Boeing B-17 Flying Fortress
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. Tarkennus: liki koko artikkelista puuttuvat viitteet |
| B-17 Flying Fortress | |
|---|---|
 B-17E |
|
| Tyyppi | raskas pommikone |
| Alkuperämaa |
 Yhdysvallat |
| Valmistaja | Boeing |
| Ensilento | 28. heinäkuuta 1935[1] |
| Valmistusmäärä | 12 731 |
Boeing B-17 Flying Fortress (suom. lentävä linnoitus) oli ensimmäinen sarjatuotettu nelimoottorinen raskas pommikone. Sitä käytettiin pääasiassa Yhdysvaltain armeijan ilmajoukkojen USAAF:n (engl. United States Army Air Forces) suorittamiin Saksan teollisuuskohteiden päiväpommituksiin toisessa maailmansodassa. B-17 osoittautui yhdeksi toisen maailmansodan parhaista lentokoneista, vaikka ensimmäiset mallit ilmestyivät jo 1930-luvulla. Sitä valmistettiin muun muassa General Motorsin tehtailla henkilöautotuotannon loputtua 1942.
Nelimoottoristen pommikoneitten massakäyttö asetti Saksan ilmapuolustukselle kovia paineita ja pakotti nämä siirtämään hävittäjätoiminnan painopistettä itärintamalta valtakunnan ydinalueiden puolustamiseen.
Historia ja tuotekehitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alkuperäinen käyttötarkoitus koneelle piti olla pitkän matkan meripartiopommittaja; vihollislaivojen pommittaminen korkealta näiden ollessa vielä kaukana. Tästä käyttötarkoituksesta kuitenkin luovuttiin, kun huomattiin, ettei laivoihin pysty osumaan korkealta pommittaessa, ja konetta alettiin käyttää normaalina raskaana pommikoneena.
B-17:n prototyyppi lensi ensimmäisen kerran 28. heinäkuuta 1935 Boeing Model 299 -nimellä. Vuonna 1936 Yhdysvaltain armeijan ilmajoukot tilasivat kolmetoista YB-17-pommittajaa, joissa suurin muutos Model 299:ään nähden oli, että moottorit oli vaihdettu voimakkaampiin Wright R-1820-39 Cycloneihin.
Palveluskäyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäiset B-17:t otettiin palveluskäyttöön vuonna 1938. Pearl Harborin hyökkäyksen jälkeen 1941 koneiden tuotantoa huomattavasti kiihdytettiin. Koneet palvelivat kaikilla sotanäyttämöillä, ja niiden tuotanto loppui huhtikuussa 1945 12 700 koneen jälkeen.
Parasta B-17:ssä olivat sen nopeus ja kestävyys; kone pysyi ilmassa ja pystyi laskeutumaan vielä hyvinkin pahasti vaurioituneena.
Koneen puolustusaseistusta paranneltiin moneen otteeseen sodan aikana koneen joutuessa puolustautumaan saksalaisia torjuntahävittäjiä vastaan. Ensimmäisissä malleissa oli muutama konekivääri, viimeisissä peräti 13.
Rauhan ajan lento-onnettomuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Konetyypille on sattunut ainakin kaksi rauhan ajan vakavaa lento-onnettomuutta. Museokoneiden ilmailunäytöksessä Connecticutissa Yhdysvalloissa menehtyi 7 henkilöä, sekä 7 loukkaantui 2. lokakuuta 2019.[2] Nine-O-Nine -niminen B-17 pommittaja syöksyi huoltohalliin tuhoutuen, Bradley Airport-lentokentän lähellä Windsor Lockissa, 10 matkustajaa sekä 3 miehistön jäsentä kyydissään.[3][4] Kyseisen tyyppisiä koneyksilöitä on edelleen lentokuntoisia vain arviolta 10 kappaletta.[5]
12. marraskuuta 2022 Dallasissa lentonäytöksessä B-17 ja Bell P-63 Kingcobra -tyyppinen kone törmäsivät toisiinsa ilmassa ja putosivat maahan. Kuusi ihmistä kuoli.
Mallit ja aseistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]B-17C
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]C-mallissa konekiväärejä oli viisi kappaletta, raskaat konekiväärit rungon ylä- ja alapuolilla sekä kyljissä, ja kevyt konekivääri nokassa. Koska yksikään näistä ei ollut pyrstössä ja peräsin esti rungon yläpuolen konekivääriä ampumasta suoraan taaksepäin, kone oli haavoittuvainen suoraan takaa tulevia hyökkäyksiä vastaan.
