CFA-frangi

Karttaan on merkitty vihreällä läntistä ja punaisella keskistä CFA-frangia käyttävät maat. Valuuttojen arvo on sama, mutta toisen alueen valuutta ei kelpaa toisella alueella.

Länsi-Afrikan kolikoita

Keski-Afrikan kolikoita

CFA-frangi eli CFA (ransk. franc CFA, "céfa", alun perin Colonies françaises d'Afrique eli Ranskan siirtomaat Afrikassa, myöhemmin Communautés financières d'Afrique eli Afrikan taloudellinen yhteisö) on kahden valuutan nimi.

Länsi-Afrikan CFA-frangia käytetään kahdeksassa länsiafrikkalaisessa maassa ja Keski-Afrikan CFA-frangia käytetään kuudessa keskiafrikkalaisessa maassa. Molempien arvo on sidottu kiinteällä valuuttakurssilla euroon Ranskan takaamana. 1 euro = 655,957 CFA-frangia.

Vaikka teoreettisesti CFA-frangit ovat kaksi eri valuuttaa, ne ovat vaihdettavissa toistensa kanssa.

CFA-frangi on tarkoitus korvata ECO-valuutalla vuoden 2020 lopulla.

Historia

CFA-frangi perustettiin 26.12.1945 yhdessä CFP-frangin kanssa. Syy valuutan luomiseen oli Ranskan frangin heikkous heti toisen maailmansodan jälkeen. Kun Ranska ratifioi Bretton Woodsin sopimuksen joulukuussa 1945, Ranskan frangi devalvoitiin, jotta se voitiin kiinnittää Yhdysvaltain dollarin kurssiin. Ranskan siirtomaissa luotiin uusia valuuttoja, joilla pyrittiin vapauttamaan ne voimakaista devalvaatioista, mikä helpotti Ranskan vientiä.

Valuuttana

CFA-frangi luotiin kiinteällä valuuttakurssilla suhteessa Ranskan frangiin. Tätä vaihtokurssia muutettiin vain kaksi kertaa: vuonna 1948 ja vuonna 1994.

Vuosien 1960 ja 1999 tapahtumat olivat pelkästään Ranskassa käytössä olevien valuuttojen muutoksia: CFA-frangin suhteessa Ranskan frangiin /euroon muuttui vasta vuosina 1948 ja 1994.

CFA-frangia käyttävien Afrikan maiden on täytynyt tallettaa 50 % valuutasta ranskalaisten pankkien tileille. Tilejä hallitsee Ranskan valtiovarainministeriö.

Kritiikkiä ja protesteja

Kannattajiensa mukaan CFA-frangi tuo taloudellista turvaa ja edullisen valuutan arvon. Vastustajien mielestä se suosii ranskalaisia yrityksiä ja hidastaa talouskasvua Afrikan maissa.

CFA-frangin arvoa on kritisoitu laajalti liian korkeaksi, mistä monet taloustieteilijät uskovat Afrikan maiden kaupunkieliittiä suosiviksi, koska he voivat ostaa maahan tuotuja tavaroita edullisesti sellaisten maanviljelijöiden kustannuksella, jotka eivät voi helposti viedä maataloustuotteita ulkomaille. Vuoden 1994 devalvointi pyrki vähentämään epätasapainoa.

Afrikassa on järjestetty lukuisia CFA-frangia ja ranskalaista uuskolonialismia vastustavia protesteja. Frangin vastaisen liikehdinnän keulakuva on ranskalais-beniniläinen aktivisti, taiteilijanimeltään Kémi Séba, jolla on Facebookissa lähes 800 000 seuraajaa.

