Emanuel Swedenborg

Emanuel Swedenborg ja hänen käsikirjoituksensa Apocalypsis Revelata Per Krafft vanhemman öljymaalauksessa vuodelta 1766 (Statens porträttsamling, Mariefred, Ruotsi).

Emanuel Swedenborg (vuoteen 1719 asti Swedberg) (29. tammikuuta 1688 Tukholma – 29. maaliskuuta 1772 Lontoo) oli ruotsalainen tiedemies, filosofi, mystikko ja teologi. Swedenborg oli tuottelias kirjoittaja, jonka tuotanto käsittää yli neljä hyllymetriä teoksia eri aloilta.

Elämä

Emanuel Swedenborg syntyi Tukholmassa 29. tammikuuta 1688. Hän oli kolmanneksi vanhin yhdeksänlapsisen perheen lapsista. Nimi Emanuel tulee heprean sanasta immanuel, joka tarkoittaa ”Jumala kanssamme”. Emanuelin isä oli luterilainen pappi ja hovisaarnaaja Jesper Svedberg, josta vuonna 1703 tuli Skaran piispa. Varakkaasta perheestä lähtöisin ollut äiti Sara Behm puolestaan kuoli Emanuelin ollessa kahdeksanvuotias.

Perheen varallisuus mahdollisti Swedenborgille hyvän koulutuksen. Lapsena häntä opetti yksityisopettaja, ja nuorena hän opiskeli usean vuoden ajan Uppsalan yliopistossa. Tuolloin Swedenborg keskittyi opinnoissaan erityisesti kirjallisuuteen ja klassisiin kieliin. Opiskeleminen Uppsalassa johti vuonna 1709 valmistuneeseen klassillisen kirjallisuuden väitöskirjaan.

Vuonna 1710 Swedenborg lähti kahdeksi vuodeksi Lontooseen saadakseen lisätietoja matematiikkaa ja luonnontieteitä koskien. Hän opiskeli vielä lisää Alankomaissa, Ranskassa ja Saksassa. Matkustellessaan Swedenborg asui erilaisissa kodeissa ja omaksui samalla erilaisiin ammatteihin liittyviä käytännön taitoja. Matkustellessaan hän toimi samalla eräänlaisena Uppsalan yliopiston kiertävänä asiamiehenä hankkien kirjoja ja tutkimusvälineistöä niiden ohjeiden mukaisesti, joita hän sai langoltaan Erik Benzelius nuoremmalta. Benzelius työskenteli yliopistossa kirjastonhoitajana. Ruotsiin Swedenborg palasi 1715.

Swedenborg eli aikuisiälläkin vuosikausien ajan isänsä varallisuuden turvin. Vuonna 1716 hänet tosin nimitettiin Ruotsin Kuninkaalliseen kaivoslautakuntaan ylimääräiseksi asessoriksi, mutta virka oli palkaton. Vasta kahdeksan vuotta myöhemmin hänestä tuli lautakunnassa palkallinen asessori.

Vuonna 1719 Swedenborg sisaruksineen aateloitiin, ja siihen asti suvun nimenä ollut Swedberg muutettiin Swedenborgiksi. Samana vuonna hän alkoi osallistua Ruotsin valtiopäivien aatelissäädyn istuntoihin sukunsa edustajana, ja jatkoikin poliittiseen päätöksentekoon osallistumista vuoteen 1761 asti.

1720-luvun puolivälissä Swedenborg ryhtyi tutkimaan metallurgiaa. Noin kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 1736, hän lähti jälleen vuosiksi ulkomaille opiskelemaan, tällä kertaa Ranskaan, Alankomaihin ja Italiaan. Luentoja kuuntelemalla, demonstraatioihin osallistumalla ja kirjastojen kirjoja lukemalla hän täydensi tietojaan ihmisen anatomiasta ja fysiologiasta. Kaikkiaan matka kesti neljä vuotta.

