Frédéric Chopin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hakusana ”Chopin” ohjaa tänne. Yhdysvaltalaista kirjailijaa käsittelee artikkeli Kate Chopin.
Frédéric Chopin
Louis-Auguste Bissonin ottama dagerrotyyppi Chopinista noin vuodelta 1849.
Louis-Auguste Bissonin ottama dagerrotyyppi Chopinista noin vuodelta 1849.
Henkilötiedot
Syntynyt1. maaliskuuta 1810
Żelazowa Wola, Varsovan herttuakunta
Kuollut17. lokakuuta 1849 (39 vuotta)
Pariisi, Ranska
Ammatti säveltäjä
Muusikko
Tyylilajit romantiikka
Soittimet piano
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Frédéric François Chopin (alkuaan Fryderyk Franciszek Chopin; 1. maaliskuuta 1810[1] Żelazowa Wola – 17. lokakuuta 1849 Pariisi) oli puolalainen säveltäjä ja pianovirtuoosi. Hän oli yksi harvoista musiikin lapsineroista, ja lyhyen elämänsä aikana hän ehti säveltää runsaasti suosittuja pianosävellyksiä. Chopin omaksui ranskankielisen nimensä muuttaessaan Pariisiin 20-vuotiaana. lähde?

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chopin syntyi Żelazowa Wolan kylässä noin 50 kilometriä Varsovasta länteen. Säveltäjän itsensä ja hänen perheensä mukaan hän syntyi 1. maaliskuuta 1810, mutta useita viikkoja myöhemmin tehdyn kastetodistuksen mukaan hän olisi syntynyt jo 22. helmikuuta. Hänen isänsä oli Puolaan vuonna 1787 muuttanut ranskalainen ja äiti puolalainen. Hänellä oli siihen aikaan yleisenä sairautena pidetty tuberkuloosi, johon hän myös kuoli.lähde?

Chopinin musikaalinen lahjakkuus tuli esiin jo hyvin varhain, ja häntä alettiin verrata Mozartiin. 7-vuotiaana hän oli säveltänyt kaksi poloneesia, ja hänestä tuli vieraileva lapsitähti Varsovan aristokraattisissa salongeissa. Lisäksi hän piti julkisia hyväntekeväisyyskonsertteja. Vuosina 1816–1822 hän sai ammattimaisia pianotunteja viulisti Vojtěch Živnyltä (1756–1842), kunnes oppilaan taidot ylittivät opettajansa. Tämän jälkeen häntä opasti urkujen soitossa pianisti ja Varsovan yliopiston professori Wilhelm Würfel.lähde?

Vuosina 1823–1826 Chopin opiskeli Varsovan lyseossa, jossa hänen isänsä oli professorina. Syksyllä 1826 hän alkoi opiskella muun muassa sävellystä ja musiikkiteoriaa säveltäjä Józef Elsnerin (1769–1854) ohjauksen alaisena. Elsnerillä oli suuri vaikutus Chopinin musiikilliseen kehitykseen. lähde?

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1829 Chopin matkusti Wieniin ja Dresdeniin, joissa sai hyvät arvostelut julkisista esiintymisistään. Vuonna 1830 hän lähti uudelleen Wieniin ja sieltä Münchenin kautta Pariisiin, jossa vietti suurimman osan loppuelämästään. Puolan kapina vuonna 1830 epäonnistui, ja seuraavana vuonna Venäjä lakkautti Puolan autonomian, eikä säveltäjä enää koskaan palannut kotimaahansa.lähde?

Ensiesiintyminen Pariisissa 1830 oli suurmenestys. Chopinista tuli nopeasti suosittu pianonopettaja, ja hän pääsi mukaan seurapiireihin saaden ympärilleen ihailevien kuuluisuuksien joukon. Tätä kautta hän tutustui tunnettuihin kirjailijoihin. Vuonna 1831 Chopin aloitti ensimmäisten scherzojen ja balladien sekä ensimmäisen etydisarjan säveltämisen. Lisäksi hän sairastui tuberkuloosiin, jonka kanssa joutui taistelemaan lopun elämänsä. lähde?

Eugène Delacroix, Frédéric Chopin, 1838.

1830-luvun alku ja puoliväli oli Chopinille tuottoisaa aikaa. Hän sai valmiiksi monet kuuluisimmista teoksistaan, jonka lisäksi hän saavutti konserteillaan kriitikoiden ja yleisön valtavan suosion. Vuoteen 1838 mennessä hänestä oli tullut kuuluisuus Pariisissa, ja hänen ystäväpiiriinsä kuului nyt myös oopperasäveltäjä Vincenzo Bellini, taidemaalari Eugène Delacroix, joka maalasi Chopinista muotokuvan, sekä säveltäjät Hector Berlioz, Franz Liszt ja Robert Schumann. Vaikka Chopin ajoittain kritisoi kolmen viimeksi mainitun säveltäjän musiikkia, hän myös ihaili heitä ja omisti osan sävellyksistään heille.lähde?

