Hal Gill
| Hal Gill | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. huhtikuuta 1975 Concord, Massachusetts |
| Kansalaisuus |
 Yhdysvallat |
| Jääkiekkoilija | |
| Pelipaikka | puolustaja |
| Maila | vasen |
| Pituus | 201 cm |
| Paino | 114 kg |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1997– |
| Aik. seurat |
Boston Bruins (NHL), Lukko (SM-liiga), Toronto Maple Leafs (NHL), Pittsburgh Penguins (NHL), Montreal Canadiens (NHL), Nashville Predators (NHL), Philadelphia Flyers (NHL) |
| NHL-varaus |
207. varaus, 1993 Boston Bruins |
| Stanley Cup | ||
|---|---|---|
|
Pittsburgh Penguins | 2009 |
Harold Priestley ”Hal” Gill III (s. 6. huhtikuuta 1975 Concord, Massachusetts) on yhdysvaltalainen jääkiekkoilija. Hänen pelipaikkansa on puolustaja.
Gill on voittanut urallaan kerran Stanley Cupin ja yhden pronssin MM-kilpailuista. Gill on edustanut urallaan kuutta NHL-seuraa, ja hän aloitti uransa Boston Bruinsissa.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seurajoukkueissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Boston Bruins varasi Gillin NHL:ään vuoden 1993 varaustilaisuudessa. Hänet varattiin kahdeksannella kierroksella, numerolla 207. Varausvuoden jälkeen Gill pelasi neljä kautta NCAA:n alaisessa Hockey East -sarjassa Providence Collegen joukkueessa. NCAA:n mestaruuden hän voitti kaudella 1995–1996.[1]
Bostonin NHL-joukkueeseen Gill siirtyi kaudeksi 1997–1998. Hän pelasi heti tulokaskaudellaan pääasiassa Bostonissa, vaikka pelasi myös neljä ottelua farmissa Providence Bruinsissa AHL:ssä. Tämän jälkeen Gill vakiinnutti paikkansa Bostonin kokoonpanossa. Bostonissa hän pelasi kauteen 2005–2006 asti.[1] Työsulkukaudella 2004–2005 Gill pelasi SM-liigassa Lukossa, jossa hän teki 39 pelissä tehot 2+8=10, ja kulutti jäähypenkkiä 167 minuutin edestä.
Kahdeksan Boston-kauden jälkeen Gill teki kesällä 2006 kolmen vuoden sopimuksen Toronto Maple Leafsin kanssa.[2] Toronto kauppasi Gillin kesken kauden 2007–2008. Gill siirtyi kaupassa Pittsburgh Penguinsiin, joka antoi Torontolle kaksi varausoikeutta.[1]
Pittsburghissa Gill pelasi puolitoista kautta. Keväällä 2009 hän oli voittamassa Pittsburghissa uransa ensimmäistä Stanley Cupia. Kauden jälkeen Gill teki kahden vuoden sopimuksen Montreal Canadiensin kanssa. Kesällä 2011 Gill teki Canadiensin kanssa yksivuotisen jatkosopimuksen, arvoltaan 2,25 miljoonaa dollaria.
Helmikuussa 2012, kesken kauden 2011–2012, Gill siirtyi pelaajakaupassa Nashville Predatorsiin yhdessä ehdollisen varausvuoron kanssa. Canadiens sai vaihdossa Blake Geoffrionin ja Robert Slaneyn sekä toisen kierroksen varausvuoron.[3] Kesäkuussa 2012 Gill teki Predatorsin kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen, mutta heinäkuussa 2013, työsulun lyhentämän kauden 2012–2013 jälkeen, seura osti hänen sopimuksensa ulos.[4][5] Lokakuussa 2013, juuri ennen kauden 2013–2014 alkua, hän teki yksivuotisen sopimuksen Philadelphia Flyersin kanssa oltuaan sitä ennen mukana seuran harjoitusleirillä try-out-sopimuksella.[6]
Maajoukkueessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Gill edusti Yhdysvaltoja ensimmäisen kerran arvoturnauksessa MM-kilpailuissa 2000. Hän oli mukana Yhdysvaltojen joukkueessa myös MM-kisoissa 2001. Yhdysvallat voitti pronssia vuoden 2004 kisoista, kun Gill oli pelaamassa kolmansia MM-kilpailujaan.[7]
Neljännen kerran Gill pelasi MM-tasolla Itävallassa 2005. Seuraavan kerran hänet kutsuttiin edustamaan Yhdysvaltoja MM-kilpailuihin 2006.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Hal Priestley Gill Legends of Hockey. Hockey Hall of Fame and Museum. Viitattu 11. heinäkuuta 2009. (englanniksi)
- ↑ Hradek EJ: Defensemen signings highlight crazy day of deals ESPN.com. 2. heinäkuuta 2006. ESPN Internet Ventures. Viitattu 11. heinäkuuta 2009. (englanniksi)
- ↑ Kimelman, Adam: Predators add defensive depth with Habs' Gill NHL.com. 17.2.2012. Viitattu 18.2.2012. (englanniksi)
- ↑ Gill re-signs with Predators NHL.com. 28.6.2012. Viitattu 2.10.2013. (englanniksi)
- ↑ NHL compliance buyouts: A complete list USA Today. 4.7.2013. Viitattu 2.10.2013. (englanniksi)
- ↑ Flyers sign Gill to one-year contract NHL.com. 1.10.2013. Viitattu 2.10.2013. (englanniksi)
- ↑ a b Hal Gill EliteProspects.com. Viitattu 11. heinäkuuta 2009. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hal Gill jatkoaika.comin esittelyssä (Arkistoitu – Internet Archive)