Ero sivun ”Sininen-Niili” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
kh, ylilinkitystä karsittu |
kh, poistettu päällekkäinen luokka |
||
| Rivi 11: | Rivi 11: | ||
| valuma-alue = |
| valuma-alue = |
||
}} |
}} |
||
[[Kuva:Blue Nile Falls 02.jpg|thumb|250px |
[[Kuva:Blue Nile Falls 02.jpg|thumb|250px|Tis Issatin vesiputous Sinisessä-Niilissä.]] |
||
'''Sininen-Niili'''<ref name |
'''Sininen-Niili'''<ref name="Kotus 2013">{{Kirjaviite|Tekijä=Hakulinen, Kerkko & Paikkala, Sirkka|Nimeke=Pariisista Papukaijannokkaan|Vuosi=2013|Luku=|Sivu=171|Sivut=|Selite=Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet|Julkaisupaikka=Helsinki|Julkaisija=Kotimaisten kielten keskus (Kotus)|Tunniste=|Isbn=978-952-5446-80-7|Kieli=|Viitattu=10.4.2015}}</ref> ([[Amharan kieli|amharaksi]] ዓባይ, translitteroituna ''Abbay'', ''Abbai'' tai ''Abay''; [[arabian kieli|arabiaksi]] النيل الأزرق, translitteroituna ''an-Nīl al-Āzraq'') on [[Etiopia]]n [[Tanajärvi|Tanajärvestä]] alkava joki, joka [[Sudan]]issa yhtyy [[Valkoinen-Niili|Valkoisen-Niilin]] kanssa [[Niili]]ksi. Etiopiassa sen yläjuoksua pidetään yleisesti pyhänä, ja sen on uskottu olevan [[Ensimmäinen Mooseksen kirja|Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa]] mainittu [[Eedenin puutarha|Eedenin]] paratiisin [[Gihon]]-joki.<ref>Ullendorff, Edward: ''Ethiopia and the Bible'', s. 2. Oxford: University Press for the British Academy, 1968. {{En}}</ref> |
||
== Yleiskatsaus == |
== Yleiskatsaus == |
||
Joen pituuden Tanajärvestä Khartumiin on vaihtelevasti ilmoitettu olevan 1 450 ja 1 600 kilometrin välillä. Epävarmuus johtuu osittain siitä, että Etiopian ylängöillä se virtaa pitkän matkan lähes kulkukelvottomassa rotkossa. Etiopian virallisen tilaston mukaan Sinisen-Niilin pituus on 1 450 kilometriä, josta 800 kilometriä on Etiopian alueella.<ref>{{Verkkoviite |
Joen pituuden Tanajärvestä Khartumiin on vaihtelevasti ilmoitettu olevan 1 450 ja 1 600 kilometrin välillä. Epävarmuus johtuu osittain siitä, että Etiopian ylängöillä se virtaa pitkän matkan lähes kulkukelvottomassa rotkossa. Etiopian virallisen tilaston mukaan Sinisen-Niilin pituus on 1 450 kilometriä, josta 800 kilometriä on Etiopian alueella.<ref>{{Verkkoviite|julkaisija=|Osoite=http://www.csa.gov.et/index.php/2013-02-20-13-43-35/national-statistics-abstract|Nimeke=National Statistics-Abstract (2003–2012)|Tekijä=Central Statistical Agency – Ethiopia|Julkaisu=Climate, Table A.2|Ajankohta=2013|Viitattu=5.2.2015|Kieli=<small>(amharaksi)</small>, {{en}}}}</ref> Sininen-Niili virtaa aluksi Tanajärvestä kaakkoon, sen jälkeen länteen ja lopulta luoteeseen Sudaniin. Noin 30 kilometrin päässä Tanajärvestä joki saapuu noin 400 kilometrin pituiseen kanjoniin. Tämä muodostaa vaikean liikenne-esteen Etiopian etelä- ja pohjoisosien välillä. Joen voima ilmenee selvimmin 45 metrin korkuisissa [[Tis Issat]]in putouksissa, jotka ovat noin 30 kilometrin päässä Tanajärvestä. |
||
Sininen-Niili yhdistyy Valkoisen-Niilin kanssa Sudanin pääkaupungissa [[Khartum]]issa, ja tästä yhtymäkohdasta [[Välimeri|Välimereen]] saakka joen nimenä on lyhyesti Niili. Sinisen-Niilin nimi johtuu siitä, että tulva-aikoina joen vesi muuttuu lähes mustaksi ja paikallisissa sudanilaisissa kielissä sama sana tarkoittaa sekä sinistä että mustaa. |