Historialliset kurssit

• 26. joulukuuta 1945 – 16. lokakuuta 1948: 1 CFA-frangi = 1,70 Ranskan frangia. Tämä 0,70 arvo on seurausta CFA-frangin perustamisesta, joka säästi ne Ranskan Afrikan siirtomaita joulukuun 1945 devalvaation jälkeen (ennen joulukuuta 1945 1 paikallinen frangi näissä siirtokunnissa oli 1 Ranskan frangia).
• 17.lokakuuta 1948 – 31. joulukuuta 1959: 1 CFA-frangi = 2,00 Ranskan frangia. CFA-frangi oli seurannut Ranskan frangin devalvaatiota Yhdysvaltain dollariin nähden tammikuussa 1948, mutta 18. lokakuuta 1948 Ranskan frangi devalvoitiin jälleen ja tällä kertaa CFA-frangi revalvoitiin suhteessa Ranskan frangiin, millä yritettiin korvata uutta devalvaation riskiä lokakuussa 1948, jonka jälkeen CFA-frangia ei koskaan revalvoitu uudelleen Ranskan frangiin nähden ja se noudatti siitä lähtien kaikkia Ranskan frangin peräkkäisiä devalvaatio päätöksiä.
• 1. tammikuuta 1960 – 11. tammikuuta 1994: 1 CFA-frangi = 0,02 Ranskan frangia (1. tammikuuta 1960 Ranskan frangi muutettiin 100 "vanhasta" frangista 1 uuteen frangiin)
• 12. tammikuuta 1994 – 31. joulukuuta 1998: 1 CFA-frangi = 0,01 Ranskan frangia (CFA-frangin jyrkkä devalvaatio auttoi Afrikan vientiä)
• 1. tammikuuta 1999 lähtien: 100 CFA-frangia = 0,152449 euroa tai 1 euro = 655,957 CFA-frangia. (1. tammikuuta 1999: euro korvasi Ranskan frangin kurssilla 6,55957 Ranskan frangia = 1 euro)

Aikajana CFA-frangin käytössä

Ajan myötä CFA-frangin käyttävät maat ja alueet ovat muuttuneet, koska jotkin maat alkoivat ottaa käyttöön omia valuuttojaan. Pari maata Länsi-Afrikassa on myös päättänyt ottaa CFA-frangin käyttöönsä, vaikka eivät olekaan olleet koskaan Ranskan siirtomaita.

• 1960: Guinea alkoi käyttää Guinean frangia
• 1962: Mali alkoi käyttää Malin frangia
• 1973: Madagaskar alkoi käyttää Madagaskarin frangia. Madagaskarin frangi muutettiin Madagaskarin ariaryksi (1 ariary = 5 Madagaskarin frangia)
• 1973: Mauritania alkoi käyttää Mauritanian ouguiyaa (1 ouguiya = 5 CFA-frangia)
• 1974: Saint-Pierre ja Miquelon otti käyttöön Ranskan frangin
• 1975: Réunion otti käyttöön Ranskan frangin
• 1976: Mayotte otti käyttöön Ranskan frangin
• 1984: Mali liittyi uudelleen CFA-frangiin (1 CFA-frangi = 2 Malin frangia)
• 1985: Päiväntasaajan Guinea liittyi CFA-frangiin (1 frangi = 4 bipkwelea)
• 1997: Guinea-Bissau liittyi CFA-frangiin (1 frangi = 65 pesoa)

CFA-frangin versiot

CFA-frangista on kaksi versiota, läntinen ja keskinen, joilla on eri keskuspankki. Kummallakin versiolla on omat setelinsä ja kolikkonsa, jotka kelpaavat maksuvälineiksi vain omilla alueillaan.

Länsi-Afrikan CFA-frangia valvoo Länsi-Afrikan keskuspankki Dakarissa, Senegalissa ja Keski-Afrikan CFA-frangia valvoo Keski-Afrikan keskuspankki Yaoundéssa, Kamerunissa. Kokonaisuutena CFA-frangi on Ranskan valtiovarainministeriön takaama.

• Länsi-Afrikan CFA-frangia (ransk. Communauté Financière Africaine, koodi XOF) käyttävät maat:
  •  Benin
  •  Burkina Faso
  •  Norsunluurannikko
  •  Guinea-Bissau
  •  Mali
  •  Niger
  •  Senegal
  •  Togo

• Keski-Afrikan CFA-frangia (ransk. Coopération financière en Afrique centrale, koodi XAF) käyttävät maat:
  •  Kamerun
  •  Keski-Afrikan tasavalta
  •  Tšad
  •  Kongon tasavalta
  •  Päiväntasaajan Guinea
  •  Gabon

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta CFA-frangi Wikimedia Commonsissa