Ero sivun ”Roberto Farinacci” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
pEi muokkausyhteenvetoa |
+kuva |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Tiedosto:Roberto Farinacci 1930.jpg|pienoiskuva|Roberto Farinacci vuonna 1930.]] |
|||
'''Roberto Farinacci''' ([[16. syyskuuta]] [[1892]] [[Isernia]], [[Italia]] – [[28. huhtikuuta]] [[1945]] [[Vimercate]], [[Italia]]) oli [[italia]]lainen [[politiikka|poliitikko]] ja [[fasismi|fasistisen]] ''[[Partito Nazionale Fascista]]'' -puolueen merkittävimpiä jäseniä. |
'''Roberto Farinacci''' ([[16. syyskuuta]] [[1892]] [[Isernia]], [[Italia]] – [[28. huhtikuuta]] [[1945]] [[Vimercate]], [[Italia]]) oli [[italia]]lainen [[politiikka|poliitikko]] ja [[fasismi|fasistisen]] ''[[Partito Nazionale Fascista]]'' -puolueen merkittävimpiä jäseniä. |
||
Versio 18. toukokuuta 2020 kello 19.49
Roberto Farinacci (16. syyskuuta 1892 Isernia, Italia – 28. huhtikuuta 1945 Vimercate, Italia) oli italialainen poliitikko ja fasistisen Partito Nazionale Fascista -puolueen merkittävimpiä jäseniä.
Elämä
Nuoruus
Roberto Farinacci syntyi Iserniassa köyhään italialaisperheeseen. Hänet erotettiin jo nuorena koulusta, ja vuonna 1909 17-vuotias Farinacci muutti Cremonaan voidakseen työskennellä rakennusmiehenä läheisellä rautatiellä. Näihin aikoihin hän alkoi kiinnostua politiikasta ja liittyi Italian sosiaalidemokraattiseen puolueeseen. Farinacci osallistui ensimmäiseen maailmansotaan, ja sodan päätyttyä hän erosi puolueesta voidakseen osallistua Benito Mussolinin Fasci Italiani di Combattimento -järjestön toimintaan.
Fasistipuolue
Farinacci alkoi julkaista Cremona Nuova -nimistä fasistista sanomalehteä ja johti mustapaitojen ryhmiä pelotellakseen paikallisia asukkaita liittymään fasisteihin. Hän osallistui fasistien marssiin Roomaan, minkä päätteeksi kuningas Viktor Emanuel III joutui nimittämään Mussolinin pääministeriksi. Vuonna 1922 Farinacci julistautui Cremonan pormestariksi.
Mussolinin noustua valtaan Farinaccista tuli yksi vaikutusvaltaisimmista fasistipuolueen jäsenistä. Hän keräsi ympärilleen tuhansia kannattajia. Radikaaleista ja äärioikeistolaisista mielipiteistään tunnettu Farinacci piti Mussolinia liian vapaamielisenä johtajana, kun taas Mussolini itse piti Farincaccia väkivaltaisena ja arvaamattomana. Joka tapauksessa Farinacci pidettiin yhtenä Il Ducen innokkaimmista kannattajista, ja vuonna 1925 hänestä tuli fasistipuolueen pääsihteeri. Mussolini antoi hänelle tehtäväksi johtaa Italian militarisointia, mutta Farinacci alkoi pian riitelemään diktaattorin kanssa, minkä seurauksena hänet erotettiin puolueen pääsihteerin virasta. Uudeksi pääsihteeriksi tuli Augusto Turati, ja militarisoinnin johtaminen annettiin Achille Staracelle.
Vuonna 1935 kenraaliluutnantiksi ylennetty Farinacci osallistui Etiopian sotaan, jonka aikana hän menetti kätensä käsikranaatin räjähdyksessä. Samana vuonna hän liittyi fasistien suureen neuvostoon. Vuonna 1937 hän osallistui Espanjan sisällissotaan Francisco Francon johtamien kansallismielisten puolella.
Toinen maailmansota
Toisen maailmansodan alkaessa Farinaccista oli tullut yksi Mussolinin luotetuimmista neuvonantajista. Juuri hän ehdotti Mussolinille Italian osallistumista sotaan Saksan liittolaisena. Vuonna 1941 hänet siirrettiin italialaisten miehittämään Albaniaan.
Vuonna 1943 Farinacci osallistui fasistien suuren neuvoston hätäkokoukseen, joka johti Mussolinin syöksemiseen vallasta. Farinacci ei uskaltunut äänestää Mussolinin syrjäyttämisen puolesta, minkä seurauksena hän joutui pakenemaan Saksaan välttyäksen marsalkka Badoglion johtaman uuden hallituksen julistamalta pidätysmääräykseltä. Saksassa kansallissosialistit asettivat Farinaccin Pohjois-Italiaan perustetun "Salòn sosiaalisen tasavallan" hallituksen jäseneksi. Hän kuitenkin joutui saksalaisten vapauttaman Mussolinin epäsuosioon ja vetäytyi takaisin Cremonaan osallistumatta enää poliittiseen toimintaan.
28. huhtikuuta 1945 Farinacci joutui kommunististen partisaanisissien teloittamaksi Vimercatessa.