Sininen-Niili yhdistyy Valkoisen-Niilin kanssa Sudanin pääkaupungissa [[Khartum]]issa, ja tästä yhtymäkohdasta [[Välimeri|Välimereen]] saakka joen nimenä on lyhyesti Niili. Sinisen-Niilin nimi johtuu siitä, että tulva-aikoina joen vesi muuttuu lähes mustaksi ja paikallisissa sudanilaisissa kielissä sama sana tarkoittaa sekä sinistä että mustaa. |
||
| Rivi 24: | Rivi 24: | ||
== Joen taloudellinen merkitys == |
== Joen taloudellinen merkitys == |
||
=== Egypti ja Sudan === |
=== Egypti ja Sudan === |
||
Egyptille Sininen-Niili on elintärkeä. Vaikka se on lyhempi kuin Valkoinen-Niili, 59 prosenttia Egyptiin saapuvista vesistä on peräisin Sinisestä-Niilistä. Lisäksi |
Egyptille Sininen-Niili on elintärkeä. Vaikka se on lyhempi kuin Valkoinen-Niili, 59 prosenttia Egyptiin saapuvista vesistä on peräisin Sinisestä-Niilistä. Lisäksi Atbara mukaan luettuna jopa 90 prosenttia Niilin vedestä ja 96 prosenttia sen kuljettamista maa-aineksista on peräisin Etiopian ylängöltä. Joki on tärkeä myös Sudanille, jossa Roeseiresin ja Sennarin padot [[Voimalaitos|voimalaitoksineen]] tuottavat 80 prosenttia maan sähköenergiasta. Näitä patoja käytetään hyväksi myös Geziran tasangon kastelemiseksi, ja alueella viljellään [[vehnä]]n ohella myös korkealaatuista [[puuvilla]]a. |
||
=== Etiopia === |
=== Etiopia === |
||
Sinisen-Niilin valuma-alue käsittää 200 000 neliökilometriä, lähes viidenneksen maan pinta-alasta. Vesistöalue on monessa suhteessa maan tärkein alue: 45 prosenttia Etiopian vesistä sataa alueella, 40 prosenttia maataloustuotteista tuotetaan Sinisen-Niilin alueella ja 25 prosenttia etiopialaisista asuu alueella. Lisäksi suurin osa vesivoima- ja kastelupeltopotentiaalista sijaitsee joen alueella.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.mowr.gov.et/index.php?pagenum=3.1&pagehgt=5500px| Nimeke = Nature and Features of the Ethiopian River Basins | Tekijä = Ministry of Water and Energy | Julkaisu = River Basin Master Plans | Ajankohta = 2014 | Viitattu = 6.2.2015 | Kieli = {{en}} }}</ref> |
Sinisen-Niilin [[valuma-alue]] käsittää 200 000 neliökilometriä, lähes viidenneksen maan pinta-alasta. Vesistöalue on monessa suhteessa maan tärkein alue: 45 prosenttia Etiopian vesistä sataa alueella, 40 prosenttia maataloustuotteista tuotetaan Sinisen-Niilin alueella ja 25 prosenttia etiopialaisista asuu alueella. Lisäksi suurin osa vesivoima- ja kastelupeltopotentiaalista sijaitsee joen alueella.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.mowr.gov.et/index.php?pagenum=3.1&pagehgt=5500px| Nimeke = Nature and Features of the Ethiopian River Basins | Tekijä = Ministry of Water and Energy | Julkaisu = River Basin Master Plans | Ajankohta = 2014 | Viitattu = 6.2.2015 | Kieli = {{en}} }}</ref> |
||
==== Vesivoima ==== |
==== Vesivoima ==== |
||
Sinisessä-Niilissä ja sen sivujoissa sijaitsee noin 30 prosenttia maan vesivoimakapasiteetista, jota on yhteensä 1 848 megawattia.<ref>{{Verkkoviite |
Sinisessä-Niilissä ja sen sivujoissa sijaitsee noin 30 prosenttia maan vesivoimakapasiteetista, jota on yhteensä 1 848 megawattia.<ref>{{Verkkoviite|julkaisija=|Osoite=http://www.csa.gov.et/index.php/2013-02-20-13-43-35/national-statistics-abstract|Nimeke=National Statistics-Abstract (2003–2012)|Tekijä=Central Statistical Agency – Ethiopia|Julkaisu=Manufacturing, Table F.12.C|Ajankohta=2013|Viitattu=6.2.2015|Kieli=<small>(amharaksi)</small>, {{en}}}}</ref> Sinisen-Niilin alueen käytössä olevat voimalaitokset ovat: |
