Ero sivun ”Crécyn taistelu” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Botti korvasi tiedoston Battle_of_Crécy,_26_August_1346.gif tiedostolla Battle_of_Crécy,_26_August_1346_-_2.png. Korvaamista pyysi käyttäjä CommonsDelinker. Syy: file renamed or replaced on Commons. |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{Taistelu |
{{Taistelu |
||
|nimi = Crécyn taistelu |
|nimi = Crécyn taistelu |
||
|kuva =Battle of |
|kuva =Battle of crecy froissart.jpg |
||
|kuvateksti = |
|kuvateksti = Taistelu [[Jean Froissart]]in teoksessa 1400-luvulta. |
||
| |
|osa_sotaa = [[Satavuotinen sota|satavuotista sotaa]] |
||
|päivämäärä = [[26. elokuuta]] [[1346]] |
|päivämäärä = [[26. elokuuta]] [[1346]] |
||
|paikka = [[Calais]]'n eteläpuolella |
|paikka = nykyinen [[Crécy-en-Ponthieu]] [[Calais]]'n eteläpuolella [[Ranska]]ssa. |
||
| |
|lopputulos = englantilaisten voitto |
||
|taistelija1 = [[Englanti]] |
|taistelija1 = [[Englanti]] |
||
|taistelija2 = [[Ranska]] |
|taistelija2 = [[Ranska]] |
||
|komentaja1 = [[Edvard III (Englanti)| |
|komentaja1 = [[Edvard III (Englanti)|Edvard III]] |
||
|komentaja2 = [[Filip VI (Ranska)| |
|komentaja2 = [[Filip VI (Ranska)|Filip VI]] |
||
|joukot1 = noin 12 000 miestä |
|joukot1 = noin 12 000 miestä |
||
|joukot2 = 30 000–40 000 miestä |
|joukot2 = 30 000–40 000 miestä |
||
| Rivi 16: | Rivi 16: | ||
|tappiot2 = 6 000–20 000 kuollutta ja haavoittunutta |
|tappiot2 = 6 000–20 000 kuollutta ja haavoittunutta |
||
}} |
}} |
||
'''Crécyn taistelu''' oli yhteenotto [[Englanti|Englannin]] kuningas [[Edvard III (Englanti)|Edvard III]]:n ja [[Ranska]]n kuningas [[Filip VI (Ranska)|Filip VI]]:n armeijoiden välillä [[satavuotinen sota|satavuotisen sodan]] aikana [[26. elokuuta]] [[1346]]. Taistelu päättyi englantilaisten voittoon. |
|||
==Tausta== |
|||
'''Crécyn taistelu''' ([[26. elokuuta]] [[1346]]) oli [[satavuotinen sota|satavuotisen sodan]] ensimmäisiä suuria taisteluita. Se päättyi [[englanti]]laisten voittoon [[ranska]]laisista. Taistelu käytiin Pohjois-Ranskassa Sommen hallintoalueella lähellä ''Crécy-en-Ponthieu''ta. Taistelussa käytettyjen uusien aseiden ja taktiikoiden johdosta sitä on pidetty yhtenä ensimmäisistä [[ritari]]laitoksen lopun enteistä{{kenen mukaan}}. |
|||
[[Tiedosto:Map_of_the_route_of_Edward_III's_chevauchée_of_1346.svg|thumb|vasen|Edvard III:n Crécyn taisteluun johtanut sotaretki Ranskassa.]] |
|||
[[Englanti]] ja [[Ranska]] sotivat 1300-luvulla kruununmaista Ranskassa. Englannin kuningas [[Edvard III (Englanti)|Edvard III]] rantautui keräämänä armeijan mukana [[Normandia]]n [[Saint-Vaast-la-Hougue]]ssa vuonna 1346.<ref name="thw100" /> Mukanaan hänellä oli noin 4 000 sotilasta ja 10 000 jousimiestä.