Utö

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 15. toukokuuta 2024 kello 10.57 käyttäjän J Hokkanen (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katsottu versio tästä sivusta, joka hyväksyttiin 15. toukokuuta 2024, perustui tähän versioon.
Tämä artikkeli käsittelee saarta Suomessa. Sanan muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Utö

Utön kylää merivalvonta-aseman suunnasta. Laiturissa M/S Kristina Brahe.

Sijainti
Saariryhmä
Vesialue
Pinta-ala
0,81 km²
Väestö
Asukasluku
33
Luokitus
Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö[1]View and modify data on Wikidata
Kartta

muokkaa - muokkaa wikitekstiä - muokkaa WikidataaTietolaatikon dokumentaatio

Utön majakka.

Utö Paraisten kaupungissa, entisen Korppoon kunnan alueella on Suomen eteläisin asuttu saari. Utö sijaitsee Saaristomeren eteläosassa, noin 90 kilometriä Hangosta länteen, noin 88 kilometriä Turusta lounaaseen ja noin 88 kilometriä Maarianhaminasta itäkaakkoon. Utö tunnetaan suuresta Utön majakasta, haaksirikoista, linnustostaan ja merisäätiedotuksista.[2] Utön pinta-ala on 81 hehtaaria.[3]

Museovirasto on määritellyt Utön linnakkeen, majakka- ja luotsiyhdyskunnan valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.[4]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Utössä on 1500-luvulta lähtien ollut majakanvartijoita ja luotseja, myöhemmin myös tullilaitoksen henkilökuntaa. Sotilaita Utössä on ollut vuodesta 1918 lähtien, mutta henkilökunta rajoittui yhteen henkilöön vuoteen 1939 saakka. Vasta 1960-luvulla Utön linnake laajennettiin samoin kuin henkilökuntaa lisättiin.[5] Utössä sijaitsee Suomen vanhin merimajakka. Ensimmäinen valomajakka rakennettiin vuonna 1753, mutta se räjäytettiin Suomen sodassa. Nykyinen majakka rakennettiin entisen paikalle vuonna 1814.[6]

Ennen ensimmäistä maailmansotaa Utössä oli pakkolunastettu maata luotsi- ja tulliasemia varten. Rannikkopuolustusta koskevat pakkolunastukset alkoivat 13. helmikuuta 1912. Kesäkuussa 1912 alkoi alueen määrittäminen meripuolustuksen käyttöön. Itämeren alueen viestipäällikkö, kommodori Adrian Nepenin, kävi tarkastamassa alueen. Viestiasema tuli valmiiksi 28. elokuuta 1914.[7]

Venäläiset varustivat saarta vahvasti huhtikuusta 1915 elokuuhun 1916. Saarelle sijoitettiin rannikkotykistöpatterit № 62 – № 64a, järeitä 152/45 C- ja 75 mm:n tykkejä osaksi Turun–Ahvenanmaan vahvistettua asemaa kesäkuussa 1912 laaditun suunnitelman mukaisesti. 10. elokuuta 1915 Utöhön hyökkäsi saksalainen laivasto-osasto, mutta saarella oli jo kuuden tuuman tilapäinen tykkipatteri. Talvisodassa 14. joulukuuta 1939 Turun lohkoon kuuluvaa Utötä lähestyi kaksi neuvostoliittolaista hävittäjää, joista toinen oli Gnevnyi. Toinen ilmeisesti upotettiin ampumalla Canet-tykeillä.

Vuoden 2005 lopulla Utön valmiuslinnake lakkautettiin ja muutettiin vartiolinnakkeeksi. Varusmieskoulutus saarella lakkautettiin samalla.

Nykyaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Utössä asuu vakituisesti alle viisikymmentä asukasta, mutta kesäaikaan väkimäärä kasvaa moninkertaiseksi.[8]

Lakkautetun varuskuntakiinteistön ostanut Oy SSL Holding Ab saneerasi tilat, ja niissä toimii nykyään Utö Havshotel -hotelli. Utössä sijaitsee Suomen eteläisin hissi. Utössä toimivat myös ympäri vuoden auki oleva kauppa Utö Handel[9] ja Suomen oppilasmäärältään tiettävästi pienin koulu, Utön koulu.[10] Ne ovat myös Suomen eteläisimpiä.

Utön hautausmaa rakennettiin vuonna 1962 kivikkoiseen maastoon Korppoosta ja Paraisilta proomulla tuodulla hiekalla.[11] Tätä ennen saarelaiset kuljettivat vainajat Jurmoon.[8]

Utöhön liikennöi ympäri vuoden Nauvon Pärnäisistä Finferries Oy:n yhteysalus M/S Utö 5–6 kertaa viikossa. Yhteysaluksella matka Pärnäisistä Utöhön kestää neljästä viiteen tuntia.

