Petäjävesi
Petäjävesi | |
---|---|
sijainti |
|
Sijainti | |
Maakunta | Keski-Suomen maakunta |
Seutukunta | Jyväskylän seutukunta |
Kuntanumero | 592 |
Hallinnollinen keskus | Petäjäveden kirkonkylä |
Perustettu | 1868 |
Kokonaispinta-ala |
495,41 km² 224:nneksi suurin 2022 [1] |
– maa | 456,42 km² |
– sisävesi | 38,99 km² |
Väkiluku |
3 566 203:nneksi suurin 31.10.2024 [2] |
– väestötiheys | 7,81 as./km² (31.10.2024) |
Ikäjakauma | 2020 [3] |
– 0–14-v. | 18,9 % |
– 15–64-v. | 56,3 % |
– yli 64-v. | 24,8 % |
Äidinkieli | 2023 [4] |
– suomenkielisiä | 98,1 % |
– ruotsinkielisiä | 0,2 % |
– muut | 1,7 % |
Kunnallisvero |
9,90 % 25:nneksi suurin 2024 [5] |
Kunnanjohtaja | Arto Kummala |
Hallituksen puheenjohtaja | Hanna Hautamäki[6] |
Kunnanvaltuusto | 21 paikkaa |
– puheenjohtaja | Hannu Ässämäki[7] |
2021–2025[8] • Kesk. • PS • SDP • Vihr. • Kok. • KD |
7 5 3 2 2 2 |
www.petajavesi.fi |
Petäjävesi on Suomen kunta, joka sijaitsee Keski-Suomen maakunnassa. Kunnassa asuu 3 566 ihmistä (31.10.2024),[2] ja sen pinta-ala on 495,41 km² josta 38,99 km² on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 7,81 asukasta/km².
Petäjävesi on tunnettu puukirkosta, Takomarkkinoistaan ja seppäkulttuuristaan. Petäjävedellä on järjestetty taonnan SM-kilpailuja ja vesijuoksun MM-kisoja. Osa Suomen MM-rallin erikoiskokeista ajetaan Petäjäveden alueella.
Petäjävedellä on useita pieniä museoita, joista tunnetuimmat ovat Keski-Suomen tieliikennemuseo ja Radio- ja puhelinmuseo.[9]
Maantiede
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Petäjäveden naapurikunnat ovat Jyväskylä, Jämsä, Keuruu, Multia ja Uurainen.
Petäjävedellä on kaikkiaan 99 järveä. Niistä suurimmat ovat Petäjävedeksikin kutsuttu Jämsänvesi, Ala-Kintaus ja Ylä-Kintaus.[10]
Petäjävedellä on kaksi Natura-kohdetta: Syrjäharju, jossa on harjuselänteen lisäksi vanhojen metsien suojeluohjelman alue, ja Sallistensuon laajahko, varsin luonnontilainen keidassuo.[11]
Kyliä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kintaus, Ylä-Kintaus, Pengerjoki, Metsäkulma, Kuivasmäki, Heikkilänperä, Töysänperä, Kukkaro, Piesalankylä
Asuinalueita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Litma, Olkkola, Kapakallio, Salmela, Halkokangas, Miilulampi, Hätälänmäki, Honkola, Pappilanpelto, Oiniemi.
Taajamat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 2019 lopussa Petäjävedellä oli 3 841 asukasta, joista 2 315 asui taajamissa, 1 437 haja-asutusalueilla. 89:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Petäjäveden taajama-aste on 60,3 %.[12] Petäjäveden taajamaväestö jakautuu kahden eri taajaman kesken:[13]
# | Taajama | Väkiluku (31.12.2017) |
---|---|---|
1 | Petäjäveden kirkonkylä | 1 813 |
2 | Kintaus | 281 |
Kunnan keskustaajama on lihavoitu.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosina 1763–1765 rakennettu Petäjäveden vanha kirkko on puurakentamisen mestariteos, joka on UNESCOn Maailmanperintöluettelossa. Jaakko Leppäsen rakentamaa kirkkoa pidetään kansanrakentajien vaikuttavimpana saavutuksena.[14] Petäjäveden uusi kirkko on valmistunut vuonna 1879.
