Anssi Simojoki

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 10. marraskuuta 2024 kello 07.51 käyttäjän Ipr1Bot (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Niilo Anssi Ylermi Simojoki (7. syyskuuta 1944[1] Isokyrö6. heinäkuuta 2020 Uusikaupunki[2]) oli suomalainen pappi, lähetystyöntekijä, teologi ja runoilija.

Simojoen vanhemmat olivat eversti Niilo A. A. Simojoki (ent. Simelius) ja opettaja Siiri Palmu. Hän valmistui ylioppilaaksi Helsingin normaalilyseosta vuonna 1963 ja teologian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1972. Valmistuttuaan hänet vihittiin papiksi Turun arkkihiippakuntaan. Simojoki valmistui teologian lisensiaatiksi Åbo Akademista 1993 ja väitteli teologian tohtoriksi 1997. Hänen englanninkielinen väitöskirjansa Apocalypse Interpreted käsitteli Ilmestyskirjan tulkintoja Suomessa.[3]

Simojoki toimi virallisena apulaisena Laitilan (1972–1973) ja Porin Teljän (1973–1975) seurakunnissa sekä Lapin kirkkoherrana 1975–1990. Pisimmän työjakson hän teki lähetystyössä Keniassa (1989–2009), ensin Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (SLEY) ja vuodesta 1996 yhdysvaltalaisen Lutheran Heritage Foundationin palveluksessa. Jälkimmäisessä ominaisuudessa hän johti luterilaisen kirjallisuuden käännöstyötä swahiliksi ja muille Afrikan kielille.

Simojoki oli Paavalin synodin perustajajäsen ja tuli varsinkin 1980-luvulla tunnetuksi kirkon naispappeutta vastustavan tunnustuksellisen liikkeen johtavana hahmona.lähde? Siirryttyään seurakuntatyöhön Satakuntaan, Simojoki kotiutui rukoilevaiseen herätysliikkeeseen, jossa hän nousi näkyvään asemaan. Hän toimi muun muassa Länsi-Suomen Herännäislehden päätoimittajana (1984–1989) sekä Halullisten sielujen hengellisten laulujen neliäänisen nuottilaitoksen toimittaneen työryhmän puheenjohtajana.

Keväällä 2015 Simojoki menetti oikeutensa toimia pappina Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa hoidettuaan Lähetyshiippakuntaan kuuluvan seurakunnan tehtäviä.[4]

Simojoki julkaisi runokokoelman Yölintu (1988).

  • Simojoki, Anssi (toim.): Herran käsky: Asiatietoa naispappeuskysymyksestä. Helsinki: Sley-kirjat, 1984. ISBN 951-617-586-4
  • Simojoki, Anssi: Yölintu. Helsinki: Sley-kirjat, 1988. ISBN 951-617-807-3
  • Simojoki, Anssi: Paimenkirje. Helsinki: Sley-kirjat, 1993. ISBN 951-618-042-6
  • Simojoki, Anssi: Apocalypse Interpreted. Turku: Åbo Akademis förlag, 1997. ISBN 952-9616-78-3
  • Simojoki, Anssi: Herran Kristuksen seuraaminen. Helsinki: Luther-säätiö, 2004. ISBN 952-5409-29-5
  1. Syntymäpäivät, Suomen Kuvalehti nro 25, 29.8.2014, s. 63.
  2. Pastori Anssi Simojoki sai taivaskutsun Lähetyshiippakunta. 7.7.2020. Viitattu 7.7.2020.
  3. Stewart, Timo R.: Ja sana tuli valtioksi: Suomalaisen kristillisen sionismin aatehistoria, s. 21. (Diss. Politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksen julkaisuja, 22) Helsingin yliopisto, 2015. ISSN 2243-3635 ISBN 978-952-10-9159-9 Teoksen verkkoversio (viitattu 7.7.2020).
  4. Arkkihiippakunnan erottama pappi: ”Kuin olisi turpaansa saanut” Turun Sanomat. 8.4.2015. Arkistoitu 23.8.2016. Viitattu 21.8.2016.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]