Landshutin perimyssota
| Landshutin perimyssota | |||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| |||||||||||
| Osapuolet | |||||||||||
Landshutin perimyssota sai alkunsa perimysriidasta Baijeri-Münchenin ja Baijeri-Landshutin herttuakuntien välillä. Sota johti lopulta Baijerin yhdistymiseen yhdeksi herttuakunnaksi.
Pavian sopimus koski perintöoikeutta ja määräsi, että jos yhden haaran pitäisi lakata olemasta niin toisten haarojen pitäisi periä se.
Baijeri-Landshutin herttua Yrjö ja hänen vaimonsa Hedvig Jagellonica epäonnistuivat yrityksessään saada poikavauva, joka olisi hänen perillisensä, joten Yrjö nimesi heidän tyttärensä Elisabetin hänen perillisekseen. Sopimuksen takia Münchenin herttua Albert ei hyväksynyt tätä, joka johti sotaan vuonna 1503. Tämän kaksivuotisen sodan aikana monet kylät kuten Ergolding tuhottiin maan tasalle.
Sota loppui vuonna 1505, jolloin Elisabet ja hänen aviomiehensä Ruprecht kuolivat. Yrjön kaksi lapsenlasta Otto-Heinrich ja Filip pitivät Pfalz-Neuburgin. Pfalz-Neuburgin pääkaupungiksi valittiin Neuburg an der Donau. Koska kaksi perillistä eivät olleet vielä täysi-ikäisiä, Fredrik II toimi sijaishallitsijana heidän alueellaan.
Keisari otti Kufsteinin alueet itselleen palkintona sovittelustaan. Nürnbergin keisarillinen kaupunki sai merkittäviä alueita kaupungin itäpuolelta mukaan lukien Laufin, Hersbruckin, ja Altdorfin. Otto-Heinrich käytti isoja summia rahaa palatsin rakentamiseksi Neuburg an der Doauhun.
