Heksametyylibentseeni

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Heksametyylibentseeni
Tunnisteet
IUPAC-nimi 1,2,3,4,5,6-heksametyylibentseeni
CAS-numero 87-85-4
PubChem CID 6908
SMILES CC1=C(C(=C(C(=C1C)C)C)C)C[1]
Ominaisuudet
Molekyylikaava C12H18
Moolimassa 162,264 g/mol
Sulamispiste 166-167 °C[2]
Kiehumispiste 265 °C[2]
Tiheys 1,063 g/cm3[2]
Liukoisuus veteen Ei liukene veteen

Heksametyylibentseeni (C12H18) on aromaattisiin hiilivetyihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Sitä voidaan käyttää muiden orgaanisten yhdisteiden synteesissä.

Ominaisuudet, valmistus ja käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa heksametyylibentseeni on väritöntä kiteistä ainetta. Yhdiste on liukenematonta veteen, mutta liukenee useaan orgaaniseen liuottimeen esimerkiksi etanoliin, dietyylieetteriin, asetoniin, bentseeniin ja kloroformiin.[3]

Heksametyylibentseeniä voidaan valmistaa metyloimalla ksyleeniä tai pseudokumeenia kloorimetaanilla alumiinikloridin toimiessa katalyyttinä. Tämä reaktio on tyypiltään Friedel–Crafts-alkylointireaktio. Yhdistettä valmistetaan myös fenolin ja metanolin välisellä reaktiolla. Tämä tapahtuu yli 400 °C:n lämpötilassa alumiinioksidin toimiessa katalyyttinä. Kolmas tapa on 2-butyynin trimerointi.[2][4]

Heksametyylibentseeniä voidaan käyttää hajusteiden valmistukseen. Lisäksi sen kompleksien varauksensiirto-ominaisuuksia tutkitaan.[2] Yhdistettä voidaan myös käyttää ligandina organometalliyhdisteissä[5].

  1. Hexamethylbenzene – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 26.2.2018.
  2. a b c d e Karl Griesbaum, Arno Behr, Dieter Biedenkapp, Heinz-Werner Voges, Dorothea Garbe, Christian Paetz, Gerd Collin, Dieter Mayer & Hartmut Höke: Hydrocarbons, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2014. Viitattu 26.2.2018.
  3. William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 3–296. (39th Edition) CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.2.2018). (englanniksi)
  4. H. W. Earhart & Andrew P. Komin: Polymethylbenzenes, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 26.2.2018.
  5. Albrecht Salzer: Organometallic Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2010. Viitattu 2.12.2014