.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ David F. Salisbury: Twenty-eight day cycle found in solar neutrinos Stanford. Arkistoitu 30.7.2022. Viitattu 30.7.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hiilitetrakloridin kansainvälinen kemikaalikortti
- Hiilitetrakloridi: Onnettomuuden vaaraa aiheuttavat aineet -turvallisuusohjeet (Arkistoitu – Internet Archive)
- Kemian työsuojeluneuvottelukunta (KETSU): Hiilitetrakloridi (Arkistoitu – Internet Archive)
- PubChem: Carbon tetrachloride (englanniksi)
- Human Metabolome Database (HMDB): Carbon tetrachloride (englanniksi)
- Toxin and Toxin Target Database (T3DB): Carbon tetrachloride (englanniksi)
- Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Carbon tetrachloride (englanniksi)
- ChemBlink: Carbon tetrachloride (englanniksi)