<ref name="brit">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.britannica.com/event/Battle-of-Crecy | Nimeke = Battle of Crécy | Tekijä = Simon Adams | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Encyclopaedia Britannica | Viitattu = 24.9.2020 | Kieli = {{en}} }}</ref> Historioitsijat ovat kiistelleet Edvardin tarkasta tarkoituksesta, mutta ilmeisesti hän halusi houkutella Ranskan kuninkaan taistelukentälle [[Ponthieu]]ssa [[Calais]]in eteläpuolella, jonka alueella sijaitsi myös Crécyn kylä ja metsä. Englantilaiset etenivät kohti [[Seine]]ä ja [[Somme]]a hävittäen matkan varrella ympäröivää seutua ja haastaen näin Ranskan kuninkaan vastaamaan.<ref name="thw100" /> Englantilaiset etenivät etelään aina [[Poissy]]n seudulle saakka [[Pariisi]]n ulkopuolella.<ref name="brit" /> [[Filip VI (Ranska)|Filip VI]] kokosi oman armeijansa ja lähti kohtaamaan englantilaiset<ref name="thw100">{{Kirjaviite | Tekijä = Richard Overy | Nimeke = History of war in a hundred battles | Vuosi = 2014 | Luku = | Sivu = 146-150 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Oxford University Press | Suomentaja = | Tunniste = ISBN 978-0-19-939071-7 | Isbn = | Kieli = {{en}} }}</ref> ajaen näitä kohti koillista.<ref name="brit" /> |
|||
Edvard III oli saavuttanut Crécyn 24. elokuuta ja hän otti armeijoineen asemat Crécyn metsän edessä Vallée des Clercsissä, jossa hänen joukkonsa voisivat estää Filipin joukkojen marssin pohjoiseen. Edvard oli jakanut armeijansa kolmeen peräkkäiseen osastoon, joista takimmaista johti hänen poikansa [[Edvard Musta prinssi]]. Armeijan kuormastosta oli koottu pyöreä linnoitus, jonka sisällä oli jousimiehiä ja tykki. [[Pitkäjousi]]ia käyttäneet jousimiehet olivat ottaneet kolmiomuodostelmat ranskalaisten edessä todennäköisesti englantilaisen jalkaväen sivuilla. Ranskalaisen ratsuväen hyökkäysten hankaloittamiseksi oli kaivettu kuoppia ja hautoja.<ref name="thw100" /> |
|||
Englantilaisten paljon pienempi armeija (n. 12 000 miestä) voitti Crécyssä ranskalaisten 30 000–40 000 miestä uusien taktiikoiden ja aseiden avulla. Taistelussa [[wales]]ilainen [[pitkäjousi]] osoitti tehonsa [[haarniska|haarniskoituja]] ritareita vastaan. Jousimiehet kaatoivat ranskalaisia ritareita kasapäin näiden yrittäessä vallata englantilaisten kukkulalla sijainneita asemia. Taistelussa kuoli huomattava osa Ranskan ylhäisaatelistosta, joidenkin arvioiden mukaan jopa kolmannes. |
|||
Filip VI saapui armeijoineen Crécyn edustalle iltapäivällä 26. elokuuta. Ranskalaiset olivat erimielisiä siitä, olisiko heidän syytä hyökätä englantilaisia vastaan heti vai myöhemmin seuraavana päivänä. Osa piti parempana ratkaisuna vältellä taistelua hämärässä, mutta osa ranskalaisista halusi hyökätä välittömästi. Ennen selvää ratkaisua osa ranskalaisten ratsuvärestä rynnäköi kohti englantilaisia ilman eri käskyä.<ref name="thw100" /> |
|||
Taistelun on katsottu edustaneen ritarilaitoksen lopun alkua. Siinä ei enää noudatettu ritarien kunniakoodistoa, vaan haavoittuneita ja vangiksi saatuja surmattiin. Lisäksi englantilaiset eivät piitanneet taistelutapojen "urheudesta", vaan ritareita ammuttiin piilojen ja esteiden takaa ja sitten vetäydyttiin, mikä herätti ranskalaisissa suurta katkeruutta. Ritarit osoittautuivat myös ylhäissyntyisyydestään huolimatta haavoittuviksi tavallisesta kansasta kerättyjen harjoitettujen jousimiesten edessä, mikä murensi käsitystä ylhäisen syntyperän tärkeydestä sotilaille. |