George Sand

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1836 Chopin meni salaa kihloihin 17-vuotiaan puolalaistytön Maria Wodzińskan kanssa, mutta kihlaus purettiin pian. Samana vuonna säveltäjä tapasi eräissä juhlissa kirjailija Amandine-Aurore-Lucile Dupinin (1804–1876), joka tunnetaan paremmin salanimellä George Sand. Sandin mukaan Chopin oli aseksuaalinen, mutta heidän suhteensa kesti seuraavat yksitoista vuotta.lähde?

Tavallisesti pariskunta vietti talvet Pariisissa ja kesät Sandin maatilalla Nohant-Vicissa Keski-Ranskassa, jossa säveltäjä sai valmiiksi monet teoksistaan. Chopin kuitenkin sairastui vähitellen tuberkuloosiin, jonka ensimmäisten oireiden ilmaannuttua he matkustivat Mallorcalle talveksi 1838–1839. Talvesta tuli kuitenkin onneton ja monien vaikeuksien sävyttämä. He joutuivat asumaan lämmittämättömissä talonpoikaismajoissa ja silloin hylätyssä Valldemossan luostarissa, ja lisäksi Chopinilla oli suuria vaikeuksia saada piano Pariisista asti kuljetetuksi luostariin. Säveltäjän epätoivo kuvastuu 24 preludissa (opus 28), jotka hän sävelsi suurelta osin Mallorcan-matkan aikana. Sää oli pahentanut Chopinin kroonista keuhkotautia niin, että pelastaakseen henkensä hänen ja Sandin oli pakko palata Pariisiin. Chopin ei koskaan toipunut täysin kyseisen talven aiheuttamista rasituksista.lähde?

Viimeiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Chopinin hauta.

Frédéric Chopin ja George Sand pysyivät yhdessä aina vuoteen 1847 saakka, jolloin he erosivat Sandin lapsista johtuneiden kiistojen vuoksi. Terveydentilansa rapistuessakin Chopin pystyi yhä säveltämään, ja hän keskittyi nyt masurkoihin ja nokturnoihin. Viimeisen teoksensa, f-molli-masurkan, hän sai valmiiksi vuonna 1849.lähde?

Chopin kuoli 17. lokakuuta vuonna 1849, ja viralliseksi kuolinsyyksi ilmoitettiin tuberkuloosi. Ruumiinavauksessa löydettiin lisäksi merkkejä muista keuhkosairauksista, kuten kystisestä fibroosista ja emfyseemasta. Chopin kärsi voimakkaasta elävältä haudatuksi tulemisen pelosta, ja siksi hän oli vaatinut ruumiinsa avaamista, jotta hänen kuolemastaan voitaisiin olla varmoja. lähde?

Chopin oli lisäksi toivonut, että hänen hautajaisissaan esitettäisiin Wolfgang Amadeus Mozartin Requiem. Hautajaiset, jotka oli tarkoitus pitää Madeleinen kirkossa Pariisissa, viivästyivät lähes kaksi viikkoa, koska kirkko ei aluksi suvainnut teoksen vaatimaa naislaulajien käyttöä kuorossa. Lopulta kirkko antoi asiassa periksi. Chopin haudattiin Père-Lachaisen hautausmaalle, mutta hänen sydämensä on haudattu Varsovan Pyhän Ristin kirkon pilariin. Hautajaisia varten tehtiin orkesterisovitus myös Chopinin Surumarssisonaatin (opus 35) kolmannesta osasta, josta on tullut yksi Chopinin tunnetuimmista teoksista.lähde?

Chopinin mukaan on nimetty asteroidi 3784 Chopin, puolalainen vodka Chopin, pari puolalaista purjelaivaa sekä Frederic Chopinin kansainvälinen lentoasema.lähde?

Musiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Musiikkinäytteet
Muriel Nguyen Xuan, piano
Martha Goldstein soittaa vuoden 1851 Érard-pianoa

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Chopin keskittyi säveltäjänä lähes yksinomaan pianomusiikkiin, jonka tekniikan hän uudisti. Hänen virtuoosinen kirjoitustapansa vaatii aiempaa joustavampaa käden käyttöä, epäortodoksisia sormituksia ja monipuolisempaa pedaalinkäyttöä. Chopinin melodiat ovat persoonallisia ja mieleenpainuvia, ja hänen soinnutuksensa on herkkää ja vivahteikasta, joskus rohkeasti dissonoivaa. Monien teosten, kuten valssien, masurkkojen ja poloneesien, rytmeissä ilmenee ajan tanssirytmien vaikutusta.lähde?

