Ackermannin ohjausjärjestelmä

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 30. toukokuuta 2023 kello 09.13 käyttäjän Ipr1 (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ackerman-ohjauksen geometria

Ackermannin ohjausjärjestelmä on geometrinen ratkaisu auton tai muun ajoneuvon ohjauksessa esiintyvälle ongelmalle: sisemmän ja ulomman pyörän tulee kulkea eri säteistä ympyrärataa pitkin.[1] Sen keksi englantilais-saksalainen Rudolph Ackermann (1764–1834) vuonna 1810.

Ohjausjärjestelmän geometriaa voidaan yksinkertaistettuna kuvata liikuttamalla ohjauksen kääntöpisteitä sisäänpäin niin, että ne sijaitsevat etupyörien keskipisteestä piirretyn suoran ja taka-akselin leikkauspisteessä. Täydellisessä Ackermann-ohjauksessa millä tahansa ohjauskulmalla kaikkien pyörien kääntöympyrän keskipiste on yhteinen kääntöpiste.

Ohjausjärjestelmän toimintaperiaate on se, että raidetanko on lyhyempi kuin olkatappien välimatka. Tällöin raidetangon sivuttaissuuntainen liike aiheuttaa sisäkaarteen pyörän suuremman kääntymisen verrattuna ulkokaarteen pyörään. Mitä enemmän raidetanko siirtyy sivusuunnassa eli mitä enemmän pyöriä käännetään, sitä suuremmaksi pyörien kulmaero kasvaa.[1]

  1. a b Ahonen, Hannu; Honkanen, Velimatti; Krohn, Hannu, Kurki-Suonio, Ilmo; Kurki-Suonio, Tuomo; Lindell, Hannu; Merilinna, Martti; Pitkäjärvi, Jari; Pynnä, Kari; Ylönen, Raimo: TM-Autosanasto, s. 6. Yhtyneet Kuvalehdet Oy, 1998. ISBN 951-9435-88-3
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Ackermann steering geometry
Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.