||
{| class="wikitable" |
{| class="wikitable" |
||
|- |
|- |
||
! Joki !! Voimalaitos !! Nimellisteho, MW !! Vuosienergia<br />GWh, v. |
! Joki !! Voimalaitos !! Nimellisteho, MW !! Vuosienergia<br />GWh, v. 2010–2011 !! Käyttöönottovuosi |
||
|- |
|- |
||
| Sininen-Niili || Tis Abay I (Tis Issat I) || 11 || 0,1 || |
| Sininen-Niili || Tis Abay I (Tis Issat I) || 11 || 0,1 || |
||
| Rivi 44: | Rivi 44: | ||
|} |
|} |
||
Etiopia on aloittanut 2000-luvulla laajan vesienergiahankkeen. Sen kunnianhimoisin projekti on Siniseen-Niiliin rakennettava Afrikan suurin vesivoimala [[Grand Ethiopian Renaissance Dam]]. 16-turbiinisen voimalaitoksen tehon on määrä olla 6 000 megawattia. Hankkeen valmistuttua Etiopia on Afrikan suurin sähköntuottaja. Noin 4 000 neliökilometrin patoaltaasta tulee kaksi kertaa Tanajärven kokoinen. Pato aiheuttaa väestön pakkosiirtoja ja Niilin virtaus Egyptissä voi vähentyä jopa kolmanneksella.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.ksml.fi/mielipide/kolumnit/etiopian-vedet-energiaksi/1715322 |
Etiopia on aloittanut 2000-luvulla laajan vesienergiahankkeen. Sen kunnianhimoisin projekti on Siniseen-Niiliin rakennettava Afrikan suurin vesivoimala [[Grand Ethiopian Renaissance Dam]]. 16-turbiinisen voimalaitoksen tehon on määrä olla 6 000 megawattia. Hankkeen valmistuttua Etiopia on Afrikan suurin sähköntuottaja. Noin 4 000 neliökilometrin patoaltaasta tulee kaksi kertaa Tanajärven kokoinen. Pato aiheuttaa väestön pakkosiirtoja ja Niilin virtaus Egyptissä voi vähentyä jopa kolmanneksella.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.ksml.fi/mielipide/kolumnit/etiopian-vedet-energiaksi/1715322|Nimeke=Etiopian vedet energiaksi|Tekijä=Luotola, Tapani|Julkaisu=Keskisuomalainen|Ajankohta=15.11.2013|Viitattu=16.11.2013}}</ref> Vuodesta 2010 alkaen iso osa Sinisen-Niilin vedestä on ohjattu [[Belesin voimalaitos|Belesin vesivoimalaitoksen]] kautta Tanajärven lounaiskulmalta [[Beles|Belesjokeen]], joka yhtyy Siniseen-Niiliin lähellä Sudanin rajaa. Säännöstelyn takia Tis Issatin putousten vesimäärä on varsin pieni muulloin kuin sadeaikana. |
||
== Eurooppalaisten tutkimusmatkat == |
== Eurooppalaisten tutkimusmatkat == |
||
Uuden ajan alussa tutkimusmatkailijat halusivat selvittää, mistä Niili alkaa. Ensimmäisenä eurooppalaisena Sinisen-Niilin alkulähteet Etiopiassa näki [[Pedro Páez|Pedro Paez]], espanjalainen [[Jesuiitat|jesuiitta]], joka saapui joen lähteelle 21. huhtikuuta 1613.<ref>Cheesman |
Uuden ajan alussa tutkimusmatkailijat halusivat selvittää, mistä Niili alkaa. Ensimmäisenä eurooppalaisena Sinisen-Niilin alkulähteet Etiopiassa näki [[Pedro Páez|Pedro Paez]], espanjalainen [[Jesuiitat|jesuiitta]], joka saapui joen lähteelle 21. huhtikuuta 1613.<ref>Cheesman 1928, s. 361.</ref> Tis Issatin putoukset oli kuitenkin kuvannut jo aikaisemmin espanjalainen [[Juan Bermúdez]] vuonna 1565 ilmestyneissä muistelmissaan, ja muutamat Etiopiassa 1400-luvulla asuneet eurooppalaiset kuten portugalilainen [[Pêro da Covilhã]] ovat todennäköisesti nähneet joen, mutta eivät sen alkulähteitä. Vuonna 1629 lähetyssaarnaaja [[Jerónimo Lobo]] tuli Sinisen-Niilin lähteille, samoin kuin [[James Bruce]] vuonna 1770. |