Chopin oli yksi harvoista 1800-luvun säveltäjistä, joka ei ottanut vaikutteita Ludwig van Beethovenin musiikista. Sen sijaan hänen tyylissään näkyy erityisesti Johann Sebastian Bachin vaikutus. Muita hänen esikuvinaan käyttämiä säveltäjiä olivat Carl Maria von Weber, Johann Nepomuk Hummel, Jan Ladislav Dusík ja John Field ja varsinkin Vincenzo Bellini, jonka koloratuureja Chopin pyrki ikään kuin jäljittelemään pianolla. Lisäksi Chopin sai innoitteita puolalaisesta kansanmusiikista. Chopinin musiikki taas vaikutti varsinkin Lisztiin ja Schumanniin: Liszt sovitti useita Chopinin lauluja pianolle ja Schumann puolestaan käytti omissa teoksissaan Chopinin melodioita.lähde?

Chopin vei irlantilaisen säveltäjän John Fieldin kehittämän nokturnon hienostuneemmalle tasolle. Hän käytti ensimmäisenä scherzoa ja keksimäänsä balladia itsenäisinä teoksina. Barokkipreludin pohjalta hän kehitti uudentyylisen pienoismuodon. Hän toi puolalaisiin kansantansseihin masurkkaan ja poloneesiin laajemman melodian ja tunteen ilmaisuskaalan, kuten myös wieniläisiin valsseihin. Chopinin etydit muodostavat perustan kyseisen sävellysmuodon repertuaarille, ja ne ovat nykyään pakollista ohjelmistoa lähes joka musiikkikorkeakoulun loppututkinnoissa ja useimmissa pianokilpailuissa.lähde?

Chopin oli hyvin tarkka teostensa esitystavasta, ja esimerkiksi tempon säilyttämisessä hän oli tinkimätön. Säveltäjän kuoleman jälkeen Schumann ja Liszt toivat hänen teoksiinsa niihin kuulumattoman ohjelmallisuuden, mikä leimasi niitä pitkälle 1900-luvulle. Vasta viime aikoina teosten korostetusta romantisoinnista on luovuttu – Chopin itse ei pitänyt itseään romantikkona, vaikka hänet nykyään yhdeksi tyylisuunnan keskeisistä säveltäjistä luetaankin. Hänen kappaleidensa esitystraditio on vaihdellut äärimmäisestä rubaton käytöstä klassisempiin näkemyksiin.lähde?

Tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chopinin sävellykset ovat enimmäkseen pienimuotoisia, ja ne ovat poikkeuksetta tarkoitettu pelkälle pianolle tai pianon sisältäville kokoonpanoille. Tuotannon rungon muodostavat lukuisat soolopianoteokset, kuten 4 balladia, 4 rondoa, 27 etydiä, fantasia, berceuse, barcarolle, 4 impromptua, 58 masurkkaa, 21 nokturnoa, 16 poloneesia, 26 preludia, 4 scherzoa, 3 sonaattia ja 19 valssia sekä muutamat muun tyyppiset teokset. Lisäksi on kuusi pianolle ja orkesterille tarkoitettua teosta, kuten kaksi pianokonserttoa ja Grande Polonaise brillante, 20 puolankielistä laulua pianon säestyksellä sekä neljä kamarimusiikkiteosta, jotka kaikki sisältävät pianon yhtenä instrumenttina. lähde?

78 lähinnä Chopinin elinaikana julkaistua teosta on opusnumeroitu (”op.”), jonka lisäksi on 37 kuoleman jälkeen julkaistua teosta (”op. posth.”). Chopinin teokset ovat aina säilyttäneet suosionsa, ja niistä on nykyisin saatavilla kokonaislevytyksiä.lähde?