|||
[[Tiedosto:Battle of crecy froissart.jpg|thumb|left|350px|Crécyn taistelu. Jean Froissartin kronikan kuvitusta 15. vuosisadalta (BNF, FR 2643, fol. 165v)]] |
|||
==Taistelu== |
|||
[[Tiedosto:Battle_of_Crécy,_26_August_1346.png|thumb|vasen|Taistelun kartta.]] |
|||
Historialliset lähteet eroavat osittain keskenään taistelujen tarkasta kulusta. Ranskalaisen ratsuväen rynnköidessä eteenpäin Filip ei voinut enää vaihtaa suunnitelmaansa. Hän määräsi nostettavaksi [[Oriflamme]]n ja Edvard vastasi nostamalla Lohikäärmelippunsa. Molemmat olivat merkki siitä, että osapuolet eivät ottaisi vankeja.<ref name="thw100" /> Englantilaisia oli taistelussa yhteensä noin 16 000 ja ranskalaisia noin 35 000.<ref name="brit" /> |
|||
Filipin alkuperäisenä tarkoituksena oli ollut, että hänen mukanaan olleet [[genova]]laiset [[varsijousi|varsijousimiehet]] olisivat avanneet taistelun. Joidenkin historiallisten lähteiden mukaan juuri ennen taistelun alkua oli tullut vesisadetta, mikä olisi kostuttanut varsijousten jänteitä ja tehnyt näistä tehottomampia. Niin tai näin englantilaisten pitkäjouset osoittautuivat varsijousia tehokkaammaksi. Varsijousen kantama oli teoriassa pidempi, noin 400 metriä, mutta sen lataaminen oli työlästä. Pitkäjousen kantama oli noin 300 metriä, mutta taitava jousen käyttäjä saattoi ampua nuolensa kolme kertaa varsijousta nopeammin. Genovalaiset vetäytyivät nuolisateessa etenevän ratsuväen taakse.<ref name="thw100" /> |
|||
Taistelukenttä oli kapea, mikä teki englantilaisten nuolenkäytöstä tiiviisti pakkautuneita ranskalaisia vastaan tehokkaampaa. Filipin oli myös hankalampi käyttää hyödykseen armeijansa lukumääräistä ylivoimaa. Ensimmäiset ranskalaiset ritarit kaatuivat nuolisateessa, jolloin myös englantilaiset sotilaat alkoivat edetä heitä vastaan työntäen ranskalaisia taaksepäin. Ranskalaisen ratsuväen takana monet talloutuivat ritarien vetäytyessä.<ref name="thw100" /> |
|||
==Seuruakset== |
|||
[[Tiedosto:Battle of Crécy - Grandes Chroniques de France (c.1415), f.152v - BL Cotton MS Nero E II.jpg|thumb|Kuvaus taistelusta vuoden 1415 paikkeilta.]] |
|||
Crécyn taistelu päättyi englantilaisten selvään voittoon. Ranskalaisten puolella oli kuollut noin 1 500 ranskalaisen ylimystön jäsentä. Heistä ehkä kuuluisin oli sokea [[Juhana Luxemburgilainen]], joka oli antanut sidotuttaa itsensä hevoseensa, joka sitten pistettiin laukkaamaan päin englantilaisia.<ref name="thw100" /> Muita kaatuneita olivat Filipin veli [[Alençon]]in kreivi [[Kaarle II (Alençonin kreivi)|Kaarle II]] ja [[Flanderi]]n kreivi [[Ludvig II (Flanderin kreivi)|Ludvig II]]. Yhteensä ranskalaisten tappiot olivat noin 14 000.<ref name="brit" /> Englantilaisten tappiot olivat vain 200<ref name="brit" />–300<ref name="thw100" />. |
