Danylo Demutskyi

Danylo Demutskyi, ukr. Данило Демуцький (16. heinäkuuta 1893 Oh’mativ, Kiovan kuvernementti – 7. toukokuuta 1954 Kiova, Ukrainan SNT) oli ukrainalainen valokuvaaja ja elokuvaaja. Hänen isänsä oli säveltäjä Porfyr Demutskyi.

Demytskyille myönnettiin 1925 kultamitali Pariisissa kansainvälisessä taideteollisuusnäyttelyssä. Samana vuonna Demutskyi aloitti Odessan elokuvastudiolla (VUFKU) ja myöhemmin Kiovan elokuvastudiolla. Hän työskenteli Oleksandr Dovženkon elokuvissa Arsenal (1929), Maa (Zemlja, 1930) ja Ivan – kertomus kahdesta nuoresta miehestä (Ivan, 1933) ja perusti runollisen kamerataiteen koulukunnan. Demutskyi karkotettiin 1930-luvulla Keski-Aasiaan, ja vuoteen 1943 asti hän ei saanut siellä toimia elokuvan parissa. Tehtyään Taškentin elokuvastudiolla muutamia elokuvia hän palasi 1947 Ukrainaan, jossa hän Kiovan elokuvastudiolla kuvasi elokuvat Podvyh rozvidnyka (1947, 'Partiolaisen saavutus'), U myrni dni (1950, 'Rauhan aikaan') ja Tulisydän (Taras Ševtšenko, 1951), jonka kuvaamisesta hän sai Karlovy Varyn elokuvajuhlilla 1951 ensimmäisen palkinnon. Hänen viimeinen elokuvansa oli Kalynovyi hai (1953, 'Heisilehto'). Leonti Kohno on kirjoittanut Demutskyin elämäkerran, joka ilmestyi Kiovassa 1965.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Danylo Demutskyi Wikimedia Commonsissa

• Danylo Demutskyi Elonetissä.
• Danylo Demutskyi Internet Movie Databasessa. (englanniksi)