Teosluettelo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Op. 1: Ensimmäinen rondo, c-molli pianolle. 1825.
  • Op. 2: Muunnelmia Don Giovanni -oopperan duetosta Là ci darem la mano. B-duuri pianolle ja orkesterille, 1827.
  • Op. 3: Introduction et Polonaise brillante C-duuri pianolle ja sellolle, 1829.
  • Op. 4: Sonaatti c-molli pianolle, 1828
  • Op. 5: Rondo à la Mazur F-duuri pianolle, 1828.
  • Op. 6: Neljä masurkkaa pianolle, fis-molli, cis-molli, E-duuri, es-molli. 1830–1831.
  • Op. 7: Viisi masurkkaa pianolle, B-duuri, a-molli, f-molli, As-duuri, C-duuri. 1830–1831.
  • Op. 8: Trio g-molli pianolle, viululle ja sellolle, 1828–1829.
  • Op. 9: Kolme nocturnoa pianolle, b-molli, Es-duuri, H-duuri. 1830–1831.
  • Op. 10: Kaksitoista etydiä pianolle, 1828–1832.
  • Op. 11: Pianokonsertto nro 1 e-molli pianolle ja orkesterille, 1830.
  • Op. 12: Varitions brillantes Héroldin teemasta B-duuri pianolle, 1833.
  • Op. 13: Fantasia A-duuri pianolle ja orkesterille puolalaisista sävelmistä, 1828.
  • Op. 14: Krakowiak, konserttirondo F-duuri pianolle ja orkesterille. 1828.
  • Op. 15: Kolme nocturnoa pianolle, F-duuri, Fis-duuri, g-molli. 1830–1833.
  • Op. 16: Rondo Es-duuri pianolle, 1832.
  • Op. 17: Neljä masurkkaa pianolle, B-duuri, e-molli, As-duuri, a-molli. 1832–1833.
  • Op. 18: Valse brilliante Es-duuri pianolle, 1831.
  • Op. 19: Bolero C-duuri pianolle, 1833.
  • Op. 20: Ensimmäinen scherzo, h-molli pianolle. 1831.
  • Op. 21: Pianokonsertto nro 2 f-molli pianolle ja orkesterille, 1829.
  • Op. 22: Andante spianato et Grande Polonaise brillante Es-duuri pianolle ja orkesterille, 1831–1832.
  • Op. 23: Balladi g-molli pianolle, 1831.
  • Op. 24: Neljä masurkkaa pianolle, g-molli, C-duuri, As-duuri, b-molli. 1834–1835.
  • Op. 25: 12 etydiä pianolle, 1832–1836.
  • Op. 26: Kaksi poloneesia pianolle, cis-molli, es-molli. 1834–1835.
  • Op. 27: Kaksi nocturnoa pianolle, cis-molli, Des-duuri. 1834–1835.
  • Op. 28: 24 preludia pianolle, 1831–1839.
  • Op. 29: Impromptu As-duuri pianolle, 1837.
  • Op. 30: Neljä masurkkaa pianolle, c-molli, h-molli, Des-duuri, cis-molli. 1836–1837.
  • Op. 31: Toinen scherzo, b-molli pianolle. 1837.
  • Op. 32: Kaksi nocturnoa pianolle, H-duuri, As-duuri. 1836–1837.
  • Op. 33: Neljä masurkkaa pianolle, gis-molli, D-duuri, C-duuri, h-molli. 1837–1838.
  • Op. 34: Kolme valssia pianolle, As-duuri, a-molli, F-duuri. 1831, 1835, 1838.
  • Op. 35: Sonaatti b-molli surumarsseineen pianolle, 1837-1839.
  • Op. 36: Toinen Impromptu, Fis-duuri pianolle. 1839.
  • Op. 37: Kaksi nocturnoa pianolle, g-molli, G-duuri. 1838–1839.
  • Op. 38: Toinen balladi, F-duuri pianolle. 1836–1839.
  • Op. 39: Kolmas scherzo, cis-molli pianolle. 1839.
  • Op. 40: Kaksi poloneesia pianolle, A-duuri, c-molli. 1838–1839.
  • Op. 41: Neljä masurkkaa pianolle, cis-molli, e-molli, H-duuri, As-duuri. 1839–1840.
  • Op. 42: Valssi As-duuri pianolle, 1840.
  • Op. 43: Tarantella As-duuri pianolle, 1841.
  • Op. 44: Poloneesi fis-molli pianolle, 1840.
  • Op. 45: Preludi cis-molli pianolle, 1841.
  • Op. 46: Allegro de concert A-duuri pianolle, 1840–1841.
  • Op. 47: Kolmas balladi, As-duuri pianolle. 1840–1841.
  • Op. 48: Kaksi nocturnoa pianolle, c-molli, fis-molli. 1841.
  • Op. 49: Fantasia f-molli pianolle. 1840-1841.
  • Op. 50: Kolme masurkkaa pianolle, G-duuri, As-duuri, cis-molli. 1841.
  • Op. 51: Allegro vivace. Kolmas impromptu, Ges-duuri pianolle. 1842.
  • Op. 52: Neljäs balladi, f-molli pianolle. 1842.
  • Op. 53: Kahdeksas poloneesi, As-duuri pianolle. 1843.
  • Op. 54: Neljäs scherzo, E-duuri pianolle. 1843.
  • Op. 55: Kaksi nocturnoa pianolle, f-molli, Es-duuri. 1843.
  • Op. 56: Kolme masurkkaa pianolle, H-duuri, C-duuri, c-molli. 1843.
  • Op. 57: Berceuse Des-duuri pianolle, 1843.
  • Op. 58: Sonaatti h-molli pianolle, 1844.
  • Op. 59: Kolme masurkkaa pianolle, a-molli, As-duuri, fis-molli. 1845.
  • Op. 60: Barcarole Fis-duuri pianolle, 1845–1846.
  • Op. 61: Poloneesi-fantasia As-duuri pianolle, 1845–1846.
  • Op. 62: Kaksi nocturnoa pianolle, H-duuri, E-duuri. 1846.
  • Op. 63: Kolme masurkkaa pianolle, H-duuri, f-molli, cis-molli. 1846.
  • Op. 64: Kolme valssia pianolle, Des-duuri ("Minuuttivalssi"), cis-molli, As-duuri. 1846–1847.
  • Op. 65: Sonaatti g-molli pianolle ja sellolle, 1845–1846.
  • Op. 66: Fantasia-impromptu cis-molli pianolle, 1834.
  • Op. 67: Neljä masurkkaa pianolle, G-duuri, g-molli, C-duuri, a-molli. 1835–1846.
  • Op. 68: Neljä masurkkaa pianolle, C-duuri, a-molli, F-duuri, f-molli. 1827–1848.
  • Op. 69: Kaksi valssia pianolle, As-duuri, h-molli. 1836, 1829.
  • Op. 70: Kolme valssia, Ges-duuri, f-molli, Des-duuri. 1836, 1840/41, 1830.
  • Op. 71: Kolme poloneesia pianolle, d-molli, B-duuri, f-molli. 1827–1828.
  • Op. 72: Nocturno e-molli, 1827. Surumarssi c-molli, 1829. Kolme ecossaicea, D-duuri, G-duuri, Des-duuri, 1830. Kaikki pianolle.
  • Op. 73: Rondo C-duuri kahdelle pianolle, 1828.
  • Op. 74: 17 puolalaista laulua pianolle, 1829–1847. [2]