Myöhemmällä iällä Swedenborg alkoi kiinnostua yhä enemmän hengellisistä asioista, joskin uskonnollinen hän oli ollut lapsesta saakka. Swedenborg väitti itsellään olevan yliluonnollisia kykyjä, joiden ansiosta hän muun muassa kykeni kommunikoimaan kuolleiden ihmisten kanssa. Friedrich Oetingerille marraskuussa 1766 kirjoittamassaan kirjeessä Swedenborg väittää keskustelleensa satoja kertoja Martti Lutherin kanssa, vuoden ajan apostoli Paavalin kanssa ja kerran Mooseksen kanssa. Hän uskoi, että Jumala ilmaisi hänelle totuuden kuolemanjälkeisen elämän erilaisista tiloista ja viimeisestä tuomiosta. Swedenborg katsoi, että hänen uskonnollinen oppinsa toimii yhdessä Raamatun kanssa pohjana aivan uudelle kirkolle, mutta ei ennustanut tämän kirkon saavuttavan suosiota nopeasti. Swedenborgin opetukset jakoivat aikalaisten mielipiteitä jyrkästi. Henkimaailmaa ja aviollista rakkautta käsitellyt teos Deliciae sapientiae de amore conjugiali jopa takavarikoitiin vuonna 1769, kun Ruotsin luterilainen kirkko syytti Swedenborgia harhaoppisuudesta.

Vaikka Swedenborg kirjoitti jonkin verran avioliitosta, hän ei koskaan mennyt naimisiin eikä hänellä ollut lapsia. Swedenborg kuoli Lontoossa 29. maaliskuuta 1772. Kuolinvuoteellaan hänen kerrotaan sanoneen, että olisi jo julkaisemiensa uskonnollisten tekstien lisäksi halunnut kertoa ihmisille monia muitakin henkimaailman salaisuuksia, mutta hänelle ei annettu siihen lupaa. Swedenborg haudattiin Lontoon ruotsalaisen seurakunnan hautausmaahan, mutta ruumis siirrettiin Uppsalaan vuonna 1908. Tuolloin Uppsalaan haudattiin myös Swedenborgin pääkallo, joka oli ollut pitkään kateissa.

Kirjallinen tuotanto

Swedenborg julkaisi eläessään yli 30 kirjaa. Jos pienpainatteet lasketaan mukaan, on julkaisujen määrä yli 50. Kirjansa hän painatti omakustanteina, joskin on esitetty, että hänellä olisi ollut yksi tai useampia rahoittajia. Swedenborg jätti oman nimensä usein pois kirjoistaan. Teokset voidaan jakaa kolmeen luokkaan: matemaattis-luonnontieteellisiin, anatomisiin ja mystillis-teologisiin.

Matemaattis-luonnontieteellinen vaihe

Ollessaan palkattomana asessorina kaivoslautakunnassa Emanuel Swedenborg toimitti Ruotsin ensimmäistä tieteellistä aikakausjulkaisua nimeltä Daedalus Hyperboreus. Se keskittyi matematiikkaan ja fysiikkaan ja ilmestyi vuosina 1716–1718. Ensimmäiset omat teoksensa hän julkaisi vuosina 1721 ja 1722. Ne käsittelivät mineralogiaa, geologiaa ja kemiaa, ja Swedenborg oli saanut niihin taustatietoja tutustuessaan kaivosteollisuuteen Saksassa ja Alankomaissa. Julkaisut saivat hyvän vastaanoton luonnontieteellisissä piireissä.

Swedenborgin seuraavat kirjat, kolmiosainen Opera Philosophica et Mineralia sekä De Infinito, ilmestyivät 1734 eli yli kymmenen vuotta ensimmäisten teosten jälkeen. Niissä Swedenborg otti käyttöön lukuisia uusia termejä, mikä oli omiaan tekemään hänen kirjoistaan vaikeatajuisia. Opera Philosophica et Mineraliassa ja De Infinitossa Swedenborg lähestyy fysikaalisia ilmiöitä filosofisista näkökulmista, mutta esittelee myös puhtaasti luonnontieteellisiä teorioita. Näistä ehkä tunnetuin on maailmaneetterihypoteesi, jota nykyään pidetään virheellisenä.

Anatominen vaihe

Vuosina 1736–1740 toteutettu opintomatka ulkomailla antoi Swedenborgille valmiudet kirjoittaa myös anatomiasta ja fysiologiasta. Vuonna 1740 hän julkaisi kirjan Oeconomia Regni Animalis, jonka keskeisiä teemoja olivat verenkierto, veren koostumus ja sydän. Teoksessa puhutaan tosin myös ihmisen sielusta.

