Frans Joosef I

Wikipediasta
Tämä on vakaa versio, joka on arvioitu 23. heinäkuuta 2024. Uusin versio sisältää 21 muutosta odottamassa arviointia.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Itävallan keisarista. Liechstensteinin ruhtinaasta kerrotaan artikkelissa Frans Joosef I (Liechtenstein).
Frans Joosef I
Keisari Frans Joosef vuonna 1913.
Itävallan keisari
Unkarin ja Böömin kuningas
Valtakausi 2. joulukuuta 1848 –
21. marraskuuta 1916
Edeltäjä Ferdinand I
Seuraaja Kaarle I
Syntynyt 18. elokuuta 1830
Wien, Itävallan keisarikunta
Kuollut 21. marraskuuta 1916 (86 vuotta)
Wien, Itävalta-Unkari
Puoliso Elisabet
Lapset Gisela
Rudolf
Marie Valerie
Suku Habsburg-Lothringen
Isä Frans Kaarle
Äiti Sophie
Uskonto roomalaiskatolilaisuus
Nimikirjoitus

Frans Joosef I (saks. Franz Joseph, unk. I. Ferenc József; 18. elokuuta 1830 Wien, Itävallan keisarikunta – 21. marraskuuta 1916 Wien, Itävalta-Unkari) oli Itävallan keisari sekä Unkarin ja Böömin kuningas vuosina 1848–1916. Hän kuului Itävaltaa 1200-luvulta 1900-luvulle hallinneeseen Habsburg-sukuun. 68 vuotta hallinnut Frans Joosef on yksi kaikkien aikojen pitkäaikaisimpia eurooppalaisia monarkkeja.

Frans Joosef nousi Itävallan keisariksi vain 18-vuotiaana, Euroopan hulluna vuonna 1848, kun hänen setänsä Ferdinand I luopui kruunusta. Vuonna 1867 Unkarille myönnettiin autonomia ja Itävallan keisarikunta muuttui Itävalta-Unkarin kaksoismonarkiaksi, jota Frans Joosef hallitsi arvonimellä Itävallan keisari ja Unkarin apostolinen kuningas. Hän oli hallitsijana itsevaltainen ja pyrki pitämään hajanaisen valtakuntansa yhtenäisenä autoritaarisella politiikalla. Frans Joosef kuoli kesken ensimmäisen maailmansodan 86-vuotiaana; kaksi vuotta hänen kuolemansa jälkeen Itävalta-Unkari hajosi.

Suku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Frans Joosef oli arkkiherttua Frans Kaarlen ja Baijerin prinsessa Sophien poika. Hän syntyi Schönbrunnin linnan alueella Wienin ulkopuolella sijaitsevassa keisarillisessa kesälinnassa. Hänen setänsä oli kehitysvammainen keisari Ferdinand I, joka jäi lapsettomaksi. Frans Joosefin nuoremmasta veljestä tuli Meksikon keisari Maksimilian I. Frans Joosefin isä luopui puolisonsa vaikutuksesta vaatimuksestaan valtaistuimeen ja Frans Joosef kasvatettiin kruununperijäksi. 13-vuotiaana hän aloitti palveluksensa everstin arvolla Itävallan armeijassa. Hän käytti univormua suurimman osan ajasta.

Keisari

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan hulluna vuotena 1848 Frans Joosef palveli Italiassa, jossa Lombardia-Venetsia oli kapinoinut Itävaltaa vastaa. Kun kapinointi levisi muualle valtakuntaan, Ferdinand luopui kruunusta ja Frans Joosef julistettiin keisariksi 2. joulukuuta Olomoucissa. Hänen neuvonantajanaan toimi aluksi Felix Schwarzenberg, joka pyrki palauttamaan itsevaltiuden ja suurvalta-aseman. Vuonna 1848 myönnetty perustuslaki kumottiin seuraavana vuonna ja Frans Joosef sai itsevaltiaan aseman vuonna 1852.

1850-luvulla Itävaltaa seurasi sarja vakavia vastoinkäymisiä: Krimin sodan jälkeinen välirikko Venäjän kanssa, Itävallan-Sardinian sota Savoijin sukua ja Napoleon III:ta vastaan. Vuonna 1859 Itävalta menetti Sardinialle Lombardian ja vuonna 1866 Venetsian. 1860-luvulla seurasi Preussin–Itävallan sota, jonka vuoksi Itävalta erosi kokonaan Saksan liitosta.

