Giovanni Sgambati
_-_Archivio_Storico_Ricordi_ICON010644_B.jpg)
Giovanni Sgambati (28. toukokuuta 1841 Rooma – 14. joulukuuta 1914 Rooma) oli italialainen pianisti, säveltäjä ja kapellimestari.[1]
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sgambati opiskeli pianonsoittoa Franz Lisztin johdolla Roomassa ja jatkoi pianonsoiton opintojaan Saksassa, johon muutti Lisztin avulla[2]. Hän tutustutti italialaista yleisöä saksalaiseen musiikkiin, joka siihen mennessä oli suurilta osin sivuutettu Italiassa. Sgambati esitti muiden muassa Johann Sebastian Bachin, Ludwig van Beethovenin ja Robert Schumannin teoksia. Hän teki soitollaan huomattavan vaikutuksen Lisztiin.[3] Sgambati edisti Giuseppe Martuccin kanssa[2] sinfonisen ja muun instrumentaalisen musiikin palaamista suosioon Italiassa 1800-luvun jälkipuoliskolla.[1] Tämä heikensi oopperan hallitsevaa asemaa Italian musiikkielämässä. Sgambati johti Beethovenin Eroica-sinfonian Italian-ensiesityksen vuonna 1867. Hän johti Italian-ensiesitykset myös muun muassa Beethovenin seitsemännestä sinfoniasta ja sellaisista aikansa teoksista kuin Lisztin Dante-sinfoniasta ja Christus-oratoriosta.[2]
Sgambati perusti viulisti Ettore Pinellin kanssa Liceo musicale di Santa Cecilia -oppilaitoksen ja soitinmusiikin hyväksi työskennelleen Società Orchestrale Romanan. Jälkimmäisen suojelijaksi tuli vuonna 1874 kuningatar Margherita.[2] Myöhemmät vuotensa Sgambati omisti opetustyölle.[1]
Sgambati esiintyi 1882–1903 konserttikiertueilla Englannissa, Ranskassa, Hollannissa ja Saksassa ja viimeisellä konserttimatkallaan 1903 Venäjällä ja Suomessa. Hän suhtautui myönteisesti suomalaiseen musiikkiin.[4][5] Helsingissä vieraillessaan hän esiintyi Helsingin yliopiston juhlasalissa 23. lokakuuta 1903 pianistina ja orkesterin johtajana lähes täydelle salille.[6] Kun Sibeliuksen 1. sinfonia esitettiin menestyksekkäästi Italiassa, Sgambati lähetti sähketervehdyksen Sibeliukselle.[7]
Musiikki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Richard Wagner järjesti Mainzissa Sgambatin ensimmäisten kamarimusiikkiteosten (pianokvintetot f-molli op. 4 ja B-duuri op. 5) julkaisun esittelemällä ne Schott-kustantamolle.[2] Sgambatin muuta kamarimusiikkituotantoa edustaa jousikvartetto.[3] Hän sävelsi myös requiemin (Messa da Requiem), Jorge Boletin levyttämän pianokonserton (g-molli, op. 15)[3], kaksi sinfoniaa, pianokappaleita ja lauluja.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Giovanni Sgambati Britannica
- ↑ a b c d e Giovanni Sgambati Naxos
- ↑ a b c Giovanni Sgambati Forte-Piano-Pianissimo
- ↑ Sgambati, Giovanni, Tietosanakirja. Osa 8, palsta 1163. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1917
- ↑ Giovanni Sgambati (muistokirjoitus), Helsingin Sanomat 29.12.1914 s. 5
- ↑ Giovanni Sgambatin konsertti, Uusi Suometar 24.10.1903 s. 4
- ↑ Ulkomailta, Uusi Säveletär 1.5.1914 NO 5 s. 76
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
