Ero sivun ”Kybele” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
p Removing Link FA template (handled by wikidata) |
PtG (keskustelu | muokkaukset) lähdettä ja lisäyksiä |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Image:Fuente de Cibeles - 05.jpg|thumb|Kybelen patsas [[Madrid]]issa]] |
[[Image:Fuente de Cibeles - 05.jpg|thumb|Kybelen patsas [[Madrid]]issa]] |
||
'''Kybele''' tai '''Kibele''' ({{k-grc|Κυβέλη}}) oli muinainen [[Vähä-Aasia|Vähän-Aasian]] kansojen palvoma |
'''Kybele''' tai '''Kibele''' ({{k-grc|Κυβέλη}}) oli muinainen [[Vähä-Aasia|Vähän-Aasian]] kansojen palvoma [[äitijumalatar]]. Kybelen palvontamenoille olivat ominaisia hurjat ekstaattiset tanssit. |
||
== Historia == |
|||
Kybelen palvontamenoille olivat ominaisia hurjat ekstaattiset tanssit. |
|||
Vaikka Kybelen palveontamenot levisivät [[Fryygia]]sta, samanlaisia jumalattaria oli muuallakin alueella, joten Kybele saattoi olla [[anatolia]]laisen jumalan fryygialainen muoto. Vähästä-Aasiasta Kybelen palvonta levisi kreikkalaisille, jotka samaistivat tämän [[Rhea]]an ja käytännössä yhdistävät nämä.<ref name="britannica">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.britannica.com/topic/Great-Mother-of-the-Gods| Nimeke = Great Mother of the Gods| Julkaisu = Encyclopædia Britannica| Ajankohta = 2018| Julkaisija = Encyclopædia Britannica, Inc| Viitattu = 24.7.2018 | Kieli = {{en}}}}</ref> |
|||
[[Sibyllan kirjat|Sibyllan kirjojen]] suosituksesta [[Rooman senaatti]] lähetti vuonna 204 eaa. [[Toinen puunilaissota|toisen puunilaissodan]] lopulla lähetystön Fryygian [[Pessinus|Pessinukseen]]. Heidän oli tarkooitus hakea sieltä Kybelen pyhä musta kivi, joka lienee ollut meteoriitti.<ref name="castren69">Castrén, s. 69.</ref> Sibyllan kirjojen mukaan vihollinen pystyttäisiin karkottamaan, jos ”Idan Äiti” tuotaisiin [[Rooma]]an.<ref name="britannica"/> Roomassa kivi sijoitettiin ensin Victorian temppeliin, kunnes Kybelelle rakennettiin oma temppeli. Roomassa Kybeleä palvottiin nimellä Mater Deum magna Idaea.<ref name="castren69"/> [[Rooman tasavalta|Rooman tasavallan]] loppuvaiheissa se oli noussut jo merkittävien jumalten joukkoon.<ref name="britannica"/> |
|||
== Kultti ja palvonta == |
|||
Kybele oli luonnon ja sen elinvoiman, eläinten, kasvillisuuden ja viljelyksen sekä myös yhteiskuntaelämän suojelija. |
|||
Lähi-idän, Kreikan ja Rooman kulteissa yhdistyivät Kybelen piirteet universaalina äitihahmona. Hän oli jumalten, ihmisten ja eläinten äiti. Hänen seuraajinaan oli usein villejä ja puolidemonisia [[Korybantit|korybanteja]].<ref name="britannica"/> |
|||
Kybelen kultissa villin luonnon äitiys korostautui sen palvonnan orgastisessa luonteessa. Häntä palvoneet papit, [[Galli (pappi)|gallit]] [[Kastraatio|kastroivat]] itsensä ennen tehtävään astumista. Kastraatiota perusteltiin Kybelen rakastettuun hedelmällisen jumalaan [[Attis|Attikseen]] liittyneellä mytillä.<ref name="britannica"/> Attis rakastui kuolevaiseen ja halusi tämän kanssa naimisiin. Kybele puuttui tilanteseen, ja Attis pakeni vuoristoon, missä hän kastroi itsensä. Roomassa senaatti kielsi Rooman kansalaisten toimimisen Kybelen eunukkipappeina.<ref name="castren69"/> |
|||
Kybelen kunniaksi vietittiin vuosittain 15.–27. maaliskuuta suurta juhlaa, jota kutsuttiin nimellä [[Megalensia]]. Sen aikana seurattiin Kybelen ja Attiksen vaiheita, ja osa tapahtumista vietettiin yleisöltä salassa.<ref name="castren70">Castrén, s. 70.</ref> Juhlien aikana [[Männyt|mänty]] tuotiin Kybelen pyhäkölle, ja sitä kunnioitettiin jumalana. ”Veren päivänä” 24. maaliskuuta pääpappi ''archigallus'' vuodatti verta käsivarsistaan ja tarjosi sitä Kybelelle. Alempi papisto pyöri villisti ja ruiski vertansa alttarille ja pyhälle männylle. Jumalattaren hopeinen patsas kylvetettiin 27. marraskuuta [[Tiber]]in sivujoessa [[Almone|Almossa]].<ref name="britannica"/> |
|||
== Katso myös == |
== Katso myös == |
||
* [[Attis]] |
* [[Attis]] |
||
* [[Korybantit]] |
* [[Korybantit]] |
||
== Lähteet == |
|||
* {{Kirjaviite | Tekijä = Castrén, Paavo| Nimeke = Antiikin myytit| Vuosi = 2017| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Otava| Isbn = 978-951-1-28121-4}} |
|||
=== Viitteet === |
|||
{{viitteet}} |
|||
==Aiheesta muualla == |
==Aiheesta muualla == |
||
Versio 24. heinäkuuta 2018 kello 21.00
Kybele tai Kibele (m.kreik. Κυβέλη) oli muinainen Vähän-Aasian kansojen palvoma äitijumalatar. Kybelen palvontamenoille olivat ominaisia hurjat ekstaattiset tanssit.