Petäjävesi muodostettiin Jämsän kappeliseurakunnaksi vuonna 1779 ja se itsenäistyi 1867. Petäjäveden seurakunta kuuluu Jyväskylän rovastikuntaan ja Lapuan hiippakuntaan.[15]
Petäjävedelle sijoitettiin toisen maailmansodan jälkeen siirtoväkeä Valkjärveltä, Lumivaarasta ja Sortavalan seudulta.
Ilmatieteen laitos rakensi säätutkan Petäjävedelle vuonna 2015.[16]
Hallinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Petäjäveden kunnanjohtajana on ollut toukokuusta 2024 alkaen Arto Kummala[17], sitä ennen 2021–2024 Mikko Latvala.[18] Hänen edeltäjänsä oli vuodesta 2016 toiminut Eero Vainio.[19] Vuosina 2000–2016 kunnanjohtajana toimi Teppo Sirniö.[20]
Kunnanvaltuustossa on 21 paikkaa, joista seitsemän on keskustan hallussa kaudella 2021–2025.[8] Valtuuston puheenjohtajana toimii Hannu Ässämäki.[7]
Talous
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2016 eniten yhteisöveroa maksaneet yritykset olivat Petäjäveden Metalli, Petäjäveden osuuspankki ja Ässä-Konsultit.[21]
Väestönkehitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1. tammikuuta 2017 tilanteen mukainen.
Seurakunnat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 2018 aluejaon mukaan Petäjävedellä on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[23]
Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Petäjävedellä toimii Jyväskylän ortodoksinen seurakunta[24]. Lisäksi Petäjävedellä on baptistiseurakunta.
Liikenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Petäjäveden kautta kulkevat Jyväskylän ja Porin välinen valtatie 23 sekä Jyväskylän ja Vaasan välinen valtatie 18, jotka risteävät kirkonkylän tuntumassa, sekä Jyväskylän ja Haapamäen välinen rautatie.
Palvelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Petäjävedellä toimivat Petäjäkallion ja Kintauden päiväkodit[25] sekä Kirkonkylän koulu, Kintauden koulu ja Petäjäveden yläkoulu[26]. Toisen asteen opetusta tarjoavat muun muassa Petäjäveden lukio ja kansalaisopisto, joka on yhteinen Petäjäveden ja Multian kuntien sekä Keuruun kaupungin kanssa[27][28].
Petäjäveden kirjasto kuuluu Keski-kirjastot-kirjastokimppaan[29].
Perusterveydenhuollon palveluja tarjotaan muun muassa Petäjäveden terveysasemalla.[30][31] Kiireellisissä tilanteissa Sairaala Novan yhteispäivystys Jyväskylässä tai muut kiirevastaanotot lähikunnissa tarjoavat terveyspalveluja.[32] Keski-Suomen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palveluista on vuoden 2023 alusta lähtien vastannut Keski-Suomen hyvinvointialue.[33]
Kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nähtävyyksiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Petäjäveden vanha kirkko (Unescon maailmanperintökohde)
- Karhunahas retkeilyreitti
- Karikkoselkä meteoriittijärvi
- Tampin kierros retkeilyreitti
- Keski-Suomen tieliikennemuseo
- Petäjäveden radio- ja puhelinmuseo
Ruokakulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Petäjäveden pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla taikinakuoressa paistettu liha, peruhauvikkaat ja paistettu viili.[34]
Tapahtumat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vanhoillislestadiolaisten suviseurat järjestettiin Petäjävedellä vuonna 2000.[35]
Tunnettuja petäjävetisiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mika Aaltola, Euroopan parlamentin jäsen
- Mikko Hannula, urheilutoimittaja
- Eemil Helander, kestävyysjuoksija ja hiihtäjä
- Kaarle Karikko, kirjailija
- Kaija Kiiski, näyttelijä
- Jarmo Kytölehto, entinen ralliautoilija
- Jukka Maalampi, fyysikko
- Mikko Porvali, kirjailija
- Juhana Vähänen, kirjailija
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
- ↑ a b Suomen ennakkoväkiluku oli 5 635 560 lokakuun 2024 lopussa 19.11.2024. Tilastokeskus. Viitattu 23.11.2024.
- ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
- ↑ Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
- ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
- ↑ Kunnanhallitus Petäjäveden kunta. Viitattu 16.10.2021.
- ↑ a b Kunnanvaltuusto Petäjäveden kunta. Viitattu 16.10.2021.
- ↑ a b Kuntavaalit 2021, Petäjävesi Oikeusministeriö. Viitattu 16.10.2021.
- ↑ Petäjänveden radio- ja puhelinmuseo
- ↑ Petäjävesi Järvi-Wiki. Viitattu 4.2.2018.
- ↑ Natura 2000-alueet Keski-Suomessa (myös linkitetyt alasivut) Ympäristö. Viitattu 26.1.2018.
- ↑ Taajama-aste alueittain 2019 Tilastokeskus. Arkistoitu 29.4.2021. Viitattu 10.5.2021.
- ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 5.12.2018.
- ↑ Murtorinne, Eino (päätoim.): ”1591-1808”, Kristinuskon historia 2000, s. 55. (3. osa) Porvoo: Weilin+Göös, 2000. ISBN 951-35-6516-5
- ↑ Otavan iso tietosanakirja, osa 6. Helsinki: Otava, 1963.
- ↑ Kymmenes säätutka Petäjävedelle – Ilmatieteen laitoksen sääennusteet tehostuvat Yle. 2015. Viitattu 22.1.2018.
- ↑ Arto Kummala valittiin Petäjäveden uudeksi kunnanjohtajaksi äänin 12 – 9
- ↑ Ylönen, Jorma: Petäjävesi valitsi Mikko Latvalan yksimielisesti Kuntalehti. 25.1.2021. Viitattu 16.10.2021.
- ↑ Rantanen, Annika: Petäjävesi siirtyi Vainion aikaan – 29-vuotias kunnanjohtaja on palveluammatissa Yle Uutiset. 1.8.2016. Viitattu 16.10.2021.
- ↑ Pitkänen, Heidi: Kunnanjohtajan erottamisesta nettialoite – Sirniö aikoo keskustella poliisin kanssa Keskisuomalainen. 6.12.2015. Viitattu 17.10.2021.
- ↑ Alueen Petäjävesi yhteisöverotiedot Yle. Viitattu 22.1.2018.
- ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980–2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 12.1.2018.
- ↑ Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 23.8.2018.
- ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/jyvaskylan-ortodoksinen-seurakunta (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Varhaiskasvatuksen toimintayksiköt www.petajavesi.fi. Viitattu 6.12.2020.
- ↑ Perusopetus petajavesi.fi. Viitattu 6.12.2020.
- ↑ Lukio-opetus petajavesi.fi. Viitattu 6.12.2020.
- ↑ Kansalaisopisto www.keuruu.fi. Viitattu 6.12.2020.
- ↑ Kirjasto www.petajavesi.fi. Viitattu 6.12.2020.
- ↑ Petäjäveden terveysasema Keski-Suomen hyvinvointialue, hyvaks.fi. Viitattu 23.6.2023.
- ↑ Terveysasemat Keski-Suomen hyvinvointialue, hyvaks.fi. Viitattu 23.6.2023.
- ↑ Terveysasemien kiirevastaanotot ja Sairaala Novan yhteispäivystys Keski-Suomen hyvinvointialue, hyvaks.fi. Viitattu 23.6.2023.
- ↑ Sosiaali ja terveys Petäjävesi. Viitattu 2.3.2018.
- ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 92. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1
- ↑ Saarna-arkisto Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys ry. Arkistoitu 28.6.2022. Viitattu 27.6.2022.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lerkkanen, Lea: Perhe kuin puolet pitäjää : Petäjäveden Metsäkulma, Piesalankylä, Kukkaro, Karikko, Urria – alueen kyläkirja. Petäjävesi: Metsäkulma-seura, 2013. 485 sivua. ISBN 978-952-93-2861-1.
- Nislin, Mikko & Koskinen, Markku: Kulkijan valssia ja rokkia bluesmobiilissa: Petäjäveden musiikkielämän vaiheita 1920-luvulta 2000-luvulle. Petäjävesi: Osuuskunta Smartisti, 2013. ISBN 978-952-93-2149-0