Alueen haaksirikot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Panssarilaiva Ilmarinen ajoi miinaan ja upposi noin 17 meripeninkulman päässä Utöstä etelään jatkosodan aikana syyskuussa 1941. Aluksen miehistöstä hukkui 271 henkilöä.

S/S Park Victory, yhdysvaltalainen höyrylaiva, ajoi karille ja upposi Utön kaakkoispuolella 25. joulukuuta 1947. Onnettomuudessa menehtyi kymmenen aluksen miehistön jäsentä.

28. syyskuuta 1994 matkustaja-autolautta M/S Estonia upposi Utön läheisyydessä, noin 40 kilometriä saaresta eteläkaakkoon. Kyseessä oli yksi suurimmista rauhanajan onnettomuuksista 1900-luvun Euroopassa.

Luonto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Utön luontoa.

Linnusto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Utö on Suomen parhaita lintupaikkoja, ja saarella on käynyt vuosikymmeniä lintuharrastajia, mutta toden teolla retkeilymahdollisuudet avautuivat vuonna 2005, kun Puolustusvoimat poistui suurimmasta osaa saarta. Utössä lintujen muuttokausi on pitkä, ja vain keskitalvella on hiljaisempaa. Utön saari sijaitsee suhteessa lintujen muuttoreitteihin hyvällä paikalla Saaristomeren laidalla. Syksyisin saareen ympäristöön saapuu lintuja idästä Hangosta, lännestä Kökarin kautta ja pohjoisesta saariston kautta, mutta sopivalla tuulella myös Viron rannikolta. Keväisin lintuja muuttaa massoittain hyvillä lounais- ja etelätuulilla. Huonon säärintaman, kuten vesisateen tai sumun eli niin sanotun pudotuskelin, ansiosta Utöhön laskeutuu paljon lintuja kesken muuton.[2]

Maaliskuussa alkaa kevätmuutto säästä riippumatta, ja Utön vesillä esiintyy suuria haahkaparvia. Huhtikuussa saapuvat joukoittain muun muassa tiltaltit, punarinnat, lehtokurpat ja mustapääkertut. Huhti-toukokuun taitteessa saaree saapuvat pajulinnut ja hieman myöhemmin siepot ja kertut sekä myöhemmin toukokuussa satakielet ja sinirinnat. Kahlaajalintujen syysmuutto on meneillään jo heinäkuun alussa ja silloin saaren itäniityllä on useita pohjoisesta lentäneitä lintulajeja. Syksyllä saaren ylittävät peipot ja talitiaiset, jolloin päiväsummat voivat nousta tuhansiin yksilöihin. Saaren harvassa puustossa voi silloin olla yhdessä männyssä useita sarvipöllöjä. Utö on tunnettu harvinaisuuksistaan, joista jokavuotisia pikkuharvinaisuuksia ovat muun muassa keväiset sepelsiepot ja mustaleppälinnut ja syksyiset hippiäis- ja taigauunilinnut. Merisirrejä esiintyy saaren ja lähiluotojen rannoilla talvisin.[2]

Ilmasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Utön vuotuinen keskilämpötila (mittausjaksona vuodet 1981–2010) on 6,5 °C ja sademäärä 549 mm. Keskimääräinen lumipeitteen alkamisajankohta on 23. tammikuuta ja päättymisajankohta 15. maaliskuuta.[12] Saarta ympäröivät avoimet merialueet – kapeita salmia lukuun ottamatta – jäätyvät keskimäärin vain noin kerran viidessä vuodessa.[13] Ulkosaariston sijaintinsa vuoksi Utössä on tuulista, ja tuuli voi yltyä ja muuttaa suuntaansa nopeasti.[8]

Utön ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 1,4 0,2 1,8 5,6 10,7 15,6 19,8 19,6 15,3 9,9 5,9 3,5 ka. 9,1
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) −1,8 −3,1 −1,6 1,4 5,8 11,1 15,4 15,7 11,9 7,0 3,2 0,5 ka. 5,5
Vrk:n keskilämpötila (°C) −0,1 −1,4 0,0 3,2 7,9 13,0 17,3 17,4 13,4 8,4 4,6 2,0 ka. 7,1
Sademäärä (mm) 47 34 35 28 40 65 76 69 58 68 54 49 Σ 623
Sadepäivät (d) 17 15 12 10 9 10 9 12 12 16 18 19 Σ 159
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
1,4
−1,8
0,2
−3,1
1,8
−1,6
5,6
1,4
10,7
5,8
15,6
11,1
19,8
15,4
19,6
15,7
15,3
11,9
9,9
7,0
5,9
3,2
3,5
0,5
S
a
d
a
n
t
a 		47
34
35
28
40
65
76
69
58
68
54
49


