Ulla-Christina Sjöman

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 24. syyskuuta 2023 kello 10.13 käyttäjän Faidros (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ulla-Christina Sjöman (20. maaliskuuta 1926 Helsinki6. joulukuuta 2019 Helsinki[1]) oli suomalainen niin sanotun karismaattisen liikkeen saarnaaja ja sielunhoitaja. Hänet tunnetaan myös Suomen rajojen ulkopuolella.

Perhe ja lapsuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulla-Christina Sjömanin äiti oli Margit Ascholin, joka oli kotoisin Lohjan Storön Askolan kruununkartanosta. Hänen isänsä kapteeniluutnantti Thorolf Sjöman oli Torpedovene S2:n päällikkö, joka hukkui aluksen upotessa Porin edustalla syysmyrskyssä 4. lokakuuta 1925 ennen tyttären syntymää. Sjömanin kummitäti oli Mathilda Wrede. Sjöman vietti lapsuutensa Helsingissä 1820-luvun talossa, vastapäätä Kirurgista sairaalaa. Isoäidin sisar Helmi opetti Ulla-Christinalle, että Jumala loi ihmisen työtoverikseen. Nuoruutta varjosti sota; hälytyssireenien ulvoessa kiiruhdettiin pommisuojana toimineeseen koulun vaatehuoneeseen. Pikkulottana Sjöman kutoi, paikkasi ja ompeli varusteita rintamalle ja sotakesinä hän ahkeroi työvelvollisena maatilalla Myrskylässä ja kynti peltoja traktorilla. Saarnaaja Frank Mangsin julistus Johanneksen kirkossa sai Sjömanin synninhätään, ja hän alkoi tutkia Raamattua.[2]

Opinnot ja työ

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sjöman tuli ylioppilaaksi Nya svenska samskolanistalähde? ja valmistui Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta vuonna 1950 ja työskenteli sen jälkeen Helsingin ruotsinkielisissä seurakunnissa lehtorina. 1970-luvulla hän koki Tukholmassa hengellisen herätyksen. Hän teki siitä lähtien seurakuntatyötä keskustellen ihmisten kanssa ja rukoillen sairaiden parantumisen puolesta. Pisimpään seurakunnista Sjöman hän oli Lukas församlingin palveluksessa Munkkivuoressa, missä hän työskenteli aina eläkeikään, vuoteen 1989 asti.[3]

Ulla-Christina Sjöman aloitti rukoustyön vuonna 1974 Helsingin Luukkaan ruotsinkielisessä seurakunnassa ja saarnasi enimmäkseen Munkkivuoren kirkossa. Hän oli aikoinaan karismaattisen liikkeen käynnistäjiä Suomessa samoihin aikoihin Niilo Yli-Vainion kanssa ja oli varsin kysytty Jeesus-marsseille ja erilaisiin hengellisiin keskustelutilaisuuksiin sekä median keskusteluohjelmiin. Sjömanilla oli TV7-kanavalla esirukousohjelma Ulla-Christina Sjömanin esirukousilta ja Askel-lehdessä Rukoilemme puolestasi -esirukouspalsta.

Sjöman julkaisi useita kirjoja, joiden aiheina ovat rukous ja elämä yhteydessä Jumalaan.

  1. Puhakka, Päivi: Ulla-Christina Sjöman on kuollut. Kotimaa, 12.12.2019, s. 4. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.12.2019.
  2. Ulla-Christina Sjöman 1926–2019 Helsingin Sanomat. 6.2.2020. Viitattu 24.9.2023.
  3. Itsenäisyyspäivänä menehtyneen esirukoilija Ulla-Christina Sjömanin perintö: "Aina voi laittaa kädet ristiin ja rukoilla Herraa. Hän on aina läsnä." Seurakuntalainen. 3.1.2020. Viitattu 10.1.2020.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Fernström, Kristina: Kutsumuksena esirukous: Ulla Christina Sjöman lähikuvassa. Församlingsförbundets Förlags Ab. 1992. ISBN 951-550-432-5.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]