Rytmi

Rytmi musiikin käsitteenä tarkoittaa äänen järjestelmällistä jakamista erilaisiin keskenään suhteellisiin aikakestoihin. Absoluuttista aikakestoa tarkoittaa käsite tempo.

J. Combarieun mukaan ”rytmi syntyy siitä, että sävelteoksen esittämiseen tarvittava aika järjestelmällisesti jakaantuu korvalle tajuttavalla lailla”. Ilmari Krohn kuvailee, että ”säveltaiteessa rytmi tarkoittaa sävelteosten osien, – niin laajempien kuin pienempienkin – suhtautumista siihen kokonaisuuteen, johon ne lähinnä kuuluvat”.

Ilmari Krohnin käyttämät rytmiyksiköt:

1. Iskuala (isku)
2. Iskupari
3. Säe
4. Säepari
5. Lauseke
6. Taite, säkeistö
7. Sikermä
8. Jakso
9. Yksiö
10. Kehiö
11. Täysiö
12. Täysiösarja

Iskun puolestaan voidaan katsoa jakautuvan seuraavanlaisesti:

1. täyspitkä (1) (taaaa)
2. spondee (1/2 + 1/2) (taa taa)
3. daktyyli (1/2 + 1/4 + 1/4) (taa ti ti)
4. vastadaktyyli (1/4 + 1/4 + 1/2) (ti ti taa)
5. (1/2. 1/4) (ta-aa ti)
6. (1/4 1/2.) (ti ta-aa)
7. synkooppi (1/4 + 1/2 + 1/4) (ti taa ti)
8. trioli (1/3 + 1/3 + 1/3) (ti ti ti)
9. nelisävel (1/4 + 1/4 + 1/4 + 1/4) (ti ti ti ti)

Kirjallisuutta

• Krohn, Ilmari: Musiikin teorian oppijakso, osa I: Rytmioppi. WSOY 1958.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rytmi Wikimedia Commonsissa