Henkilökohtainen konkurssi
Henkilökohtainen konkurssi on joissakin maissa käytössä oleva menettely, jossa yksityishenkilö voi tehdä veloista vapauttavan konkurssin. Käytännössä se tarkoittaa, että henkilön ennen konkurssia hankkima varallisuus kuuluu konkurssipesään. Konkurssin jälkeen hankittu varallisuus (omaisuus ja tulot) kuuluu henkilölle itselleen eikä hän vastaa enää konkurssipesän veloista.
Nimitystä henkilökohtainen konkurssi käytetään oikeuskirjallisuudessa veloista vapauttavasta konkurssista ja nimitystä luonnollisen henkilön konkurssi perinteisestä konkurssista, jossa velallinen vastaa konkurssissa suorittamatta jääneistä veloista myöhemmin saamillaan tuloilla ja omaisuudella.
Menettelyt maailmalla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Belgiassa velallisen jäännösvelkavastuusta säädettiin 1997 laki, jota uudistettiin 2002. Sen mukaan epäonninen ja rehellinen velallinen vapautetaan veloistaan, elleivät ne ole syntyneet rikoksen avulla tai ellei velallinen ole lyönyt laimin kirjanpitovelvollisuuttaan. Ranskassa on käytössä veloista vapauttava likvidaatio- ja saneerausmenettely, jossa on myös rajoituksia ja poikkeuksia muun muassa rikosperustaisille veloille. Yhdistyneessä kuningaskunnassa luonnollinen henkilö on vanhastaan voinut vapautua konkurssin jäännösveloista. Sitä koskevaa lainsäädäntöä uudistettiin 2004 voimaan tulleilla säännöksillä. Niissä on periaatteena se, että joka pystyy maksamaan – joutuu maksamaan.[1]
Etelä-Euroopan maissa veloista vapautuminen on mahdollista akordin kautta. Espanjan uusi insolvenssilaki tuli voimaan 2004. Yhdysvalloissa jäännösveloista vapautumisesta säädetään liittovaltion lailla (engl. Bankruptcy Code). Luonnollinen henkilö voi valita kahdesta vaihtoehtoisesta menettelystä, joko Chapter 7:n tai Chapter 13:n. Edellinen vapauttaa jäännösveloista tietyin poikkeuksin ja jälkimmäinen on maksuohjelmamenettely, jossa velkoja maksetaan saaduilla tuloilla määräajan.[2]
Tilanne Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa ei ole mahdollisuutta vapautua veloistaan henkilökohtaisen konkurssin kautta, vaan ylivelkaantuneelle henkilölle laaditaan ohjelma velkojen maksamiseksi eli tehdään yksityishenkilön velkajärjestely. Tavallisesti osa ylivelkaantuneen henkilön palkasta menee suoraan ulosottoon.
Henkilökohtaista velkavastuuta selvittäneen Pauliine Koskelon mielestä Suomen lainsäädännöstä ei puutu henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuutta. Vuodesta 1868 voimassa ollut konkurssisääntö on koko ajan mahdollistanut luonnollisen henkilön konkurssin. Samoin tekee vuoden 2004 konkurssilaki (120/2004). Kysymys on konkurssin oikeusvaikutuksista ja jäännösvelkavastuusta eli ennen konkurssia syntyneistä veloista, joille ei tule suoritusta (maksua tai kuittausta) konkurssimenettelyn kautta.[3]
Veloista vapauttavan henkilökohtaisen konkurssin mahdollistavan lainsäädännön säätämisestä Suomeen keskusteltiin eduskunnassa 2009. Oikeusministeri Tuija Braxin vastauksessa edustaja Toimi Kankaanniemen kirjalliseen kysymykseen (KK 201/2009) todetaan, että asiasta on 2000-luvulla tehty useita selvityksiä, mutta asiaan liittyy vaikeita ongelmia. Kansalaisten yhdenvertaisuus edellyttää, ettei henkilökohtainen konkurssi koske ainoastaan velkaisia yrittäjiä, vaan kaikkia kansalaisia. Se taas todennäköisesti vaikuttaisi rahoituksen hintaan ja ehtoihin, jolla olisi haitallisia seurauksia esimerkiksi yritystoimintaa aloitettaessa. Lisäksi yrittäjä joutuu yleensä velkaa ottaessaan antamaan omaisuuttaan pantiksi, jolloin velkoja saa ottaa saatavansa pantista. Sellaista maksukyvyttömyysjärjestelmää tuskin tullaan säätämään, joka vapauttaisi panttivastuusta.[4]
Muita vaikeita henkilökohtaiseen konkurssiin liittyviä kysymyksiä ovat:[4]
- mitkä ovat sen edellytykset eli asetettavat ehdot
- voidaanko tällainen konkurssimenettely suorittaa useamman kerran
- koskeeko menettely myös yksityishenkilön saatavia kuten elatusapuvelkaa
- kuka vastaa konkurssin kustannuksista.
Vaikea kysymys on se, voidaanko hyväksyä järjestelmä, jonka avulla velallinen vapautuu veloistaan käyttämättä konkurssin jälkeisiä tulojaan velkojiensa hyväksi. Yleensä konkurssivelallisella ei ole paljoakaan muuta kuin panttina olevaa omaisuutta. Henkilökohtaisessa konkurssissa etuoikeudettomat velkojat menettäisivät saatavansa kokonaan silloinkin, kun velallinen ansaitsee hyvin konkurssin jälkeen tai saisi vaikka perinnön.[4] Velkajärjestelyprosessin parantamisesta keskusteltiin myös eduskunnan kyselytunnilla, jossa velkajärjestely katsottiin henkilökohtaista konkurssia paremmaksi ratkaisuksi.[5]
Henkilökohtaisen konkurssin kannattajia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Veloista vapauttavaa henkilökohtaista konkurssia ovat kannattaneet sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo[6], Jyri Häkämies[7] ja Ville Tavio.[8].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Koskelo, Pauliine: Henkilökohtainen velkavastuu ja insolvenssimenettelyt, oikeusministeriö 2004, Lausuntoja ja selvityksiä 2004:16, ISBN 952-466-213-2, sivut 15–18. Teos on julkaistu myös sähköisenä tiedostona.
- ↑ Koskelo s. 19–20.
- ↑ Koskelo s. 3–4.
- ↑ a b c Kirjallinen kysymys 201/2009.
- ↑ Täysistunnon pöytäkirja, PTK 27/2009.
- ↑ https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005810791.html
- ↑ https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000192439.html
- ↑ https://www.turkulainen.fi/artikkeli/400889-tavio-henkilokohtainen-konkurssi-mahdolliseksi