Barbaarit (elokuva)
| Barbaarit | |
|---|---|
| The Barbarians | |
 Suomenkielisen kotelon kansi |
|
| Ohjaaja | Ruggero Deodato |
| Käsikirjoittaja |
James R. Silke Alberto Piferi (italiankielinen jälkiäänitys) |
| Tuottaja |
Yoram Globus Menahem Golan |
| Säveltäjä | Pino Donaggio |
| Leikkaaja | Eugenio Alabiso |
| Tuotantosuunnittelija | Giuseppe Mangano |
| Pääosat |
Peter Paul David Paul Richard Lynch Eva LaRue |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
Italia Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Cannon Films |
| Ensi-ilta | maaliskuu 1987 |
| Kesto | 83 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Budjetti | 2 500 000 dollaria |
| Tuotto | 800 000 dollaria (Yhdysvallat) |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Barbaarit (engl. The Barbarians) on Ruggero Deodaton ohjaama, italialais-amerikkalaista tuotantoa oleva fantasia- ja seikkailuelokuva vuodelta 1987.[1] Elokuva ilmestyi Conan barbaarin (1982) innoittaman barbaarielokuvabuumin lopulla. Elokuva rakentuu lähes yksinomaan barbaareja esittävien veljesten Peter ja David Paulin ympärille. Tästä kertoo jo elokuvan mainoslause: ”Historian valtavimmat lihakset iskevät yhteen!”[2]
Barbaarien taloudellinen menestys jäi vaatimattomaksi, ja aikalaisarviot olivat kielteisiä. Paulin veljekset tekivät elokuvassa ensimmäisen päärooliinsa, mikä toi heille huonoimman uuden tähden Golden Raspberry -ehdokkuuden.[3] Myöhemmissä arvioissa elokuvaa on kuitenkin ylistetty sen tahallisesta ja tahattomasta huumorista, ja erityisesti Paulien roolisuoritus nauttii kulttimainetta. Värikkäät ja omaperäiset lavasteet ja puvustus saivat kehuja jo tuoreeltaan.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ragnik-heimon perintökalleus on mystinen jalokivi, jonka ansiosta heillä on hallussaan maailman ilo, musiikki ja tarinat. Sirkuskaravaania muistuttava heimo vaeltaa ympäri maailmaa isäntiään viihdyttäen. Heimon kuningatar Canary on adoptoinut orvot kaksosveljekset Kutchekin ja Goren, samoin orpotyttö Karan. Onnelliset ajat päättyvät, kun maagista rubiinia himoitseva paha kuningas Kadar armeijoineen hyökkää karavaanin kimppuun, tappaa useimmat heimolaiset ja ottaa Kutchekin, Goren ja Canaryn vangeiksi.
Canary lupautuu Kadarin jalkavaimoksi, mikäli tämä lupaa, etteivät Kutchek ja Gore kuole hänen tai hänen miestensä toimesta. Pojat nähdessään hovin velhotar China ennustaa heidän tappavan kuninkaan. Lupaustaan kirjaimellisesti tulkitseva Kadar päättää koulia veljeksistä gladiaattoreita ja pakottaa heidät tappamaan toisensa. Pojat erotetaan ja kummallekin kerrotaan toisen kuolleen. Vuosikausia veljekset raatavat helvetillisessä kaivoksessa kypäräpäisen jättiläisen ruoskiessa heitä säälittä. Näin heistä varttuu lihaksikkaita barbaareja, jotka vihaavat kaikkia kypäräpäisiä. Lopulta on ottelun aika, ja Kutchekille ja Gorelle puetaan kypärät päähän. Taistelun tuoksinassa kypärät kuitenkin irtoavat, jolloin veljekset tajuavat tilanteen ja pakenevat yhdessä.
Läheisestä metsästä Kutchek ja Gore löytävät ragnik-heimon rippeet. Heimo ei pääse pois metsästä, sillä yksi heidän vankkureistaan on jumiutunut köynnöksiin ja jokaisen katkaistun köynnöksen tilalle kasvaa aina kaksi uutta. Paikalta löytyy myös Ismene-neito, jonka ragnikit päättävät hirttää Kutchekin ja Goren kanssa. Veljekset katkaisevat köydet niskalihaksiaan jännittämällä ja vakuuttavat ragnikit viattomuudestaan. Seuraa onnellinen jälleennäkeminen ja koston suunnittelu.
