Deferiproni
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Deferiproni
| |
Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
3-hydroksi-1,2-dimetyylipyridin-4(1H)-oni | |
Tunnisteet | |
CAS-numero | |
ATC-koodi | V03 |
PubChem CID | |
DrugBank | |
Kemialliset tiedot | |
Kaava | C7H9NO2 |
Moolimassa | 139,152 |
SMILES | Etsi tietokannasta: | ,
Synonyymit | Ferriprox |
Fysikaaliset tiedot | |
Sulamispiste | 272–278 °C [1] |
Liukoisuus veteen | max. 16–18 g/L (24 °C) [1] |
Farmakokineettiset tiedot | |
Hyötyosuus | ? |
Metabolia | glukuronidaatio [1] |
Puoliintumisaika | 1,9 h [1] |
Ekskreetio | renaalinen [1] |
Terapeuttiset näkökohdat | |
Raskauskategoria |
? |
Reseptiluokitus |
|
Antotapa | oraalinen |
Deferiproni (yleinen kauppanimi Ferriprox) on rautaa sitova orgaaninen yhdiste. Rakenteeltaan se on 2-metyylipyridiinin johdannainen. Sitä käytetään lääketieteessä kelatoivana yhdisteenä poistamaan ylimääräistä rautaa elimistöstä, kuten akuutin rautamyrkytyksen ja talassemian hoidossa.[1][2][3][4]
Deferiproni hyväksyttiin käytettäväksi talessemian hoidossa vuonna 1994 ja on lisensoitu Eurooppaan ja Aasiaan. Lokakuussa 2011 se hyväksyttiin käytettäväksi lääkkeenä myös USA:ssa FDA:n nopeutetussa hyväksyntämenettelyssä. Sen hyväksyminen lääkkeeksi ja potilasturvallisuus ovat olleet kiistanalaisia.[5][6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Deferiprone DrugBank. Viitattu 2.1.2016. (englanniksi)
- ↑ Klaus T. Olkkola, Pertti J. Neuvonen ja Erkki Elonen: Tärkeimmät lääkeainemyrkytykset: Rautalääkkeet (pdf) (s. 7) Farmakologia ja toksikologia. Kuopio: Kustannus Medicina Oy. Viitattu 31.12.2015.
- ↑ Chelators for Iron Overload 8.10.1999. Harvardin yliopisto. Viitattu 31.12.2015. (englanniksi)
- ↑ Henry Matthew, A.A.H. Lawson: Treatment of Common Acute Poisonings, s. 117-119. (3. painos) Churchill Livingstone, 1975. ISBN 0 443 01217 2 (englanniksi)
- ↑ FDA NEWS RELEASE: FDA Approves Ferripox (deferiprone) to Treat Patients with Excess Iron in the Body lokakuu 2011. Federal Drug Administration. Viitattu 31.12.2015. (englanniksi)
- ↑ Julian Savulescu: Thalassaemia major: the murky story of deferiprone (s. 358–359 doi: 10.1136/bmj.328.7436.358) BMJ. helmikuu 14, 2004. British Medical Journal. Viitattu 2.1.2016. (englanniksi)