Marimba
Marimba kuuluu puukielilyömäsoitinten perheeseen. Sen kielten ja osittain myös rungon valmistamisessa käytetään kovia ja kestäviä puulajeja kuten padouk ja ruusupuu. Marimba voi olla 41⁄3, 41⁄2, 42⁄3, 5, 51⁄2 -oktaavinen sen matalimman äänen ollessa 5-oktaavisissa marimboissa suuri C. Lisäksi valmistetaan myös 3-4-oktaavisia junior-marimboja. Soitin voidaan virittää A 440 Hz, A 442 Hz tai A 443 Hz -vireiseksi.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puukielisoittimia on käytetty paljon länsiafrikkalaisessa ja keskiamerikkalaisessa kansanmusiikissa. Länsimaisessa taidemusiikissa marimba yleistyi soolo-, kamarimusiikki- ja orkesterisoittimena vasta 1900-luvun puolessa välissä mm. säveltäjien Paul Creston (Concerto for Marimba and Orchestra or Piano (1940)) Alfred J. Fissinger (Suite for Marimbasolo (1950)) teosten myötä.
Malletit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Marimbaa soitetaan pehmeillä, narusta punotuilla pyöreä-, ovaali- tai kartiopäisillä malleteilla, joita voi olla yhtä aikaa käytössä 2-6. Varsi voi olla synteettisestä materiaalista, puusta tai rottingista valmistettu. Yleensä varsimateriaali valitaan soittotekniikkaa tukevaksi.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Peinkofer-Tannigel: Handbuch des Schlagzeugs, Praxis und Technik, Mainz, 1981, 2. erweiterte Auflage.