||
Tutkimusmatkailijoiden suunnitelmana oli tavallisesti kulkeminen vastavirtaan koko Sinisen-Niilin pituudelta. Vaikeutena oli yläjuoksun syvä rotko, jonka havaitsi ensimmäisenä [[Frédéric Cailliaud]] vuonna 1821. Amerikkalais-norjalainen ryhmä yritti 1902 tutkia rotkoa, mutta yritys epäonnistui.<ref>Moorehead Alan |
Tutkimusmatkailijoiden suunnitelmana oli tavallisesti kulkeminen vastavirtaan koko Sinisen-Niilin pituudelta. Vaikeutena oli yläjuoksun syvä rotko, jonka havaitsi ensimmäisenä [[Frédéric Cailliaud]] vuonna 1821. Amerikkalais-norjalainen ryhmä yritti vuonna 1902 tutkia rotkoa, mutta yritys epäonnistui.<ref>Moorehead, Alan: ''The Blue Nile'', revised edition, s. 319f. New York: Harper and Row, 1972. {{En}}</ref> Konsuli [[Robert Cheesman]] kartoitti Sinisen-Niilin yläjuoksun vuosina 1925–1933. Hän ei laskeutunut läpipääsemättömään rotkoon, vaan seurasi sen kulkua ylängöiltä [[muuli]]n avulla kulkien noin 8 000 kilometriä. Motiivinaan hän piti alueen kartoittamista. Hän ei voinut hyväksyä, että ”yksi maailman kuuluisimmista joista, jonka nimi on ollut hyvin tunnettu jo antiikin aikana”, oli vielä hänen aikanaan yläjuoksultaan ”merkitty karttaan katkoviivoilla”.<ref>Cheesman 1928, s. 358–374.</ref> |
||
Vuonna 1968 |
Vuonna 1968 60 brittiläisen ja etiopialaisen tutkijan ryhmä teki keisari [[Haile Selassie]]n toimeksiannosta ja kapteeni [[John Blashford-Snell]]in johdolla ensimmäisen purjehduksen Sinisellä-Niilillä Tanajärveltä Sudanin rajalle saakka. Ryhmä käytti varta vasten rakennettuja erikoisveneitä, jotta koskenlaskut onnistuisivat. Ryhmä teki useita merkittäviä tieteellisiä löytöjä, mutta joutui pari kertaa myös keskeyttämään matkansa rosvojen vuoksi. |
||
28. huhtikuuta 2004 geologi [[Pasquale Scaturro]]sta ja hänen matkatoveristaan, kajakkimeloja ja dokumenttielokuvaaja [[Gordon Brown]]ista tuli ensimmäiset ihmiset, jotka olivat vesitse kulkeneet Sinisen-Niilin päästä päähän. Osan matkasta mukana oli muitakin ihmisiä, mutta vain nämä suorittivat koko matkan. Heidän matkaansa kuvaa IMAX-elokuva ''[[Mystery of the Nile]]'' ja samanniminen kirja.<ref> |
28. huhtikuuta 2004 geologi [[Pasquale Scaturro]]sta ja hänen matkatoveristaan, kajakkimeloja ja dokumenttielokuvaaja [[Gordon Brown]]ista tuli ensimmäiset ihmiset, jotka olivat vesitse kulkeneet Sinisen-Niilin päästä päähän. Osan matkasta mukana oli muitakin ihmisiä, mutta vain nämä suorittivat koko matkan. Heidän matkaansa kuvaa IMAX-elokuva ''[[Mystery of the Nile]]'' ja samanniminen kirja.<ref>Bangs, Richard & Scaturro, Pasquale: ''Mystery of the Nile''. New York: New American Library, 2005. {{En}}</ref> Osan matkastaan he joutuivat kulkemaan perämoottorin avulla. He jatkoivat matkaansa edelleen Niiliä pitkin [[Välimeri|Välimerelle]] saakka, jonne he saapuivat 29. tammikuuta 2005, ja vasta silloin koko joki oli ensimmäisen kerran purjehdittu lähteiltään mereen saakka. |
||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
||
* Cheesman, R. E.: Geographical Journal, 71. 1928. {{en}} |
|||
{{viitteet}} |
|||
=== Viitteet === |
|||
{{Viitteet}} |
|||
== Aiheesta muualla == |
== Aiheesta muualla == |
||
{{ |
{{Commonscat-rivi|Blue Nile}} |
||
