Ensimmäisen sukupolven pelikonsolit
- 1. sukupolven pelikonsolit (1972–1977)
- 2. sukupolven pelikonsolit (1976–1984)
- 3. sukupolven pelikonsolit (1983–1992)
- 4. sukupolven pelikonsolit (1987–1996)
- 5. sukupolven pelikonsolit (1993–2006)
- 6. sukupolven pelikonsolit (1998–2013)
- 7. sukupolven pelikonsolit (2005–2017)
- 8. sukupolven pelikonsolit (2012–nykyhetki)
- 9. sukupolven pelikonsolit (2020–nykyhetki)
Pelikonsolien ensimmäinen sukupolvi koostui pelikonsoleista, joille ei voinut ohjelmoida uusia videopelejä.[1] Pelikonsolit myytiin sisäänrakennettujen pelien kanssa. Sukupolven ensimmäinen konsoli oli vuonna 1972 julkaistu Magnavox Odyssey, ja viimeiset konsolit ilman pelimoduuleja julkaistiin vuonna 1977. Seuraavan sukupolven aloitti vuonna 1976 julkaistu Fairchild Channel F, jonka pelit olivat ohjelmoituja ja myytiin erillisillä moduuleilla.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ralph Baer sai idean interaktiivisesta televisiosta vuonna 1951, kun hän rakensi televisiota Loralilla, ja kehitti ajatusta eteenpäin vuonna 1966 ollessaan korkeammassa asemassa Sanders Associatesilla.[3] Baer kirjoitti visiostaan nelisivuisen tekstin jonka hän esitteli yrityksen johdolle. Hän sai rahoitusta 2000 dollaria, ja vuonna 1968 hän oli jo rakentanut tiiminsä kanssa seitsemännen prototyypin pelikonsolista.[4] Kehityksen tuloksena oli ruskea laatikkomalli "Brown Box", jossa oli kaksi ohjainta, valopistooli ja kytkimiä, joilla pystyi vaihtamaan pelattavaa peliä. Koska Sanders Associatesilla ei ollut kokemusta kulutustavaroista, Baer lähestyi useita yhdysvaltalaisia televisiovalmistajia, ja viimein vuonna 1970 Magnavox päätti lisensoida laitteen.[5] Magnavoxin muutokset koskivat pelikytkimien vaihtamista laitteeseen syötettäviksi korteiksi, jotka toimivat jumppereina, ja värigrafiikoiden korvaamista ruudun päälle laitettavilla kalvoilla.[6]Laite julkaistiin vuonna 1972 nimellä Magnavox Odyssey, mutta se ei saavuttanut suurta suosiota koska sitä myytiin vain Magnavoxin liikkeissä. Kun Atari julkaisi Pongin lokakuussa 1972, myös Magnavox Odysseyn kysyntä kasvoi.[4]
Vuonna 1961 joukko Massachusetts Institute of Technologyn opiskelijoita ohjelmoi DEC:n PDP-1:llä Spacewar!-nimisen videopelin. Nolan Bushnell näki pelin Utahin yliopistolla, jonne hän oli tullut opiskelemaan insinööriksi. Hän tajusi pelin kaupalliset mahdollisuudet, mutta hänellä ei ollut mahdollisuuksia tuotteistaa ideaansa pelihalliversiosta. Valmistuttuaan Utahin yliopistosta vuonna 1968 Bushnell muutti Kaliforniaan ja jatkoi opiskelua Stanfordin yliopistossa.[7] Hän sai töitä Ampexilta, ja tapasi uudessa työpaikassaan Ted Dabneyn, jonka kanssa hän alkoi tehdä omaa versiotaan Spacewarista nimeltään Computer Space. He myivät ideansa Nutting Associatesille vuonna 1971, mutta pelistä ei tullut odotuksien mukaista kaupallista menestystä.[8] Bushnell päätteli sen johtuvan vaikeista kontrolleista; menestyäkseen kolikkopelin pitäisi olla helppo pelata.[9] Vuonna 1972 Bushnell vieraili Maganovoxilla tutustuakseen Baerin kehittämään televisioon kytkettävään videopelisysteemiin, mutta ei ollut vakuuttunut sen yksinkertaisesta tekniikasta ja grafiikoista.[8]
Kesäkuussa 1972 Bushnell perusti yhdessä Ted Dabneyn kanssa uuden yrityksen, Syzygy Co.:n, mutta joutuivat pian vaihtamaan yrityksen nimen. Uudeksi nimeksi valittiin Atari.[10] Atarin ensimmäinen teknikko oli Al Alcorn. Bushnellin ajatuksena oli kehittää ajopeli ensimmäisenä pelinä, mutta koska Alcornilla oli niin vähän kokemusta videopeleistä, hän päätyi yksinkertaiseen pöytätennispeliin.[11] Bushnellin tarkoituksena ei aluksi ollut julkaista peliä, ja hän jopa valehteli Alcornille tehneensä sopimuksen pelin levityksestä General Electricin kanssa. Tarkoituksena oli vain tarjota Alcornille kokemusta. Bushnell kuitenkin mieltyi Alcornin kehittämään prototyyppiin, ja ryhtyi koemarkkinoimaan sitä; suunnitelmissa oli myös pelin tarjoaminen Midway Gamesille tai Ballylle. Paikalliseen baarin sijoitettiin yksi koemarkkinointiyksikkö, josta pian tuli suosittu asiakkaiden keskuudessa. Menestyksestä innostuneena Bushnell päättikin kustantaa Pongin tuotannon itse. Vuoden 1972 lopulla ilmestynyneestä Pongista tuli myyntimenestys.[11]