8. heinäkuuta 2009 Turun saaristossa satoi puolessa vuorokaudessa ennätyssade: Ilmatieteen laitoksen Utön tutkimusasemalla[14] vettä satoi 12 tunnissa 68,5 mm ja vuorokaudessa 70,2 mm. Se oli suurin mitattu sademäärä 50 vuoteen.[15]päivitettävä

Kuvagalleria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Venevajoja Utön satamassa.
    Venevajoja Utön satamassa.
  • Armeijan entiset kasarmit toimivat nykyään hotellina.
    Armeijan entiset kasarmit toimivat nykyään hotellina.
  • Utön majakka nähtynä Kesnäsistä.
    Utön majakka nähtynä Kesnäsistä.
  • Utön satamaa, taustalla nähtävissä luotsiveneen takana M/S Eivor.
    Utön satamaa, taustalla nähtävissä luotsiveneen takana M/S Eivor.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Modèle [[Modèle:Lien web|Malline:Lien web]] : parametri url puuttuu. Cultural sites of national interestUrlView and modify data on Wikidata . Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. ↑ a b c Laaksonen, Juha & Lumiaro, Riku: ”Luku 4. Varsinais-Suomi ja Ahvenanmaa: Utö”, Suomen 100: Lintukohteet, s. 48–49. Karttakeskus Oy, 2011. ISBN 978-951-593-438-3
  3. ↑ Elina Auri: Ilman kiinteää tieyhteyttä oleva pysyvästi asutut alueet (pdf) (sivu 82) Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 27.12.2012.
  4. ↑ Utön linnake, majakka- ja luotsiyhdyskunta Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  5. ↑ Historia Uto.fi. Arkistoitu 22.5.2011. Viitattu 14.7.2010.
  6. ↑ Nähtävyydet – Majakka Uto.fi. Arkistoitu 1.12.2010. Viitattu 14.7.2010.
  7. ↑ Enqvist, Ove: Kellä saaret ja selät on hallussaan... – Rannikkopuolustuksen aluekysymykset autonomisessa ja itsenäisessä Suomessa, s. 110. (Julkaisusarja 1, nro 9) Maanpuolustuskorkeakoulun Sotahistorian laitos, 2007. ISBN 978-951-25-1778-7 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 13.11.2018).
  8. ↑ a b c Pirjo Silveri: Utön majakkasaaren tuuli tuoksuu suolalle. Aamulehti, 30.5.2012, s. B29.
  9. ↑ Suomen eteläisin koti seisoo poskettoman kauniilla saarella, jossa talvimyrsky vei katon ja käärmeet tulivat olohuoneeseen Ilta-Sanomat. 9.5.2017. Viitattu 2.9.2021.
  10. ↑ Turun Sanomat.fi[vanhentunut linkki] Viitattu 23.6.2011
  11. ↑ Esa Killström: Utön rukoushuone korpo.net. 12.9. 2011. Arkistoitu 1.2.2014. Viitattu 22.1.2014.
  12. ↑ Utön ilmastotilasto (1981–2010), havaintopiste LPNN2 Ilmatieteen laitos. Arkistoitu 23.3.2013. Viitattu 26.1.2013.
  13. ↑ Seinä, A. ja Peltola, J.: Jäätalven kestoaika ja kiintojään paksuustilastoja merialueilla 1961–1990 / Duration of the ice season and statistics of fast ice thickness along the Finnish coast 1961–1990. Finnish Marine Research 258, 1991.
  14. ↑ Utön ilmakehän ja merentutkimusasema Ilmatieteen laitos. Arkistoitu 28.4.2021. Viitattu 26.1.2013.
  15. ↑ Poimintoja aiemmilta heinäkuilta 29.7.2017. Ilmatieteen laitos. Viitattu 5.8.2017.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Laaksonen, Juha. Utö – syksy ja kevät ulkosaaressa. Maahenki 2011.
  • Tenovuo, Jorma, Utön linnut - Fåglarnas Utö. Vrakplundrarförlaget 2015.
  • Sarjakoski, Outi ja Tenovuo, Jorma. Kymmenen vuotta Utön majakkasaarella. Omakustanne 2017.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Utö&oldid=22388853”