Barbaariveljekset livahtavat Ismenen kanssa Kadarin haaremiin, jossa Canaryä pidetään piikikkäässä häkissä. Alastomia naisia nähdessään Kutchek ja Gore alkavat mylviä voitonriemuisesti, jolloin haaremineidot heräävät ja alkavat lemmiskellä barbaariveljesten kanssa. Canary kertoo piilottaneensa rubiinin suolle, missä sitä vartioi lohikäärme, jonka voi surmata ainoastaan pyhillä aseilla. Veljekset suuntaavat niiden kätköpaikkaan mutta joutuvat kiinnijäämisen pelossa jättämään kasvattiäitinsä häkkiin.
Ismene ja veljekset surmaavat pyhiä aseita vartioivan hirviön ja suuntaavat uusine varusteineen suolle. Sillä välin China nousee kapinaan Kadaria vastaan ja alkaa etsiä rubiinia omien miestensä kanssa. Lohikäärme syö heidät kaikki. Hieman myöhemmin sankarit saapuvat suolle, jolloin lohikäärme hyökkää heidän kimppuunsa. Veljekset viiltävät pedon vatsan auki ja tunkeutuvat hirviön räikeästi valaistuihin sisuksiin, mistä he löytävät Chinan ja maagisen jalokiven. Ismene ottaa rubiinin ja lähtee palauttamaan sitä ragnikeille, kun taas veljekset jäävät odottamaan Kadarin tuloa.
Kadar pakottaa Canaryn johdattamaan armeijansa jalokiven alkuperäiselle kätköpaikalle. Suolla asuvat örkit tappavat monia Kadarin miehistä. Nähdessään jalokiven kadonneen Kadar tappaa Canaryn ja lähtee veljesten perään. He kohtaavat ahtaassa solassa, jossa käydyn taistelun päätteeksi Kadar saa surmansa. Ismene puolestaan paljastaa ragnikeille olevansa heimon kauan sitten adoptoima Kara, ja hänet valitaan uudeksi kuningattareksi. Lopussa heimo saa viimein vankkurinsa irti ja lähtee yhdessä Kutchekin ja Goren kanssa vaeltamaan jälleen.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alla oleva lista näyttelijöistä ei ole täydellinen, vaan siinä on vain kaikkein keskeisimpien roolien esittäjät.
| Peter Paul | … | Kutchek |
| David Paul | … | Gore |
| Richard Lynch | … | Kadar |
| Eva LaRue | … | Ismene |
| Virginia Bryant | … | Canary |
| Sheeba Alahani | … | China |
| Franco Pistoni | … | Ibar |
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1982 ilmestyneet Conan – barbaari, Voittamaton kostaja ja Julma miekka menestyivät taloudellisesti hyvin, ja seuraavina vuosina ilmestyi suuri joukko niiden innoittamia miekka ja magia -elokuvia.[4] Barbaarit ilmestyi barbaarielokuvabuumin lopulla ja oli lajin viimeisiä merkittäviä edustajia.[2][5] Useimpien Conan barbaari -jäljitelmien tavoin Barbaarit hylkää esikuvansa vakavan sävyn.[5] Siinä on vaikutteita myös postapokalyptisistä elokuvista,[6] joita 1980-luvun ensimmäisellä puoliskolla tehtiin Italiassa paljon.[7]
Hollywood Reporter uutisoi marraskuussa 1985, että James R. Silke oli viimeistelemässä The Barbarians -nimisen elokuvan käsikirjoitusta ja etsi serbialaisohjaaja Slobodan Šijanin kanssa sopivia kuvauspaikkoja. Seuraavan vuoden heinäkuussa Variety tiedotti, että Šijanin sijaan uudeksi ohjaajaksi tulisi italialainen Ruggero Deodato. Päärooleihin valittiin Peter ja David Paul, jotka Yhdysvalloissa tunnettiin ”The Barbarian Brothersin” nimellä.[1] Barbaarit oli kehonrakentajina julkisuuteen nousseiden kaksosten ensimmäinen päärooli.[8] He olivat kuitenkin jo aiemmin tehneet pieniä rooleja TV-sarjoissa ja esiintyneet erilaisissa viihdeohjelmissa. Paulit valittiin elokuvaan Playgirl-lehden artikkelista, jossa he esiintyivät barbaareiksi pukeutuneina. Elokuvan tekijät vaikuttuivat näkemästään, ja Silke tuli tapaamaan veljeksiä. David Paulin mukaan suuri osa juonesta oli todellisuudessa heidän käsialaansa, vaikka heitä ei merkittykään käsikirjoittajiksi. Paulit saapuivat Italiaan kuukautta ennen kuvausten alkua opettelemaan miekkailua ja ratsastusta. He opettelivat myös hieman italiaa.[9] Roistoa esitti Richard Lynch, jonka nimi oli mainosjulisteissa ylimpänä.[1]