|||
Uutinen taistelun lopputuloksesta levisi ympäri Eurooppaa, jossa erityisenä yllätyksenä pidettiin nuoren kuninkaan voittoa yhdestä Euroopan mahtavimmasta hallitsijasta. Edvard piiritti taistelun jälkeen edelleen Calaisin, joka antautui 1347. Taistelua on pidetty tunnettuna esimerkkinä puolustusasemissa olevien pitkäjousimiesten voitosta taistelukenttiä pikään hallinneesta ratsuväestä. Taistelu ei ollut ensimmäinen kerta, jolloin englantilaiset käyttivät samaa taktiikkaa, mutta se oli ensimmäinen sitä soveltaen saavutettu suuri voitto.<ref name="thw100" /> |
|||
==Lähteet== |
|||
{{viitteet}} |
|||
{{Tynkä/Sota}} |
|||
[[Luokka:1300-luku]] |
[[Luokka:1300-luku]] |
||
[[Luokka:Satavuotisen sodan taistelut]] |
[[Luokka:Satavuotisen sodan taistelut]] |
||
Versio 24. syyskuuta 2020 kello 11.08
| Crécyn taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa satavuotista sotaa | |||||||
 Taistelu Jean Froissartin teoksessa 1400-luvulta.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Tappiot | |||||||
|
150–1 000 kuollutta ja haavoittunutta |
6 000–20 000 kuollutta ja haavoittunutta | ||||||
Crécyn taistelu oli yhteenotto Englannin kuningas Edvard III:n ja Ranskan kuningas Filip VI:n armeijoiden välillä satavuotisen sodan aikana 26. elokuuta 1346. Taistelu päättyi englantilaisten voittoon.
Tausta
Englanti ja Ranska sotivat 1300-luvulla kruununmaista Ranskassa. Englannin kuningas Edvard III rantautui keräämänä armeijan mukana Normandian Saint-Vaast-la-Houguessa vuonna 1346.[1] Mukanaan hänellä oli noin 4 000 sotilasta ja 10 000 jousimiestä.[2] Historioitsijat ovat kiistelleet Edvardin tarkasta tarkoituksesta, mutta ilmeisesti hän halusi houkutella Ranskan kuninkaan taistelukentälle Ponthieussa Calaisin eteläpuolella, jonka alueella sijaitsi myös Crécyn kylä ja metsä. Englantilaiset etenivät kohti Seineä ja Sommea hävittäen matkan varrella ympäröivää seutua ja haastaen näin Ranskan kuninkaan vastaamaan.[1] Englantilaiset etenivät etelään aina Poissyn seudulle saakka Pariisin ulkopuolella.[2] Filip VI kokosi oman armeijansa ja lähti kohtaamaan englantilaiset[1] ajaen näitä kohti koillista.[2]
Edvard III oli saavuttanut Crécyn 24. elokuuta ja hän otti armeijoineen asemat Crécyn metsän edessä Vallée des Clercsissä, jossa hänen joukkonsa voisivat estää Filipin joukkojen marssin pohjoiseen. Edvard oli jakanut armeijansa kolmeen peräkkäiseen osastoon, joista takimmaista johti hänen poikansa Edvard Musta prinssi. Armeijan kuormastosta oli koottu pyöreä linnoitus, jonka sisällä oli jousimiehiä ja tykki. Pitkäjousiia käyttäneet jousimiehet olivat ottaneet kolmiomuodostelmat ranskalaisten edessä todennäköisesti englantilaisen jalkaväen sivuilla. Ranskalaisen ratsuväen hyökkäysten hankaloittamiseksi oli kaivettu kuoppia ja hautoja.[1]