Uusabsolutismi epäonnistui, joten vuonna 1861 säädettiin perustuslaki ja vuonna 1867 tehtiin Unkarin kanssa kompromissi, jonka seurauksena Unkari sai samat oikeudet valtakunnassa kuin Itävaltakin. Frans Joosef kruunattiin Unkarin kuninkaaksi. Kaksoismonarkiasta käytettiin nimitystä Itävalta-Unkari. Vuonna 1876 Itävalta miehitti Bosnia ja Hertsegovinan ja vei Venäjältä sen voitot Venäjän–Turkin sodan jälkeen. Vuonna 1879 Itävalta solmi Saksan kanssa sotaliiton (kaksiliitto), johon liittyi myös Italia (kolmiliitto). Bosnia ja Hertsegovinan liittäminen valtakuntaan laukaisi vuonna 1909 kansainvälisen kriisin.

Valtakunnassa alkoi olla 1880-luvulta lähtien ongelmia slaavien ja italialaisten vaatiessa yhtäläisiä oikeuksia, joita hallitus saksalaisten ja unkarilaisten vastustuksen takia ei antanut. Eteläslaavilaisilla alueilla alkoi suurserbialainen kiihotus, jolle Venäjä antoi tukensa.

Avioliitto ja lapset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Frans Joosef I:n vaakuna.

Frans Joosef solmi vuonna 1854 avioliiton Baijerin prinsessa Elisabetin kanssa, joka tunnettin nimellä Sissi. Keisaripariskunnan ainoa poika, arkkiherttua Rudolf, teki 30. tammikuuta 1889 itsemurhan Mayerlingin metsästysmajassa surmattuaan rakastajattarensa paronitar Maria von Vetseran.[1] Tapausta väitettiin myös turvallisuuspalvelun tai Ranskan järjestämäksi murhaksi. Keisariparin kolme tytärtä olivat Sophie Friederike (1855–1857), Gisela Louise Marie (1856–1932) ja Marie Valerie (1868–1924).

Perintö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkkiherttua Frans Ferdinandin ja hänen puolisonsa Sophie von Chotekin murha Sarajevossa vuonna 1914 johti Itävalta-Unkarin uhkavaatimukseen Serbialle ja ensimmäiseen maailmansotaan. Aluksi Itävalta piti puoliaan, mutta menetti voimansa aikaisemmin kuin Saksa. Keisari Frans Joosef kuoli kesken sodan tuoksinan 86-vuotiaana 21. marraskuuta 1916, ja häntä seurasi valtaistuimelle viimeinen Itävallan keisari Kaarle I.[2]

Populaarikulttuurissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Frans Joosefin puolison, keisarinna Elisabetin nuoruusvuosiin perustuu löyhästi vuosina 1955–1957 tehty Sissi-elokuvasarja. Sarjassa nuorta Frans Joosefia esittää Karlheinz Böhm.[3]

Kunnianosoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itävaltaunkarilaiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkomaalaiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Archduke Rudolf, crown prince of Austria Encyclopædia Britannica. Viitattu 28.2.2023. (englanniksi)
  2. ↑ Laati, Iisakki: Mitä Missä Milloin 1951, s. 75. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
  3. ↑ Sissi (elokuvasarja). Wikipedia, 2.12.2019. Artikkelin verkkoversio. fi
  4. ↑ Ritter-Orden: Orden des Goldenen Vlies Hof- und Staatshandbuch des Kaiserthumes Österreich. 1856. Viitattu 28.2.2023. (saksa)
  5. ↑ Ritter-Orden: Militärischer Maria-Theresien-Orden Hof- und Staatshandbuch des Kaiserthumes Österreich. 1856. Viitattu 28.2.2023. (saksa)
  6. ↑ Ritter-Orden: Königlich ungarischer St. Stephan-Orden Hof- und Staatshandbuch des Kaiserthumes Österreich. 1856. Viitattu 28.2.2023. (saksa)
  7. ↑ Ritter-Orden: Österreichisch-kaiserlicher Leopolds-Orden Hof- und Staatshandbuch des Kaiserthumes Österreich. 1856. Viitattu 28.2.2023. (saksa)
  8. ↑ Ritter-Orden: Österreichisch-kaiserlicher Orden der eisernen Krone Hof- und Staatshandbuch des Kaiserthumes Österreich. 1856. Viitattu 28.2.2023. (saksa)
  9. ↑ Bollettino generale delle leggi e degli atti del governo per l'impero d'Austria: anno ... Imp. reg. stampieria di Corte e di Stato, 1851. Teoksen verkkoversio (viitattu 28.2.2023). (italiaksi)
  10. ↑ ИМПЕРАТОРСКИЙ АВСТРИЙСКИЙ ОРДЕН ЕЛИЗАВЕТЫ Hermann Historica. Arkistoitu 2009. Viitattu 28.2.2023. (venäjä)
  11. ↑ a b Großherzogliche Orden (s. 50 & 60) Hof- und Staats-Handbuch des Großherzogtum Baden. 1868. Viitattu 28.2.2023. (saksa)
  12. ↑ Hof- und Staats-Handbuch des Königreichs Bayern, s. 8. Königl. Oberpostamt, 1867. Teoksen verkkoversio (viitattu 28.2.2023). (saksaksi)
  13. ↑ Liste des Membres de l'Ordre de Léopold (s. 33) Almanach Royal Officiel. 1850. Viitattu 28.2.2023. (ranska)
  14. ↑ Allen County Public Library Genealogy Center: Almanach de Gotha. Gotha, Germany : Justus Perthes, 1916. Teoksen verkkoversio (viitattu 28.2.2023).
  15. ↑ Bavarian State Library: Hof- und Staats- Handbuch für das Königreich Hannover auf das Jahr 1860. Hannover : Berenberg, 1860. Teoksen verkkoversio (viitattu 28.2.2023).
  16. ↑ Royal Order of Kamehameha I Royal Family of Hawaii Official Website. 2023. Arkistoitu 28.2.2023. Viitattu 28.2.2023. (englanniksi)
  17. ↑ Royal Order of Kalakaua Royal Family of Hawaii Official Website. 2023. Arkistoitu 28.2.2023. Viitattu 28.2.2023. (englanniksi)
  18. ↑ Calendario generale del Regno d'Italia. Unione tipografico-editrice, 1898. Teoksen verkkoversio (viitattu 28.2.2023). (italiaksi)
  19. ↑ 明治時代の勲章外交儀礼 (pdf) (s. 149) 明治聖徳記念学会紀要. 2017. Viitattu 28.2.2023. (japani)
  20. ↑ Seccion IV: Ordenes del Imperio, s. 242. Almanaque imperial para el año 1866, 1866. Teoksen verkkoversio (viitattu 28.2.2023). (espanjaksi)
  21. ↑ Actes officiels (pdf) Journal de Monaco. 24.12.1872. Viitattu 28.2.2023. (ranska)
  22. ↑ Order of Prince Danilo I Order of Prince Danilo I of Montenegro. Arkistoitu 2010. Viitattu 28.2.2023. (englanniksi)
  23. ↑ Franz Joseph I - Onderscheidingen Ministerie van Defensie. 21.6.1849. Viitattu 28.2.2023. (hollanti)
  24. ↑ Real y distinguida orden de Carlos III (s. 148) Guía Oficial de España. 1887. Viitattu 28.2.2023. (espanja)
  25. ↑ Almanacco di corte, s. 220. Parma, 1858. Teoksen verkkoversio (viitattu 10.7.2023). (italiaksi)
  26. ↑ 421 (Sveriges och Norges stats-kalender / 1864) runeberg.org. Viitattu 10.7.2023. (ruotsiksi)
  27. ↑ The Order of the Norwegian Lion The Royal House of Norway. 2023. Viitattu 10.7.2023. (englanniksi)
  28. ↑ Almanacco Toscano per l'anno 1855, s. 272. Stamperia Granducale, 1855. Teoksen verkkoversio (viitattu 10.7.2023). (italiaksi)
  29. ↑ Vicende e personaggi dell'Insigne e reale Ordine di San Gennaro dalla sua fondazione alla fine del Regno delle Due Sicilie (pdf) (s. 8) socistara.it. Arkistoitu 2016. Viitattu 11.7.2023. (italia)
  30. ↑ Riddere af Elefantordenen, 1559-2009, s. 472. Syddansk Universitetsforlag, 2009. ISBN 978-87-7674-434-2 Teoksen verkkoversio (viitattu 10.7.2023). (tanskaksi)
  31. ↑ 'Staats- und Adreß-Handbuch des Herzogthums Nassau (s. 7) Bayerische Staatsbibliothek. 1866. Viitattu 10.7.2023. (saksa)
  32. ↑ a b Hof- und Staats- Handbuch für das Königreich Hannover auf das Jahr 1860, s. 36 & 71. Berenberg, 1860. Teoksen verkkoversio (viitattu 10.7.2023). (saksaksi)
  33. ↑ a b Königlich preussische Ordensliste. Preussische Ordens-liste, 1886, s. 4 & 936. Artikkelin verkkoversio. (saksaksi)
  34. ↑ Военный орден святого великомученика и победоносца Георгия: именные списки, 1769-1920 : биобиблиографический справочник. Изд-во Русскій мір, 2004. ISBN 978-5-89577-059-7 Teoksen verkkoversio (viitattu 10.7.2023). (venäjäksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Edeltäjä:
Ferdinand I 		Itävallan keisari
 1848–1916 		Seuraaja:
Kaarle I
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Frans_Joosef_I&oldid=22528596”