Kuvaukset alkoivat Roomassa 4. elokuuta ja siirtyivät viikkoa myöhemmin Abruzzon vuorille. Yhteensä kuvauksiin oli varattu 8 viikkoa, ja lokakuun 22. niiden uutisoitiin päättyneen ”hiljattain”. Boxofficen mukaan kuvaukset päättyivät kuitenkin vasta helmikuussa 1987 tai hieman aiemmin. Barbaarien budjetti oli 2,5 miljoonaa dollaria. Elokuva kuvattiin Italiassa, mutta tuotantoyhtiö Cannon Films oli yhdysvaltalainen ja näyttelijät puhuvat englantia.[1] Elokuvan komedialliset ainekset olivat pitkälti Paulien kuvauspaikalla improvisoimia, sillä alkuperäinen käsikirjoitus oli heidän mielestään huono ja tarvitsi huumoria toimiakseen. Deodato piti veljesten tempuista ja rohkaisi heitä jatkamaan. David Paul tosin satutti itsensä heti ensimmäisellä kuvausviikolla, kun hän yritti hypätä puun yli ja sai ison mustelman pakaraansa. Vammansa vuoksi hän ontui koko kuvausten ajan, ja Deodato syytti Paulia elokuvansa pilaamisesta. Yleisesti ottaen Deodato ja Paulit tulivat kuitenkin hyvin toimeen kielimuurista huolimatta, ja kuvauspaikalla oli hyvä ilmapiiri. David Paulin mukaan Barbaarit oli ylivoimaisesti hauskin elokuva, jota hän oli tekemässä.[9]
Pino Donaggio sävelsi elokuvan syntetisaattorivoittoisen ääniraidan.[10] Osa kappaleista on samoja kuin niinikään vuonna 1987 julkaistun Gor – tuhon tähti -elokuvan ääniraidalla.[11]
Julkaisu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Barbaarien ensi-ilta oli Yhdysvalloissa 20. maaliskuuta 1987 ja Italiassa 24. huhtikuuta.[12] Yhdysvalloissa laajamittainen teatterijulkaisu tapahtui 15. toukokuuta, jolloin elokuvaa esitettiin 89 salissa. Ensimmäisenä viikonloppunaan elokuva keräsi 238 842 dollaria.[1] Cannon Filmsin talousvaikeuksien vuoksi elokuvaa ei juuri mainostettu Yhdysvalloissa.[9] Yhteensä Yhdysvaltain-lipputulot olivat noin 800 000 dollaria. Kansainvälisistä lipputuloista ei ole tietoa,[13] mutta David Paulin mukaan elokuva menestyi Havaijilla ja Euroopassa hyvin. Barbaarien jälkeen Paulien ura kääntyi kuitenkin laskusuhdanteeseen, ja heidän myöhemmät elokuvansa tehtiin pienellä budjetilla.[9]
Barbaarit ei Suomessa päässyt teatterilevitykseen,[14] mutta se ilmestyi Showtimen julkaisemana VHS-kasettina, jonka mainoslauseena oli: ”Historian valtavimmat lihakset iskevät yhteen!” Elokuvasta oli lyhennetty kahta kohtausta yhteensä 9 sekuntia: ensimmäisessä pikkupoika puree Kadarilta kaksi sormea irti ja toisessa veljeksien heittämät miekat lävistävät Kadarin ruumiin.[15] Nelonen esitti elokuvan kesällä 2008.[14]
Remasteroitu blu-ray-versio ilmestyi joulukuussa 2020. Lisämateriaalina oli kommenttiraita, jossa elokuvahistorioitsijat Troy Howarth ja Nathaniel Thompson vertailevat Barbaareja muihin elokuviin ja kertovat tuotantoon ja näyttelijöihin liittyviä tarinoita.[10][6]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kriitikoiden vastaanotto | |
|---|---|
| Arvostelupisteet | |
| Julkaisu | Pisteet |
| 1000 Misspent Hours[5] Scott Ashlin |   |
| AllMovie[16] | |
| Blu-ray.com[10] Brian Orndorf |  |
| Elitisti[2] Ilja Rautsi | |
| High-Def Digest[6] Mattahew Hartman | |
| VideoHound’s Golden Movie Retriever[17] | |
