Dmitri Bortnjanski
| Dmitri Stepanovitš Bortnjanski | |
|---|---|
| Дмитрий Степанович Бортнянский | |
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1751 Gluhov, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 10. lokakuuta 1825 Pietari, Venäjän keisarikunta |
| Ammatti | Säveltäjä, kuoronjohtaja |
| Muusikko | |
| Tyylilajit | Kirkkomusiikki |
| Soittimet | piano ja cembalo |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Dmitri Stepanovitš Bortnjanski (ven. Дмитрий Степанович Бортнянский; ukr. Дмитро Бортнянський[1], Dmytro Bortnjanskyi; 1751 Gluhov, Kiovan kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 10. lokakuuta (J: 28. syyskuuta) 1825 Pietari, Venäjän keisarikunta) oli Venäjällä vaikuttanut ukrainalainen säveltäjä ja kuoronjohtaja.[2]
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ukrainalaissyntyinen Bortnjanski lähetettiin Ukrainasta seitsemänvuotiaana laulajaksi Pietarin hovikapellaan, jossa hän opiskeli musiikkia Baldassare Galuppin oppilaana. Hän lähti vuonna 1768 opettajansa mukana Venetsiaan jatkamaan opintoja. Pian paluunsa jälkeen vuonna 1779 hänet nimitettiin hovikapellan kapellimestariksi ja 1796 kuoronjohtajaksi, jota tehtävää hän hoiti kuolemaansa asti. Bortnjanski oli ensimmäinen hovikapellan kuoronjohtaja, joka sai oikeuden jakaa esityslupia kaikelle kirkkomusiikille Venäjällä. Niinpä hänen vaikutuksensa Venäjän 1800-luvun kirkkomusiikkiin oli huomattava.[3][2]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bortnjanski tunnetaan erityisesti laajasta ortodoksisen kirkkomusiikin tuotannostaan, ja häntä on nimitetty muun muassa "Venäjän Palestrinaksi".[4] Hänen tuotantoonsa kuuluu esimerkiksi 72 liturgista hymniä, joista 26 kaksoiskuorolle, 45 hengellistä kuorokonserttoa, kolmiääninen Johannes Krysostomoksen liturgia -palvelus ja kahdeksan hengellistä trioa. Bortnjanskin teokset on julkaistu kymmenosaisena teoksena, jonka on toimittanut Pjotr Tšaikovski.[2]
Bortnjanskin Pietarin hovikapellalle säveltämässä kirkkomusiikissa oli paljon vaikutteita ukrainalaisesta musiikkiperinteestä ja esimerkiksi Johannes Krysostomoksen liturgian kerubiveisun sävelmä on ilmeisesti lainattua kansanmusiikista.[3] Bortnjanskin musiikki sai myös paljon vaikutteita 1700-luvun ja 1800-luvun vaihteen italialaisesta tyylistä, millä oli suuri vaikutus ajan venäläiseen ortodoksiseen kirkkomusiikkiin.[5] 1800-luvun jälkipuoliskolla venäläisen kirkkolaulun uudistajat, kuten Stepan Smolenski ja Aleksander Kastalski, katsoivat, että tämä oli muuntanut venäläisen kirkkolauluperinteen sille outoon ja vieraaseen muotoon, ja pyrkivät perehtymään uudelleen vanhoihin luostarikirjastoissa säilyneisiin neumi- ja nuottinotaatioihin.[6] Vaikka Bortnjanski tunnetaan yleensä hengellisen musiikin säveltäjänä, 1900-luvulla syntyi laajempaa kiinnostusta myös hänen maallista musiikkiaan kohtaan.[3]
Bortnjanskin teoksia käytetään edelleen jumalanpalveluksissa laajasti muun muassa Suomen ja Venäjän ortodoksisissa kirkoissa.[6][7] Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjan virsi numero 579 ”Oi Herra, korkein valtiaamme” on Dmitri Bortnjanskin sävellys.[8] Se tuli alun perin virsikirjaan vuonna 1886 valtiopäivävirtenä ja alkoi sanoilla ”O Herra, siunaa ruhtinaamme”. Samalla sävelmällä lauletaan myös virsi 369 "Nyt päivä laskee, pilvi peittää".[9] Virren sävelmällä alun perin esitetty ortodoksinen teksti alkaa sanoilla ”Ken kielin voisi kuvaella”.[10]
Sävellykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Oopperat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Creonte (1776 Venetsia)[11]
- Alcide (1778 Venetsia)[11]
- Quinto Fabio (1779 Modena)[11]
- Le Faucon (1786 Gatchin ranskaksi, Franz-Hermann Lafermièren libretto)
- Le Fête du Seigneur[11] (1786 Pauluskoi ranskaksi, Franz-Hermann Lafermièren libretto)
- Don Carlos (1786 Pietari ranskaksi, Franz-Hermann Lafermièren libretto)
- Le Fils-Rival ou La Moderne Stratonice[11] (1787 Pauluskoi ranskaksi, Franz-Hermann Lafermièren libretto)
Orkesteriteokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sonaatti cembalolle, jousille ja pianolle[11]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Marko Robert Stech, Wasyl Wytwycky, Bortniansky, Dmytro, Internet Encycylopedia of Ukraine, päivitetty 2010, viitattu 8.7.2022 (englanniksi)
- ↑ a b c Konstantin Kovalev: All about Dmitry Bortniansky kkovalev.ru. kkovalev.ru. Viitattu 3.12.2009. (englanniksi)
- ↑ a b c Marina Ritzarev: Eighteenth-century Russian music, s. 105–110, 313–348. Ashgate Publishing, 2006. ISBN 0754634663 [Viitattu = 3.12.2009 Teoksen verkkoversio]. (englanniksi)
- ↑ Dimitri Stepanowitsch Bortnjanski klassik.com. eMusici.com GmbH. Viitattu 7.12.2009. (saksaksi)
- ↑ UK Spring Tour 2008 (Arkistoitu sivu) Hermitage.seenworks.com. 2008. Hermitage Association. Arkistoitu 4.7.2008. Viitattu 24.2.2016. (englanniksi)
- ↑ a b Pentti Hakkarainen: Hengellisen musiikin puhuteltavana ort.fi. Kajaanin ortodoksinen seurakunta. Viitattu 7.12.2009.[vanhentunut linkki]
- ↑ Ruth-Esther Hillila,Barbara Blanchard Hong: Historical dictionary of the music and musicians of Finland, s. 287. Greenwood, 1997. ISBN 0313277281 (englanniksi)
- ↑ 579 Oi Herra, korkein valtiaamme Virsikirja, Hyväksytty kirkolliskokouksessa 13. helmikuuta 1986. Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Viitattu 7.12.2009.
- ↑ 396 Nyt päivä laskee, pilvi peittää. Virsikirja, Hyväksytty kirkolliskokouksessa 13. helmikuuta 1986. Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Viitattu 9.3.2022.
- ↑ Tauno Väinölä: 579 Oi Herra, korkein valtiaamme – Taustatietoja Virsikirja. Kirkon keskusrahasto, Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Viitattu 7.12.2009.
- ↑ a b c d e f Dmytro Bortniansky (Arkistoitu sivu) Bortniansky.com. 2001. Ukraine Millenium Foundation. Arkistoitu 22.7.2012. Viitattu 24.2.2016. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vapaasti käytettävissä olevia Bortnjanskin partituureja Mutopia Project
- Bortniansky D. S. Secular works compiled by A. V. Chuvashov
- Chuvashov A. V., D. S. Bortnyansky's autographs in the Cabinet Manuscript of the Russian Institute of Art History. P. 21-119. St. Petersburg. 2020
- Chuvashov A. V., Unknown oratorio by D. S. Bortnyansky on the text by P. Metastasio. (“Vremennik Zubovskogo instituta”, “Annals of the Zubov Institute”. No 1 (32) / 2021. С. 60–67)
| ||||||||||||||||||||||||||