* [http://www.aber.ac.uk/quaternary/tana/ The Tana Project] |
* [http://www.aber.ac.uk/quaternary/tana/ The Tana Project] |
||
* [http://www.13suns.com/bnile.htm The Blue Nile Falls] |
* [http://www.13suns.com/bnile.htm The Blue Nile Falls] |
||
* [http://www.niletrip.com/ Paddling the Blue Nile] |
* [http://www.niletrip.com/ Paddling the Blue Nile] |
||
[[Luokka:Afrikan joet]] |
|||
[[Luokka:Niilin vesistö]] |
[[Luokka:Niilin vesistö]] |
||
[[Luokka:Etiopian joet]] |
[[Luokka:Etiopian joet]] |
||
Versio 11. toukokuuta 2017 kello 11.19
| Sininen-Niili | |
|---|---|
 Valkoinen- ja Sininen-Niili |
|
| Alkulähde | Tanajärvi |
| Laskupaikka | yhtyy Valkoisen-Niilin kanssa Niiliksi Khartumissa, Sudanissa |
| Maat | Etiopia, Sudan |
| Pituus | 1 450 km |
Sininen-Niili[1] (amharaksi ዓባይ, translitteroituna Abbay, Abbai tai Abay; arabiaksi النيل الأزرق, translitteroituna an-Nīl al-Āzraq) on Etiopian Tanajärvestä alkava joki, joka Sudanissa yhtyy Valkoisen-Niilin kanssa Niiliksi. Etiopiassa sen yläjuoksua pidetään yleisesti pyhänä, ja sen on uskottu olevan Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa mainittu Eedenin paratiisin Gihon-joki.[2]
Yleiskatsaus
Joen pituuden Tanajärvestä Khartumiin on vaihtelevasti ilmoitettu olevan 1 450 ja 1 600 kilometrin välillä. Epävarmuus johtuu osittain siitä, että Etiopian ylängöillä se virtaa pitkän matkan lähes kulkukelvottomassa rotkossa. Etiopian virallisen tilaston mukaan Sinisen-Niilin pituus on 1 450 kilometriä, josta 800 kilometriä on Etiopian alueella.[3] Sininen-Niili virtaa aluksi Tanajärvestä kaakkoon, sen jälkeen länteen ja lopulta luoteeseen Sudaniin. Noin 30 kilometrin päässä Tanajärvestä joki saapuu noin 400 kilometrin pituiseen kanjoniin. Tämä muodostaa vaikean liikenne-esteen Etiopian etelä- ja pohjoisosien välillä. Joen voima ilmenee selvimmin 45 metrin korkuisissa Tis Issatin putouksissa, jotka ovat noin 30 kilometrin päässä Tanajärvestä.
Sininen-Niili yhdistyy Valkoisen-Niilin kanssa Sudanin pääkaupungissa Khartumissa, ja tästä yhtymäkohdasta Välimereen saakka joen nimenä on lyhyesti Niili. Sinisen-Niilin nimi johtuu siitä, että tulva-aikoina joen vesi muuttuu lähes mustaksi ja paikallisissa sudanilaisissa kielissä sama sana tarkoittaa sekä sinistä että mustaa.
Sinisen-Niilin virtaama on suurimmillaan sadekautena, kesäkuusta syyskuuhun, jolloin se muodostaa noin kaksi kolmasosaa Niilin virtaamasta. Sininen-Niili sekä vähän yhtymäkohdan pohjoispuolella Niiliin laskeva Atbara aiheuttivatkin Niilin jokavuotiset tulvat, joiden ansiosta jokivarsi Egyptissä on muinaisajoista saakka ollut hedelmällistä maata. Vuonna 1970 valmistunut Assuanin pato teki kuitenkin lopun Niilin tulvista.
Joen taloudellinen merkitys
Egypti ja Sudan
Egyptille Sininen-Niili on elintärkeä. Vaikka se on lyhempi kuin Valkoinen-Niili, 59 prosenttia Egyptiin saapuvista vesistä on peräisin Sinisestä-Niilistä. Lisäksi Atbara mukaan luettuna jopa 90 prosenttia Niilin vedestä ja 96 prosenttia sen kuljettamista maa-aineksista on peräisin Etiopian ylängöltä. Joki on tärkeä myös Sudanille, jossa Roeseiresin ja Sennarin padot voimalaitoksineen tuottavat 80 prosenttia maan sähköenergiasta. Näitä patoja käytetään hyväksi myös Geziran tasangon kastelemiseksi, ja alueella viljellään vehnän ohella myös korkealaatuista puuvillaa.
