Ginkaku-ji
| Ginkaku-ji | |
|---|---|
.jpg) Ginkaku-jin hopeinen paviljonki |
|
| Maailmanperintökohde | |
| Sijainti |
 Japani |
| Tyyppi | Kulttuurikohde |
| Kriteerit | II, IV |
| Tunnusnumero | 688 |
| Valintahistoria | |
| Valintavuosi | 1994 |
Ginkaku-ji (jap. 銀閣寺, ’hopeisen paviljongin temppeli’) on buddhalainen temppeli Kioton kaupungissa Japanissa. Sen virallinen nimi on Jishō-ji (慈照寺). Se sijaitsee Sakyōn suuralueella Kioton keskustan koillispuolella. Ginkaku-ji kuuluu zenbuddhalaisen Rinzai-koulukunnan haaraan, jonka päätemppelinä toimii Shōkoku-ji.[1][2]
Ginkaku-ji sai alkunsa shōgun Ashikaga Yoshimasan palatsina vuonna 1482. Siitä tehtiin temppeli Yoshimasan kuoleman jälkeen. Nykyisin yleisesti käytössä olevan nimensä temppeli sai Edo-kaudella, kun sitä verrattiin Kioton luoteisosassa sijaitsevaan Kinkaku-jihin eli ’kultaisen paviljongin temppeliin’.[3]
Ginkaku-ji on otettu yhdessä Kioton muiden kulttuuriaarteiden kanssa Unescon maailmanperintöluetteloon osana kohdetta ”muinaisen Kioton historialliset monumentit” vuonna 1994.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä],_RP-F-F01206-AO.jpg)
Ginkaku-jin paikalla sijaitsi alun perin Jōdo-jin temppeli, joka tuhoutui vallanperimyskiistasta alkunsa saaneessa Ōnin-sodassa 1400-luvun puolivälin jälkeen. Ashikaga-sotilashallinnon kahdeksas shōgun Ashikaga Yoshimasa, joka päätti luopua vallasta poikansa Yoshihisan hyväksi, rakennutti Jōdo-jin paikalle vuonna 1482 eläkehuvilan. Se nimettiin Higashiyama-palatsiksi (jap. 東山殿, Higashiyama-dono), ja Yoshimasa muutti sinne vuonna 1483. Yoshimasan elinaikana palatsiin valmistuivat zenharjoituksiin tarkoitettu Seishi-an vuonna 1485, Tōgū-dō-halli vuonna 1486 ja kaksi muuta rakennusta vuonna 1487. Nykyisin hopeisena paviljonkina tunnetun, bodhisattva Kannonille omistetun paviljongin rakennustyöt aloitettiin vuonna 1489, mutta Yoshimasa kuoli jo vuoden 1490 alussa eikä ehtinyt nähdä rakennusta valmiina.[3][1][2]
Yoshimasan Higashiyama-palatsi liitetään niin kutsuttuun Higashiyama-kulttuuriin, jonka alullepanijana Yoshimasa toimi. Zenbuddhalaisuuden lisäksi siihen kytkeytyivät esimerkiksi teetaiteen ja shoin-asuinarkkitehtuurin kehitys. Ming-dynastian Kiinassa opiskelleet zenmunkit toivat maahan merkittävän määrän taide-esineitä, kuten maalauksia, kalligrafiaa ja keramiikkaa. Sotilashallinnon ostamia taideteoksia säilytettiin Higashiyama-palatsin varastoissa, joissa niitä tutkivat ja luokittelivat taiteilijat Nōami ja Geiami Yoshimasan suojeluksessa.[3][1]
Yoshimasan kuoleman jälkeen vuonna 1490 Higashiyama-palatsista tehtiin buddhalainen temppeli. Se sai nimen Jishō-in Yoshimasan buddhalaisen nimen mukaan, ja jo seuraavana vuonna nimeksi muutettiin Jishō-ji. Temppelin seremonialliseksi perustajaksi nimitettiin Musō Soseki. Temppelin toisena apottina toimi kymmenennen Ashikaga-shōgunin Ashikaga Yoshitanen nuorempi veli Koreaki, minkä jälkeen apotiksi valittiin usein henkilö Fujiwara-klaanin viidestä sijaishallitsijasuvusta (sekke). Ashikaga-sotilashallinnon taantuessa kuitenkin myös Jishō-ji rapistui. Vuonna 1550 kaikki sen rakennukset paloivat Kannon-hallia ja Tōgū-dō-hallia lukuun ottamatta Ashikaga Yoshiterun ja Miyoshi Nagayoshin välisessä taistelussa. Oda Nobunaga poisti temppelin puutarhasta kiviä, joista se oli aiemmin kuuluisa, rakentaessaan Nijōn linnaa.[3][2]
Edo-kauden alussa vuonna 1615 temppeliä restauroitiin. Se pitkälti saavutti nykyisen ulkoasunsa ja sai tyypillisen zentemppelin piirteitä, toisin kuin alun perin residenssiksi tarkoitettu rakennuskokonaisuus. Edo-kaudella siitä alettiin käyttää myös lisänimeä Ginkaku-ji.[3] Valtion muinaisjäännökseksi temppeli nimitettiin vuonna 1931 ja Unescon maailmanperintöluetteloon se valittiin vuonna 1994.[1]
Rakennukset ja puutarha