Ilman opuslukua

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki pianoteoksia, ellei toisin mainita.

  • Poloneesi g-molli, 1817.
  • Sotilasmarssi, 1817.
  • Poloneesi B-duuri, 1817.
  • Poloneesi As-duuri, 1821
  • Masurkka G-duuri, 1825.
  • Masurkka B-duuri, 1825.
  • Poloneesi b-molli, 1826.
  • Muunnelmia E-duuri, 1824.
  • Nocturno c-molli, 1827.
  • Kaksi valssia As-duuri, Es-duuri. 1827.
  • Paganinin muistoksi, muunnelmia A-duuri. 1829.
  • Masurkka D-duuri, 1829.
  • Poloneesi Ges-duuri, 1829.
  • Valssi E-duuri, 1829.
  • Valssi e-molli, 1829.
  • Nocturno cis-molli, 1830.
  • Melodia laululle ja pianolle, 1830
  • Masurkka D-duuri, 1832.
  • Konserttiduo E-duuri Robert Paholaisen teemasta sellolle ja pianolle, 1832.
  • Masurkka C-duuri, 1833.
  • Masurkka As-duuri, 1834.
  • Preludi As-duuri, 1834.
  • Largo E-duuri, 1837.
  • Kolme uutta etydiä f-molli, As-duuri, Des-duuri. 1839.
  • Masurkka a-molli, 1840.
  • Masurkka a-molli, 1841.
  • Albumin lehti E-duuri, 1843.
  • Largo Es-duuri, vuotta ei tunneta. [2]

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Frédéric Chopinin oppilaisiin kuului muun muassa Karol Filtsch (1830–1845), joka ehti aloitella säveltäjänuraansa, ennen kuin kuoli peritoniittiin. Muun muassa Franz Liszt ihaili Filtschin pianistintaitoja.lähde?

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Bourniquel, Camille: Chopin. (Suomentanut Tuomi Elmgren-Heinonen) Helsinki: Oy Fazerin Musiikkikauppa, 1960.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Maailma tänään: Itä-Eurooppa, s. 11. Bonnier, 1997. ISBN 87-427-0807-9
  2. ↑ a b Bourniquel, s. 259–260. Teosluettelo.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Frédéric_Chopin&oldid=22771262”