Filip VI saapui armeijoineen Crécyn edustalle iltapäivällä 26. elokuuta. Ranskalaiset olivat erimielisiä siitä, olisiko heidän syytä hyökätä englantilaisia vastaan heti vai myöhemmin seuraavana päivänä. Osa piti parempana ratkaisuna vältellä taistelua hämärässä, mutta osa ranskalaisista halusi hyökätä välittömästi. Ennen selvää ratkaisua osa ranskalaisten ratsuvärestä rynnäköi kohti englantilaisia ilman eri käskyä.[1]
Taistelu
Historialliset lähteet eroavat osittain keskenään taistelujen tarkasta kulusta. Ranskalaisen ratsuväen rynnköidessä eteenpäin Filip ei voinut enää vaihtaa suunnitelmaansa. Hän määräsi nostettavaksi Oriflammen ja Edvard vastasi nostamalla Lohikäärmelippunsa. Molemmat olivat merkki siitä, että osapuolet eivät ottaisi vankeja.[1] Englantilaisia oli taistelussa yhteensä noin 16 000 ja ranskalaisia noin 35 000.[2]
Filipin alkuperäisenä tarkoituksena oli ollut, että hänen mukanaan olleet genovalaiset varsijousimiehet olisivat avanneet taistelun. Joidenkin historiallisten lähteiden mukaan juuri ennen taistelun alkua oli tullut vesisadetta, mikä olisi kostuttanut varsijousten jänteitä ja tehnyt näistä tehottomampia. Niin tai näin englantilaisten pitkäjouset osoittautuivat varsijousia tehokkaammaksi. Varsijousen kantama oli teoriassa pidempi, noin 400 metriä, mutta sen lataaminen oli työlästä. Pitkäjousen kantama oli noin 300 metriä, mutta taitava jousen käyttäjä saattoi ampua nuolensa kolme kertaa varsijousta nopeammin. Genovalaiset vetäytyivät nuolisateessa etenevän ratsuväen taakse.[1]
Taistelukenttä oli kapea, mikä teki englantilaisten nuolenkäytöstä tiiviisti pakkautuneita ranskalaisia vastaan tehokkaampaa. Filipin oli myös hankalampi käyttää hyödykseen armeijansa lukumääräistä ylivoimaa. Ensimmäiset ranskalaiset ritarit kaatuivat nuolisateessa, jolloin myös englantilaiset sotilaat alkoivat edetä heitä vastaan työntäen ranskalaisia taaksepäin. Ranskalaisen ratsuväen takana monet talloutuivat ritarien vetäytyessä.[1]
Seuruakset
,_f.152v_-_BL_Cotton_MS_Nero_E_II.jpg)
Crécyn taistelu päättyi englantilaisten selvään voittoon. Ranskalaisten puolella oli kuollut noin 1 500 ranskalaisen ylimystön jäsentä. Heistä ehkä kuuluisin oli sokea Juhana Luxemburgilainen, joka oli antanut sidotuttaa itsensä hevoseensa, joka sitten pistettiin laukkaamaan päin englantilaisia.[1] Muita kaatuneita olivat Filipin veli Alençonin kreivi Kaarle II ja Flanderin kreivi Ludvig II. Yhteensä ranskalaisten tappiot olivat noin 14 000.[2] Englantilaisten tappiot olivat vain 200[2]–300[1].
Uutinen taistelun lopputuloksesta levisi ympäri Eurooppaa, jossa erityisenä yllätyksenä pidettiin nuoren kuninkaan voittoa yhdestä Euroopan mahtavimmasta hallitsijasta. Edvard piiritti taistelun jälkeen edelleen Calaisin, joka antautui 1347. Taistelua on pidetty tunnettuna esimerkkinä puolustusasemissa olevien pitkäjousimiesten voitosta taistelukenttiä pikään hallinneesta ratsuväestä. Taistelu ei ollut ensimmäinen kerta, jolloin englantilaiset käyttivät samaa taktiikkaa, mutta se oli ensimmäinen sitä soveltaen saavutettu suuri voitto.[1]