Andalusiitti

Andalusiitti

Hiottu jaloandalusiitti. Huomaa voimakas pleokroismi kiven ylä- ja alakulmissa.

Andalusiitti (Al₂(SiO₅)) on yksi kolmesta alumiinisilikaatin muodosta. Sillä on täsmälleen sama kemiallinen koostumus kuin sillimaniitilla ja kyaniitilla.

Andalusiitti on saanut nimensä espanjalaisen Andalusian alueen mukaan.

Fysikaaliset ominaisuudet

Andalusiitti on väriltään punertava, harmaa tai vihertävä mineraali. Se on kidejärjestelmältään rombinen. Kiteet ovat poikkileikkaukseltaan lähes neliön muotoisia, hyvin muodostuneet kiteet täydellisiä neliöitä. Andalusiitin kovuus Mohsin asteikolla on 7,5 ja ominaispaino noin 3,1–3,2. Kiilto on lasikiilto tai hieman himmeä lasikiilto. Viirun väri on valkoinen. Andalusiitti ei liukene happoihin eikä sula tai pehmene asetyleeniliekillä.

Pleokroismi

Andalusiitilla on voimakas pleokroismi, joka on otettava huomioon kiteitä hiottaessa. Pleokroismi on optinen ominaisuus, joka aiheuttaa kivessä värimuutoksia: kiteet ovat eri suunnista katsottuna eri värisiä.

Esiintyminen

Andalusiitti esiintyy liuskeissa, gneisseissä ja niiden rapautumistuotteissa. Andalusiitti on usein läpinäkymätöntä ja hiottavaksi kelpaamatonta. Suuret jalokiviluokkaiset kappaleet ovat hyvin harvinaisia; niitä esiintyy muun muassa Brasiliassa, Sri Lankalla, Kanadan Québecissä, Espanjan Almeriassa ja Andalusiassa, Mankobassa Uralilla sekä Yhdysvalloissa Massachusettsin ja Mainen osavaltioissa.

Andalusiittia esiintyy jonkin verran myös Suomessa. A. Laitakarin Suomen mineraalien hakemistossa (1967) on lueteltu esiintymiä 35 eri kunnan alueelta. Näistä merkittävin on Puolangan Suksiharjun kiilleliuske, jossa esiintyy myös paljon stauroliittia.

Andalusiitti kiteytyy korkeahkossa lämpötilassa ja pienen paineen olosuhteissa. Koska se kestää korkeita lämpötiloja, sitä käytetään keraamisten tuotteiden raaka-aineena.

Chiastoliitti

Tyypillinen kuvuksi hiottu chiastoliittikide.

Chiastoliitti on andalusiitin muunnos, joka esiintyy pitkinä pylväinä. Chiastoliitissa on kiteen kohtisuoraa leikkauspintaa nähden saviliuskesulkeumien muodostama risti (ks. kuva), joka on chiastoliitin ehdottomin tunnusmerkki. Tällaista kuviota ei esiinny muilla mineraaleilla.

Chiastoliitin kovuus Mohsin asteikolla on hieman andalusiittia pienempi: 5–5,5.

Chiastoliittia esiintyy muun muassa Etelä-Australiassa, Boliviassa, Chilessä, Ranskan Bretagnessa, Espanjan Galitsiassa, Siperiassa Venäjällä sekä Kaliforniassa Yhdysvalloissa. Suomesta chiastoliittia ei ole toistaiseksi vielä löydetty.

Chiastoliittia on käytetty aikoinaan amulettina, nykyisin sitä kerätään lähinnä kokoelmakiviksi joko kiteinä tai mataliksi kuvuiksi hiottuina, jolloin ristikuvio tulee parhaiten esille.

Lähteet

• Schumann, Walter, 1989: Jalokivet ja korukivet. Helsinki: Otava ISBN 951-1-10837-9
• Hytönen, Kai 1999: Suomen mineraalit. Geologian tutkimuskeskus, Helsinki. ISBN 951-690-745-8
• Brocardo, G., 1994: Minerals & Gemstones. ISBN 0-7153-0197-7

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Andalusiitti Wikimedia Commonsissa

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Chiastoliitti Wikimedia Commonsissa