Aikalaisarviot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Barbaarit oli vuonna 1988 ehdolla huonoimpien uusien tähtien (Peter ja David Paul) sarjassa Razzie-palkinnon saajaksi.[3] Aikalaisarviossa Los Angeles Timesin Michael Wilmington ennusti Paulin veljesten örähtelyn ja ”idioottimaisen” vuoropuhelun nousevan vuosien saatossa kulttimaineeseen. Wilmington hämmästelee myös veljesten lihaksia, jotka saavat jopa Conan barbaarin vaikuttamaan heiveröiseltä. Käsikirjoitus on epäonnistunut, mutta Wilmington ylistää elokuvan ulkoasua. Ilmeisen pienestä budjetista huolimatta Deodato avustajineen on onnistunut luomaan ylellisyyden tuntua sekä Asfalttisoturista muistuttavaa ”epäsovinnaista loistoa”, ja vain harvat elokuvat ”näyttävät näin hyvältä ja kuulostavat näin tyhmältä”.[18]
Jälkimaine
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Horror and Science Fiction Films -kirjasarjan kirjoittaja Donald C. Willis (1997) kuvailee Barbaareja ”rutiininomaiseksi miekka ja magia -toiminnaksi”, joka tarjoaa katsojalleen ”hölmöä hupia”. Päähenkilöt ovat hyväluonteiset ja dialogi humoristista, eikä elokuva elättele suuruudenhulluja kuvitelmia omasta arvostaan, vaan sen ”virkistävän tärkeilemätön” sävy muistuttaa olutmainoksista.[19] VideoHound’s Golden Movie Retriever kuvaili VHS-kasettia ”typerällä tavalla hauskaksi” ja antoi sille yhden tähden.[17]
Scott Ashlinin mukaan Barbaareissa kiteytyy moni vuoden 1987 tienoilla kuolemaa tehnyt ilmiö: barbaarivillitys päättyi, samoin menestyselokuvien jäljittelyyn perustunut italialainen B-elokuvatuotanto. Lisäksi Cannon Group oli ajautumassa taloudellisiin vaikeuksiin. Ashlinin mukaan camp-henkisiä barbaarielokuvia on paljon, mutta Barbaarit eroaa niistä sikäli, että se onnistuu olemaan aidosti hauska. Tämä on pitkälti barbaariveljesten ansiota: toisin kuin monissa huolimattomasti käsikirjoitetuissa elokuvissa, ”kaksosten älykkyysosamäärä ei nouse tai laske juonen vaatimusten mukaan”, vaan he ovat johdonmukaisen tyhmiä. Peter ja David Paulin välinen kemia toimii niin hyvin, että heitä on Ashlinin mukaan on mahdoton kuvitella toisenlaiseen rooliin. Todennäköisesti veljesten kinasteluun ja älyttömillä tempauksilla kilvoitteluun kyllästyisikin melko pian, ”mutta tämän yhden kerran, tässä yhdessä elokuvassa, se toimii”.[5]
Blu-ray-julkaisu on saanut kehuja. Matthew Hartmanin mukaan elokuva on Cannon Groupin 1980-luvun elokuvista suurimmalla budjetilla tehtyjä ja ”luultavasti” myös parhaita.[6] Brian Orndorf puolestaan kiittää Paulin veljesten ”kemiaa ja leikkisyyttä” sekä remasteroinnin laatua.[10] Blu-rayn vähäinen lisämateriaali sen sijaan sai moitteita sekä Hartmanilta että Orndorfilta.[6][10]
Suomalaisia arvioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tähtivaeltajan vuonna 1992 julkaistussa barbaarielokuva-retrospektiivissä Nalle Virolainen nostaa Barbaarit lajinsa parhaimmistoon. Mukana on sekä tahallista että tahatonta komediaa, ja ”hölmö juoni – – jaksaa uudestaan ja uudestaan yllättää katsojansa epäloogisilla mutkillaan”. Koska päähenkilöt ovat sirkustaiteilijoita, puvustajat ja lavastajat ovat voineet toteuttaa mielikuvitustaan vapaasti. Virolainen kehuukin Barbaarien ”kauniita lavasteita, naisia, pukuja, aseita ja koruja” sekä tyylikkään näköisiä roistoja. Ennen kaikkea elokuvaa kannattelevat kuitenkin Paulin veljekset, ”koko lajityypin barbaarisimmat barbaarit”, joiden roolisuoritus on kautta linjan ”täysin eläimellinen”.[20]