Pongin menestyksen seurauksena markkinoille tuli seuraavina vuosina kymmenittäin Pong-klooneja. Magnavox haastoi Atarin oikeuteen peli-idean varastamisesta, mutta Atari vältti oikeuden maksamalla Magnavoxille noin 800 000 dollarin lisenssimaksun.[12] Pongin suosion saattelema Atari ryhtyi kehittämään siitä kotiversiota. Pongin kotiversio julkaistiin vuonna 1975, ja siitä tuli Searsin katalogin myydyin kohde. Atarilla ei ollut resursseja markkinoida laitetta itse, joten se joutui turvautumaan Searsiin. Kotiversion myötä markkinoille tuli lisää imitoijia.[11]
Vertailu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Nimi | Magnavox Odyssey | Magnavox Odyssey 200 | Atarin/Sears Telegamesin Pong | Coleco Telstar | Nintendon Color TV Game |
|---|---|---|---|---|---|
| Konsoli | 
|
|
|
|
|
| Julkaisuhinta | 100 USD[5] | 100–230 USD | 98.95 USD | ¥9,800 - ¥15,000 | |
| Julkaisupäivä | US1972[5] JP1975 EU1974 |
US1975 | US1975 | US1976 JPN1977 |
JP1977 |
| Media | Sisäänrakennettu mikropiiri[13] | Kasetti (Telstar Arcade) | |||
| Oheislaitteet | Valopistooli |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Fulton, Steve: The History of Atari: 1971-1977 Gamasutra. 6.11.2007. (englanniksi)
- Toim. Wolf, Mark J.P.: The Video Game Explosion – A History from PONG to PlayStation and Beyond. Greenwood Press, 2008. ISBN 978-0-313-33868-7 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Herman, Leonard (Toim. Wolf, Mark J.P.) 26: The Later Generation Home Video Game Systems s. 161
- ↑ Herman, Leonard (Toim. Wolf, Mark J.P.) 9: Early Home Video Game Systems s. 56
- ↑ Edwards, Benj: Video Games Turn 40 Years (s. 2) 1UP.com. 15.5.2007. UGO Entertainment. Arkistoitu 21.10.2012. Viitattu 2.7.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Herman, Leonard (Toim. Wolf, Mark J.P.): 9: Early Home Video Game Systems, s. 53–54
- ↑ a b c Moore, Michael E. & Novak, Jeanie: Game Industry Career Guide, s. 7. ("In 1966, Ralph H. Baer .. pitched an idea .. to create interactive games to be played on the television. Over the next two years, his team developed the first video game system—and in 1968, they demonstrated the "Brown Box," a device on which several games could be played and that used a light gun to shoot targets on the screen. After several more years of development, the system was licensed by Magnavox in 1970 and the first game console system, the Odyssey, was released in 1972 at the then high price of $100.") Delmar: Cengage Learning, 2010. ISBN 1-4283-7647-X
- ↑ Magnavox Odyssey - 1972-1974 Classic Gaming. Arkistoitu 29.10.2012. Viitattu 21.3.2013. (englanniksi)
- ↑ Fulton, s. 2
- ↑ a b Fulton, s. 3
- ↑ Player 1 Stage 1: Bits From the Primordial Ooze The Dot Eaters. Arkistoitu 20.11.2006. Viitattu 3.7.2010. (englanniksi)
- ↑ Fulton, s. 4
- ↑ a b c Classic Gaming: Pong ClassicGaming.com's Museum: Pong www.classicgaming.com. Viitattu 2.7.2010. (englanniksi)
- ↑ Wolf, Mark J.P., s. 36
- ↑ Winter, David: Atari PONG - The Home Systems Pong-Story. Viitattu 3.7.2010. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- The Dot Eaters: Bits From the Primordial Ooze (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- ClassicGaming Expo 2000: Baer Describes the Birth of Videogames (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Video Games Turn 40 (1UP.com) (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)