B-17D
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]D-mallissa rungon ylä- ja alapuolelle vaihdettiin yksittäisten konekiväärien tilalle konekivääripari ja panssarointia paranneltiin.
B-17E
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]E-mallissa koneen takarunko, pyrstö, sivuvakautin ja korkeusvakauttimet suunniteltiin täydellisesti uudelleen. Koneen perään sekä rungon yläpuolelle lisättiin konekivääritornit ja rungon alapuolen vain taaksepäin ampuva gondoli vaihdettiin kääntyvään konekivääritorniin. 112 ensimmäisessä E-mallin B-17:ssä tämä oli Sperryn kauko-ohjattu torni, jonka jälkeen alatorniksi vaihdettiin Sperryn miehitetty pallotorni. Kaikki uudet konekivääritornit sisälsivät raskaammat .50 kaliiperin (12,7 mm) konekiväärit. Lisäksi nokan molemmille puolille lisättiin ikkunat, joihin voitiin asentaa raskaat konekiväärit. Tulivoiman lisäys oli huomattava sekä määrällisesti että ampumasektorillisesti. Ilmeisesti myös toinen rungon yläpuolen konekivääreistä poistettiin. Tyynellämerellä E-malli oli erittäin ikävä yllätys panssaroimattomille japanilaishävittäjille, Euroopassa E-malli lähinnä teki koneesta kelvollisen suojelemaan itseään kohtuullisesti.
B-17F
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]F-mallissa aseistus oli melkein sama kuin E:ssä, ainoana erona oli, että nokan sivujen konekiväärit olivat vakiovaruste. Sen sijaan koneessa oli lukuisia muita muutoksia kuten suuremmat polttoainesäiliöt, parempi panssarointi sekä mahdollisuus kuljettaa suurempaa pommikuormaa.
B-17G
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ennen G-mallia koneen puolustusaseistuksen suurin heikkous oli tulivoima suoraan eteenpäin; G-mallissa nokan alapuolelle lisättiin konekivääritorni, jossa oli kaksi raskasta konekivääriä. Lisäksi perän konekivääritornia paranneltiin ja rungon yläpuolen yksittäinen konekivääri poistettiin; se oli osoittautunut turhaksi rajallisen ampumasektorinsa vuoksi. Tämä malli sai lisänimen ”siili” joka suuntaan ampuvien konekivääriensä takia. Myöhemmin se muuttui myös ”lentäväksi linnoitukseksi”, joka on säilynyt tähän päivään asti.
Tekniset tiedot (B-17G)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähde: [6]
Yleiset ominaisuudet
- Pituus: 22,7 m
- Kärkiväli: 31,62 m
- Korkeus: 5,82 m
- Siipipinta-ala: 131,92 m²
- Tyhjäpaino: 13 488 kg
- Suurin lentoonlähtöpaino: 29 737 kg
- Voimalaite: 4 × Wright R-1820-97 -tähtimoottoria; 895 kW (1 200 hv) per moottori
Suoritusarvot
- Suurin nopeus: 462 km/h
- Lentomatka: 3 220 km
- Lakikorkeus: 10 920 m
Aseistus
- 13 × 12,7 mm konekivääri
- enintään 7 990 kg pommeja
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Donald, David: The encyclopedia of world aircraft, s. 154−155. Leicester: Blitz Editions, 1997. ISBN 1-85605-375-X (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ History: B-17 Flying Fortress. Boeing. Viitattu 23.7.2013. (englanniksi)
- ↑ https://www.cbsnews.com/news/plane-crash-at-bradley-airport-boeing-b-17-flying-fortress-crashes-connecticut-today-live-updates/ Viitattu 16.10.2019.
- ↑ https://aviation-safety.net/ Viitattu 16.10.2019.
- ↑ https://edition.cnn.com/2019/10/02/us/b-17-flying-fortress-bombers-wwii/index.html Viitattu 17.10.2019.
- ↑ https://www.bbc.com/news/world-us-canada-49909735 Viitattu 29.10.2019.
- ↑ Crosby, Francis: The Complete Guide to Fighters and Bombers of the World, s. 306-307. Lontoo: Hermes House, 2010. ISBN 978-1-84681-001-5 (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Väritys B-17 (Arkistoitu – Internet Archive)
- Inside the B-17 Ball Turret Video kuvaa B-17F:n pallonmuotoisen konekivääritornin rakennetta ja toimintaa. 19 min. YouTube.