Historia
Vaikka Kybelen palveontamenot levisivät Fryygiasta, samanlaisia jumalattaria oli muuallakin alueella, joten Kybele saattoi olla anatolialaisen jumalan fryygialainen muoto. Vähästä-Aasiasta Kybelen palvonta levisi kreikkalaisille, jotka samaistivat tämän Rheaan ja käytännössä yhdistävät nämä.[1]
Sibyllan kirjojen suosituksesta Rooman senaatti lähetti vuonna 204 eaa. toisen puunilaissodan lopulla lähetystön Fryygian Pessinukseen. Heidän oli tarkooitus hakea sieltä Kybelen pyhä musta kivi, joka lienee ollut meteoriitti.[2] Sibyllan kirjojen mukaan vihollinen pystyttäisiin karkottamaan, jos ”Idan Äiti” tuotaisiin Roomaan.[1] Roomassa kivi sijoitettiin ensin Victorian temppeliin, kunnes Kybelelle rakennettiin oma temppeli. Roomassa Kybeleä palvottiin nimellä Mater Deum magna Idaea.[2] Rooman tasavallan loppuvaiheissa se oli noussut jo merkittävien jumalten joukkoon.[1]
Kultti ja palvonta
Kybele oli luonnon ja sen elinvoiman, eläinten, kasvillisuuden ja viljelyksen sekä myös yhteiskuntaelämän suojelija.
Lähi-idän, Kreikan ja Rooman kulteissa yhdistyivät Kybelen piirteet universaalina äitihahmona. Hän oli jumalten, ihmisten ja eläinten äiti. Hänen seuraajinaan oli usein villejä ja puolidemonisia korybanteja.[1]
Kybelen kultissa villin luonnon äitiys korostautui sen palvonnan orgastisessa luonteessa. Häntä palvoneet papit, gallit kastroivat itsensä ennen tehtävään astumista. Kastraatiota perusteltiin Kybelen rakastettuun hedelmällisen jumalaan Attikseen liittyneellä mytillä.[1] Attis rakastui kuolevaiseen ja halusi tämän kanssa naimisiin. Kybele puuttui tilanteseen, ja Attis pakeni vuoristoon, missä hän kastroi itsensä. Roomassa senaatti kielsi Rooman kansalaisten toimimisen Kybelen eunukkipappeina.[2]
Kybelen kunniaksi vietittiin vuosittain 15.–27. maaliskuuta suurta juhlaa, jota kutsuttiin nimellä Megalensia. Sen aikana seurattiin Kybelen ja Attiksen vaiheita, ja osa tapahtumista vietettiin yleisöltä salassa.[3] Juhlien aikana mänty tuotiin Kybelen pyhäkölle, ja sitä kunnioitettiin jumalana. ”Veren päivänä” 24. maaliskuuta pääpappi archigallus vuodatti verta käsivarsistaan ja tarjosi sitä Kybelelle. Alempi papisto pyöri villisti ja ruiski vertansa alttarille ja pyhälle männylle. Jumalattaren hopeinen patsas kylvetettiin 27. marraskuuta Tiberin sivujoessa Almossa.[1]
Katso myös
Lähteet
- Castrén, Paavo: Antiikin myytit. Helsinki: Otava, 2017. ISBN 978-951-1-28121-4