Elitistin arviossa Ilja Rautsi ylistää elokuvan huumoriarvoa: ”Se on tökerösti tehty, ei kerro mistään, kukaan siinä ei osaa näytellä ja se on itsetarkoituksellisen väkivaltainen, naisvihamielinen kokoelma idioottimaisia kohtauksia töksähtelevästi yhteen leikattuna. Kaiken tämän lisäksi elokuvassa on myös aika lailla miekkoja, kirveitä, verta, lihaksia ja tissejä. Siinä olivat siis hyvät puolet, huonoja on vaikea keksiä kun koko tujaus kestääkin vain 83 minuuttia. Barbaroitukaa! – – The Barbarians tuli sekä ’barbaaribuumin’ että 80-luvun loppupuoliskolla. Sitä voi siis myös haikein silmin katsoa eräänlaisena hyvästinä aikakaudelle, jona näin tajutonta kamaa pääsi syntymään. Tässä on jälleen yksi vahva näyttö luovien mutta täysin lahjattomien ihmisten arvosta elokuvamaailmassa. Juuri tällaisella roskalla on arvoa, sillä ei ihan kuka tahansa kykene luomaan mitään näin totaalisen typerää.”[2]
Arveluttavien elokuvien ystävät -sivustolla Barbaarit on tietokannan parhaaksi arvioitu elokuva.[21]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e The Barbarians (1987). AFI Catalog of Feature Films, American Film Institute. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d Rautsi, Ilja: The Barbarians (Barbaarit, 1987) (Elitistin suuri barbaarikatsaus – osa 2) Elitisti. 20.6.2005. Viitattu 26.10.2010.
- ↑ a b Wilson, John: 1987 Archive Razzies.com: Home of the Golden Pasberry Awards. 23.8.2000. Arkistoitu 1.5.2014. Viitattu 24.7.2022. (englanniksi)
- ↑ Ashlin, Scott: Tales of an Ancient Empire 1000 Misspent Hours. 2012. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d Ashlin, Scott: The Barbarians (1987) 1000 Misspent Hours. 2003–2021. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Hartman, Matthew: The Barbarians. High-Def Digest 13.12.2020. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
- ↑ Genresanasto — Post-Apocalypse Elitisti. Arkistoitu 9.7.2021. Viitattu 8.7.2021.
- ↑ Barbarian Saga: The Life & Times of the Barbarian Brothers. Pop Cult 2005 (2.11.2013 arkistoitu versio). Viitattu 24.7.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d Moore, David: Exclusive Posthumous Interview with David Paul of the Barbarian Brothers Dread Central. 10.3.2020. Viitattu 24.7.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e The Barbarians Blu-ray Review. Blu-ray.com 12.12.2020. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
- ↑ Esimerkiksi ”Ruby Dawn” soi Barbaarien lopputekstien aikana, kun taas Gorissa päähenkilö kuuntelee sitä autonsa radiosta elokuvan alkupuolella.
- ↑ Kinnard, Roy & Crnkovich, Tony: Italian Sword and Sandal Films, 1908–1990, s. 199. Jefferson, North Carolina: McFarland, 2017. ISBN 978-1-476-66291-6 Google-kirjat (viitattu 8.7.2021). (englanniksi)
- ↑ The Barbarians. Box Office Mojo. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
- ↑ a b The Barbarians & Co. Elonet. Viitattu 8.7.2021.
- ↑ Barbaarit (1987). FIx-galleria. Viitattu 8.7.2021.
- ↑ The Barbarians (1987). AllMovie. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
- ↑ a b The Barbarians ★ The Barbarians and Co 1987 (R). VideoHound’s Golden Movie Retriever. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
- ↑ Wilmington, Michael: ‘Barbarians’: Aaarrgghh!!. Los Angeles Times 20.5.1987. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
- ↑ Willis, Donald C.: Horror and Science Fiction Films IV, s. 32. Lanham, Maryland: Scarecrow Press, 1997. ISBN 978-0-81083055-4 Google-kirjat (viitattu 8.7.2021). (englanniksi)
- ↑ Virolainen, Nalle: Miekkoja, magiaa ja muskeleita; eli melkein kaikki mitä aina olet halunnut tietää barbaarielokuvista, mutta et ole rohjennut kysyä Petri Hiltuselta Tähtivaeltaja. 1/1992. Arkistoitu 2.1.2018. Viitattu 7.1.2020.
- ↑ Top 10 / Bottom 10. Arveluttavien elokuvien ystävät. Viitattu 8.7.2021.