Edvarts Virza
| Edvarts Virza | |
|---|---|
 Virza vuonna 1914. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Jēkabs Eduards Liekna |
| Syntynyt | 27. joulukuuta 1883 |
| Kuollut | 1. maaliskuuta 1940 (56 vuotta) Riika, Latvia |
| Kansalaisuus | Latvia |
| Kirjailija | |
| Aiheet | isänmaallisuus, romanttinen luontokuvaus[1] |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Edvarts Virza (oikealta nimeltään Jēkabs Eduards Liekna, 27. joulukuuta 1883 – 1. maaliskuuta 1940 Riika, Latvia) oli latvialainen runoilija ja toimittaja. Virza kuului elinaikanaan merkittävimpien latvialaisten runoilijoiden joukkoon. Hän oli myös tunnettu lehtimies ja toimi pitkään sanomalehti Brihwa Semen päätoimittajana. Hän tuki näkyvästi Kārlis Ulmanisia.[1]
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Edvarts Virza syntyi maanviljelijäpariskunnan, Annan ja Juriksen, yhdeksäntenä lapsena. Hänen varhaiset vuotensa kuluivat maaseudulla Salgalessa ja Bauskassa, missä hän sai ensimmäisen kosketuksensa latvialaiseen kulttuuriin ja kieleen. Opintojensa vuoksi hän myöhemmin matkusti Moskovaan, missä hän opiskeli oikeustiedettä ja taloustiedettä.[2]
Vuoden 1905 vallankumouksen aikana Edvarts Virza osoitti rohkeuttaan ja sitoutumistaan latvialaisen kulttuurin edistämiseen. Hän opetteli itse ranskaa, jotta hän ja hänen vaimonsa, arvostettu runoilija Elza Stērste, voisivat tuoda ranskalaista runoutta Latvian yleisön tietoisuuteen. Virza ystävystyi muiden latvialaisten runoilijoiden kanssa ja pyrki löytämään oman äänensä runoilijana. Hänen ensimmäinen runosarjansa julkaistiin vuonna 1906 lehdessä Dzelme, ja siitä lähtien hän alkoi saavuttaa tunnustusta ja arvostusta latvialaisen kirjallisuuden piireissä.[2]
Ensimmäisen maailmansodan aikana Virza mobilisoitiin palvelemaan Jukums Vācietisin rykmentissä kiväärimiehenä. Sotakokemukset inspiroivat häntä kirjoittamaan runoja sotilastovereistaan ja sota-ajan kokemuksistaan. Latvian itsenäistymisen aikaan Virza oli aktiivisesti mukana itsenäisyysajatuksen edistämisessä. Hän työskenteli lehdistössä, toimi Daile-teatterin johtajana ja palveli opetusministeriössä.[2]
Vuodet 1940–1985 olivat vaikeita Virzalle ja hänen teoksilleen, sillä ne olivat käytännössä kiellettyjä poliittisen tilanteen vuoksi. Silti hän jatkoi kirjoittamista ja vaikutti monin tavoin latvialaiseen kulttuuriin. Virzan merkittävin teos Biķeris vuodelta 1907 herätti aikanaan suurta huomiota ja kritiikkiä. Se oli ensimmäinen latvialaisen kirjallisuuden historiaan merkitty eroottinen runokokoelma, joka kuvaili himoa ja aistillisuutta poikkeuksellisen suorasukaisesti.[2]
Virza sai elinaikanaan useita palkintoja ja tunnustuksia palveluksistaan Latvian kulttuurille. Hänen panoksensa tunnustettiin muun muassa autoritaarisen hallinnon aikana, kun Kārlis Ulmanis johti Latviaa. Virza jätti pysyvän jäljen latvialaiseen kirjallisuuteen ja kulttuuriin, ja häntä pidetään yhtenä maansa merkittävimmistä kirjailijoista.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Latvialainen runoilija Edvards Virza on kuollut. Aamulehti, 3.3.1940, 59. vsk, nro 61, s. 4. Tampere: Aamulehti Yhtymä Oy. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.6.2024.
- ↑ a b c d e Latvian Literature www.latvianliterature.lv. Viitattu 2.6.2024. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||
