Simolan rautatieasema

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 31. toukokuuta 2023 kello 11.19 käyttäjän August-54 (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Simola
Perustiedot
Lyhenne Si
Rataosa Luumäki–Vainikkala
Sijainti 60°54′30.5″N, 028°09′29.9″E
Osoite Vesitornintie 63, 54330 Simola
Kunta Lappeenranta
Avattu 11. syyskuuta 1870
Lakkautettu 28. kesäkuuta 1996
 • henkilöliikenne  22. toukokuuta 1977
Asemarakennus
Rakennettu 1870 (vanhin)
1886 (vanha)[1]
1975 (uusi)
Purettu vanha 1975

Simolan rautatieasema (lyh. Si) on entinen rautatieliikennepaikka Lappeenrannan Simolassa Vainikkalan radan varrella noin 15 kilometriä kaupungin keskustasta etelään. Asema avattiin Pietarin radan yhteydessä syyskuussa 1870. Asemarakennuksen suunnitteli Knut Nylander III luokan aseman piirustusten mukaan.[2]

Simolasta tuli risteysasema 1. elokuuta 1885, jolloin Simola–Lappeenranta-rata avattiin liikenteelle.[3] Uusi asemarakennus valmistui vuonna 1886, ja samoihin aikoihin alkuperäinen asema lienee siirtynyt asuinkäyttöön. Uutta asemaa laajennettiin kolmeen otteeseen: 1899, 1914 ja 1940-luvulla, mutta se purettiin vuonna 1975. Samana vuonna valmistui uusin asemarakennus, johon sijoitettiin asematoimintojen lisäksi posti.[2]

Simolan asema menetti merkitystään toisen maailmansodan jälkeen, sillä Lappeenrantaan johtaneelle radalle rakennettiin uusi raide Raiposta Simolan länsipuolelta. Tämän menettelyn seurauksena Lappeenrannan suuntaan kulkeneiden junien ei enää tarvinnut vaihtaa kulkusuuntaa Simolassa. Henkilöliikenteen pysähdykset lopetettiin toukokuussa 1977 ja itse liikennepaikka kesäkuussa 1996.[2] Ratapihan pusikoitumisesta huolimatta sivuraiteiden sähköistys oli pitkään jätettynä paikoilleen, vaikka ratapiha oli jo purettu. Sähköistys on sittemmin purettu muilta kuin käytössä olevalta raiteelta.

Aseman valtasivat Suomen sisällissodan lopulla valkoiset Karjalan 3. rykmentin voimin.[4] Se joutui pommitusten kohteeksi kesällä 1944, ja sen lähellä sijaitseva tiilinen vesitorni toimii sodan aikana menehtyneiden muistomerkkinä.[2]

  1. Mika Vähä-Lassila: Asemarakennukset Riihimäki-Parikkala (kohta "Simola (vanha)") mikanhuone.com. Viitattu 3.1.2010.
  2. a b c d Iltanen, Jussi: ”20. Pietarin rata ja oikorata”, Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat, s. 263-264. Karttakeskus, 2009. ISBN 978-951-593-214-3
  3. Zetterberg, Seppo: Yhteisellä matkalla. VR 150 vuotta, s. 45. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-34742-3
  4. Hannula, J. O.: Suomen sisällissodan historia, s. 283. WSOY, 1956.