Don McLean
| Don McLean | |
|---|---|
 Don McLean vuonna 2012 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. lokakuuta 1945 New Rochelle, New York |
| Ammatti | laulaja-lauluntekijä |
| Muusikko | |
| Laulukielet | englannin kieli |
| Aktiivisena | 1969- |
| Tyylilajit | folk, folk rock |
| Soittimet | laulu, kitara, banjo, piano |
| Levy-yhtiöt | |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Don McLean ([/məˈkleɪn/] s. 2. lokakuuta 1945, New Rochelle, New York) on yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä, jonka tunnetuimpia kappaleita ovat "American Pie" ja "Vincent" vuodelta 1971.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Don McLean syntyi ja varttui New Rochellessa New Yorkin osavaltiossa. Hän kiinnostui folkmusiikista teini-ikäisenä. Vuonna 1963 McLean opiskeli lyhyen aikaa Villanovan yliopistossa, kunnes päätti ryhtyä kokopäiväiseksi folkmuusikoksi. Hän alkoi esiintyä Gaslight Caféssa ja Bitter Endissä ja niiden jälkeen Troubadurissa Los Angelesissa. Hän sai vuonna 1968 tutkinnon New York State Council of Arts -taidekoulusta, minkä jälkeen hän pääsi lämmittelemään folkmuusikko Pete Seegeriä tämän jokilaivakiertueella Hudsonjoella vuonna 1969.[1]
McLeanin esikoisalbumi Tapestry julkaistiin MediaArtsilta vuonna 1970, ja single ”Castles in the Air” nousi Yhdysvaltain easy listening -listan sijalle 40. McLeanin toisen albumin American Pie julkaisi United Artists vuonna 1971, ja sen ensimmäinen single ”American Pie” nousi Yhdysvaltain singlelistan ykköseksi tammikuussa 1972. Albumin toinen single ”Vincent”, joka kertoo taiteilija Vincent van Goghista, nousi vuoden lopulla singlelistan sijalle 12.[1]
McLeanin kolmas albumi Don McLean (1973) ei menestynyt yhtä hyvin kuin edeltäjänsä. Single ”Dreidel” nousi singlelistan sijalle 21. Neljännellä albumillaan Playin’ Favorites McLean korosti folkjuuriaan, mutta siltä ei noussut enää hittisinglejä. Albumit Homeless Brother (1974) ja Prime Time (1977) jäivät Yhdysvaltain albumilistan top-100:n ulkopuolelle. Kun McLeanin coverversio Roy Orbisonin kappaleesta ”Crying” nousi Britannian listaykköseksi vuonna 1980, myös albumi Chain Lightning (1978) nousi listojen kärkipäähän Yhdysvalloissa.[1]
McLean ei levyttänyt 1980-luvun puolivälissä, mutta palasi vuonna 1987 albumilla Love Tracks, joka nousi countrylistoille. Hän on jatkanut levyttämistä 2000-luvullakin.[1]
Tunnustukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]McLeanin menestyskappale ”American Pie” on valittu mukaan Yhdysvaltain kongressin kirjaston National Recording Registry -kokoelmaan, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä yhdysvaltalaisia äänitteitä.[2] Albumi American Pie valittiin vuonna 2005 julkaistuun hakuteokseen 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään[3].
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tapestry (1970)
- American Pie (1971)
- Don McLean (1972)
- Playing Favorites (1973)
- Homeless Brother (1974)
- Solo (1976) - live-tupla
- Prime Time (1977)
- Chain Lightning (1978)
- Believers (1981)
- Dominion (1982) - live-tupla
- For The Memories I & II (1986-87) - kokoelma-albumi
- Love Tracks (1987)
- Headroom (1990)
- Christmas (1991)
- Favourites and Rarities (1993) - kokoelma-albumi
- River of Love (1995)
- Christmas Dreams (1997)
- Starry Starry Night (2000) - live-tupla
- Don McLean Sings Marty Robbins (2001)
- You've Got To Share (2003)
- The Western Album (2003)
- Christmastime! (2004)
- Rearview Mirror (2005)
- Addicted to Black (2009)
- Botanical Gardens (2018)
- Still Playin' Favorites (2020)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Stephen Thomas Erlewine: Don McLean Biography AllMusic. Viitattu 26.5.2023.
- ↑ Complete National Recording Registry Listing, Library of Congress. Viitattu 7.9.2020.
- ↑ Dimery, Robert (toim.): 1001 Albums You Must Hear Before You Die. Cassell Illustrated, 2005. ISBN 1-84403-392-9
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||
