Ingmanin I hallitus
| Ingmanin I hallitus | |
|---|---|
.svg){kind=small} Suomen tasavallan 3. valtioneuvosto | |
| Toimikausi alkoi | 27. marraskuuta 1918 |
| Toimikausi päättyi | 17. huhtikuuta 1919 |
| Jäsenet | |
| Hallituksen johtaja | Lauri Ingman |
| Ministerien lukumäärä | 13 |
| Hallituspuolueet | |
| Historia | |
| Edellinen | Paasikiven I hallitus |
| Seuraava | Kaarlo Castrénin hallitus |
Ingmanin ensimmäinen hallitus oli Suomen tasavallan kolmas hallitus, joka toimi 27. marraskuuta 1918 – 17. huhtikuuta 1919. Se oli ensimmäinen hallitus, josta käytettiin nimitystä valtioneuvosto; aikaisempi nimitys oli ollut senaatti. Lisäksi senaattorit muuttuivat ministereiksi, toimituskunnat ministeriöiksi ja senaatin prokuraattori valtioneuvoston oikeuskansleriksi. Edellinen Paasikiven hallitus oli päättänyt muutoksista viimeisessä istunnossaan.[1]
Hallituksen vaihdos oli tullut välttämättömäksi, jotta Suomi olisi uskottavampi ympärysvaltojen silmissä. Taustalla oli Saksan keisarin Vilhelm II:n luopuminen kruunusta ja Saksan julistaminen tasavallaksi vajaat kolme viikkoa aikaisemmin. Syntyneessä tilanteessa Suomen kuninkaaksi jo valittu Hessenin prinssi Friedrich Karl luopui kuninkuudesta, mikä oli tappio suomalaisille monarkian kannattajille. Valtionhoitaja P. E. Svinhufvudin pääministeriksi nimittämä Helsingin yliopiston teologian professori Lauri Ingman katsoi hallituksensa olevan lähinnä toimitusministeristö, joka hoitaisi maan asioita seuraaviin eduskuntavaaleihin saakka. Eduskunta oli ollut syrjässä hallituksen nimittämisestä, ja hallitus olikin asetettu yksinvaltaisessa hengessä. Ulkoministeriksi tuli Suomen viimeisenä ministerivaltiosihteerinä toiminut Carl Enckell.[1][2]
Lauri Ingman ilmoitti hallituksensa tärkeimmäksi tavoitteeksi mahdollisimman laajan tunnustuksen saamisen Suomen itsenäisyydelle. Lisäksi hallitus halusi valvoa valtakunnan säilymistä koskemattomana ja huolen aiheena oli erityisesti Ahvenanmaan separatistien toiminta. Hallituksen aloittaessa toimintansa pohdittiin myös valtionhoitajan vaihtamista, sillä Svinhufvud halusi vapautua virasta mahdollisimman pian. Kenraali Gustaf Mannerheimin muodollinen valinta tehtävään siirtyi kuitenkin joulukuulle.[1]
Ingmanin I hallitus muodostettiin niillä voimasuhteilla, jotka olivat niin sanotussa tynkäparlamentissa, joka syntyi sisällissodan typistämästä, 1.–2. lokakuuta 1917 järjestetyillä eduskuntavaaleilla valitusta eduskunnasta. Siten laskien hallitus oli enemmistöhallitus. Se istui 142 päivää.
Kokoonpano
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Hallituksen puoluejakauma
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Puolue | 27.11.1918 | 17.4.1919 |
|---|---|---|
| Edistyspuolue | 6 | 6 |
| Kokoomus | 3 | 3 |
| ammattiministeri | 2 | 2 |
| RKP | 2 | 3 |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Jorma Keränen (toim.): Suomen itsenäistymisen Kronikka, s. 156. Jyväskylä: Gummerus, 1992. ISBN 951-20-3800-5.
- ↑ Tiihonen, Seppo: Vallan kumoukset Suomessa 1917-1919. Suomi ja vallan verkostot, s. 536-537. Otava, 2019. ISBN 978-951-1-33630-3
- ↑ Ingman 1. hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 24.5.2010.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hallituksen ohjelmapuhe 28.11.1918 (Arkistoitu – Internet Archive)
| Edeltäjä: Suomen senaatti: Paasikiven senaatti, I hallitus |
Suomen valtioneuvosto 27. marraskuuta 1918 – 17. huhtikuuta 1919 |
Seuraaja: Kaarlo Castrénin hallitus |
|
|  | |