1740-luvulla Swedenborg suunnitteli myös laajempaa, 17-osaista anatomista teosta, jolle hän antoi nimeksi Regnum Animale. Kirjan kirjoittaminen jäi kesken, mutta yksittäisiä osia siitä on julkaistu.

Mystillis-teologinen vaihe

Kirjojensa aiheissa Swedenborg eteni melko suoraviivaisesti ihmisen ulkopuolisista luonnontieteellisistä ilmiöistä ihmisen ruumiinrakenteeseen ja lopulta sieluun sekä Jumalaan. Swedenborgin uskonnollisissa teoksissa korostuu hänen näkemyksenä siitä, että sokea usko ei ole ymmärrystä jalompaa, vaan Jumalaan, taivaaseen ja helvettiin liittyviä asioita voidaan ymmärtää valaistuneella ihmisjärjellä.

Vuonna 1745, kirjoittaessaan samanaikaisesti myös anatomisia tekstejä, Swedenborg julkaisi kaksi ensimmäistä osaa teoksestaan De Cultu et Amore Dei, joka kuvaili luomiskertomusta. Tämä oli alku Swedenborgin laajalle teologiselle tuotannolle. Mainitun teoksen kolmas osa jäi julkaisematta. Neljä vuotta myöhemmin Swedenborg alkoi julkaista osia seuraavasta kahdeksanosaisesta teoksestaan, Arcana Coelestiasta. Viimeinen osa ilmestyi vuonna 1756. Luultavasti juuri Arcana Coelestia sisältää Swedenborgin radikaaleimmat uskonnolliset väitteet. Kirjassaan hän esittää, että kaikilla aineellisilla asioilla on henkiset vastaavaisuutensa, ja kutsuu tätä vastaavaisuuksien tieteeksi. Swedenborgin mukaan lähes koko Raamattu on kirjoitettu vastaavaisuuksien avulla, jolloin siihen sisältyisi runsaasti kätkettyjä tietoja.

Myöhemmissä teoksissaan Swedenborg muun muassa selitti Raamatun sanomaa omien menetelmiensä mukaisesti, ja vähän ennen kuolemaansa hän julkaisi vielä kirjan Vera Christiana Religio, jonka tarkoituksena oli lähinnä selittää hänen omia opetuksiaan luterilaisille kristityille. Vera Christiana Religiossa Swedenborg myös vakuuttaa, että Jumala on antanut hänelle tehtävän kertoa ihmisille taivaallisista salaisuuksista.

Teoksia suomeksi

• Clavis hieroglyphica. Hieroglyfinen avain ja muita filosofisia tekstejä. (Suomentanut ja johdannolla varustanut Jyrki Siukonen) Helsinki: Gaudeamus, 2000. ISBN 951-662-800-1
• Taivas, sen ihmeet ja Helvetti
• Uusi Jerusalem ja sen taivaallinen oppi

Lähteet

Kirjalähteet

• Swedenborg, Emanuel: Clavis hieroglyphica. Hieroglyfinen avain ja muita filosofisia tekstejä. (Suomentanut ja johdannolla varustanut Jyrki Siukonen) Helsinki: Gaudeamus, 2000. ISBN 951-662-800-1
• Niemi, Pertti: Johdatus Emanuel Swedenborgin filosofiaan. Turku: TAB-kirjat, 2001. ISBN 951-98483-1-2

Verkkolähteet

• Emanuel Swedenborg at the Victorian Web National University of Singapore. Viitattu 5.9.2008. (englanniksi)
• About Swedenborg Swedenborg Open Learning Centre. Arkistoitu 27.8.2008. Viitattu 6.9.2008. (englanniksi)
• Raamatun kirjoja tulee tulkita symbolisesti uusijerusalemi.com. Viitattu 5.9.2008.

Aiheesta muualla

• Swedenborgin teoksia Gutenberg-projektissa.
• Mormonismi.net – Oppi taivaiden eri asteista.
• http://swedenborg.newearth.org/ (Arkistoitu – Internet Archive)
• http://www.swedenborg.com/ (Arkistoitu – Internet Archive)