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ginkaku-jin pääportilta (総門, sōmon) johtaa keskiportille (中門, chūmon) noin 50 metriä pitkä kivi-, bambu- ja pensasaidoin reunustettu käytävä, joka erottaa ulkopuolisen profaanin maailman temppelin puutarhasta. Temppelin alue on verrattain pieni, ja sen alkuperäisistä Muromachi-kauden rakennuksista on säilynyt vain kaksi, puutarhan lammesta heijastuva hopeinen paviljonki ja Tōgū-dō-halli, jotka on molemmat valittu Japanin kansallisaarteiksi.[1][4]
Hopeinen paviljonki eli varsinaisesti Kannon-halli (観音殿, Kannon-den) on kaksikerroksinen puurakennus, jonka julkisivut oli alun perin tarkoitus päällystää lehtihopealla samaan tapaan kuin Kinkaku-jin paviljonki on vuorattu kullalla. Ashikaga Yoshimasan kuoleman vuoksi suunnitelma ei kuitenkaan koskaan toteutunut. Paviljongin alempi kerros sai Yoshimasalta nimen Shinkū-den (心空殿) eli ’tyhjän mielen halli’, ylempi kerros taas Chōon-kaku (潮音閣) eli ’vuoroveden äänen paviljonki’. Kerrokset poikkeavat tyyliltään: alempi kerros on saanut vaikutteita asuinarkkitehtuurista, ylempi edustaa pikemminkin temppeliarkkitehtuuria. Merkittäviä vaikutteita paviljonki lienee saanut Saihō-jin temppelin Shari-den-hallilta. Paviljongissa säilytetään bodhisattva Kannonin patsasta, joka on temppelin palvonnan kohde. Katon huipulla on feenikslintua esittävä veistos. Tōgū-dō oli vuorostaan tarkoitettu Yoshimasan työhuoneeksi ja päivittäiseen uskonnonharjoitukseen (jibutsu-dō). Siellä palvottiin alun perin Amida-buddhaa. Sen itäosassa on Dōjinsai-niminen (同仁斎) huone, jota lienee käytetty Japanin ensimmäisenä neljän ja puolen tatamin teehuoneena.[2][4]
Temppelin muita rakennuksia ovat Edo-kauden keskivaiheilla valmistunut päähalli eli hōjō, Rōseitei-huvila ja shoin eli luentohalli. Päähallissa palvotaan Śākyamuni-buddhan patsasta, ja siellä säilytetään myös Ikeno Taigan ja Yosa Busonin Edo-kaudella tekemiä maalauksia. Shoin-halli on rakennettu 1980-luvulla, mutta sen liukuovet on koristeltu Tomioka Tessain tussimaalauksin.[2][4]
Ginkaku-jin puutarhaa on pidetty Sōamin tai Zen’amin suunnittelemana, ja hopeisen paviljongin tavoin se lienee saanut inspiraationsa Saihō-jiltä. Puutarhaan kuuluu Kinkyōchi-lammen (錦鏡池) ympärille rakennettu kävelypuutarha ja viereiselle vuorenrinteelle levittäytyvä zenpuutarha eli karesansui. Vuorilta valuva vesi putoaa lampeen Sengetsusen-vesiputouksessa (洗月泉). Puutarhan keskellä hopeisen paviljongin vieressä ovat raidalliseksi haravoitu hiekkakenttä Ginshadan (銀沙灘) ja Fujivuorta muistuttava katkaistu hiekkakartio eli Kōgetsudai (向月台). Ne on rakennettu alun perin Edo-kauden uudistuksissa. Kansanperinteen mukaan kartion tarkoituksena olisi luoda vaikutelma, että se pitelee kuuta Higashiyamavuoren huipulla, ja Ginshadan olisi tarkoitettu heijastamaan kuun valoa. Kaikki puutarhan kivet ja puut on nimetty. Siellä on myös pieni pyhäkkö Benzaitenille ja pyhäkkö Hachiman-kamille (八幡社, Hachiman-sha). Vuoren rinteellä sijaitsevat lisäksi teeveden ottoon tarkoitettu kaivo, Sōsen-tei-huvilan rauniot ja näköalapaikka.[1][2][4]
Kuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Yleisnäkymä temppelialueelle -
Tōgū-dō -
Temppelin puutarhaa -
Ginshadan ja kōgetsudai
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g 国指定史跡ガイド: 慈照寺〈銀閣寺〉旧境内 Kotobank. Viitattu 09.02.2021.
- ↑ a b c d e f ブリタニカ国際大百科事典 小項目事典 / 日本大百科全書(ニッポニカ): 慈照寺 Kotobank. Viitattu 09.02.2021.
- ↑ a b c d e Ginkaku-ji: About Shokoku-ji religious corporation. Viitattu 09.02.2021.
- ↑ a b c d Ginkaku-ji: Guide Shokoku-ji religious corporation. Viitattu 22.03.2021.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Keene, Donald: Yoshimasa and the Silver Pavilion: The Creation of the Soul of Japan. Columbia University Press, 2006. ISBN 9780231130578 Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ginkaku-ji Wikimedia Commonsissa