Etiopia
Sinisen-Niilin valuma-alue käsittää 200 000 neliökilometriä, lähes viidenneksen maan pinta-alasta. Vesistöalue on monessa suhteessa maan tärkein alue: 45 prosenttia Etiopian vesistä sataa alueella, 40 prosenttia maataloustuotteista tuotetaan Sinisen-Niilin alueella ja 25 prosenttia etiopialaisista asuu alueella. Lisäksi suurin osa vesivoima- ja kastelupeltopotentiaalista sijaitsee joen alueella.[4]
Vesivoima
Sinisessä-Niilissä ja sen sivujoissa sijaitsee noin 30 prosenttia maan vesivoimakapasiteetista, jota on yhteensä 1 848 megawattia.[5] Sinisen-Niilin alueen käytössä olevat voimalaitokset ovat:
| Joki | Voimalaitos | Nimellisteho, MW | Vuosienergia GWh, v. 2010–2011 |
Käyttöönottovuosi |
|---|---|---|---|---|
| Sininen-Niili | Tis Abay I (Tis Issat I) | 11 | 0,1 | |
| Sininen-Niili | Tis Abay II (Tis Issat II) | 73 | 58 | |
| Beles | Beles (Beles-Tana) | 460 | 981 | 2010 |
| Sinisen-Niilin vesistö | 3 kpl | 544 | 1 039 |
Etiopia on aloittanut 2000-luvulla laajan vesienergiahankkeen. Sen kunnianhimoisin projekti on Siniseen-Niiliin rakennettava Afrikan suurin vesivoimala Grand Ethiopian Renaissance Dam. 16-turbiinisen voimalaitoksen tehon on määrä olla 6 000 megawattia. Hankkeen valmistuttua Etiopia on Afrikan suurin sähköntuottaja. Noin 4 000 neliökilometrin patoaltaasta tulee kaksi kertaa Tanajärven kokoinen. Pato aiheuttaa väestön pakkosiirtoja ja Niilin virtaus Egyptissä voi vähentyä jopa kolmanneksella.[6] Vuodesta 2010 alkaen iso osa Sinisen-Niilin vedestä on ohjattu Belesin vesivoimalaitoksen kautta Tanajärven lounaiskulmalta Belesjokeen, joka yhtyy Siniseen-Niiliin lähellä Sudanin rajaa. Säännöstelyn takia Tis Issatin putousten vesimäärä on varsin pieni muulloin kuin sadeaikana.
Eurooppalaisten tutkimusmatkat
Uuden ajan alussa tutkimusmatkailijat halusivat selvittää, mistä Niili alkaa. Ensimmäisenä eurooppalaisena Sinisen-Niilin alkulähteet Etiopiassa näki Pedro Paez, espanjalainen jesuiitta, joka saapui joen lähteelle 21. huhtikuuta 1613.[7] Tis Issatin putoukset oli kuitenkin kuvannut jo aikaisemmin espanjalainen Juan Bermúdez vuonna 1565 ilmestyneissä muistelmissaan, ja muutamat Etiopiassa 1400-luvulla asuneet eurooppalaiset kuten portugalilainen Pêro da Covilhã ovat todennäköisesti nähneet joen, mutta eivät sen alkulähteitä. Vuonna 1629 lähetyssaarnaaja Jerónimo Lobo tuli Sinisen-Niilin lähteille, samoin kuin James Bruce vuonna 1770.
Tutkimusmatkailijoiden suunnitelmana oli tavallisesti kulkeminen vastavirtaan koko Sinisen-Niilin pituudelta. Vaikeutena oli yläjuoksun syvä rotko, jonka havaitsi ensimmäisenä Frédéric Cailliaud vuonna 1821. Amerikkalais-norjalainen ryhmä yritti vuonna 1902 tutkia rotkoa, mutta yritys epäonnistui.[8] Konsuli Robert Cheesman kartoitti Sinisen-Niilin yläjuoksun vuosina 1925–1933. Hän ei laskeutunut läpipääsemättömään rotkoon, vaan seurasi sen kulkua ylängöiltä muulin avulla kulkien noin 8 000 kilometriä. Motiivinaan hän piti alueen kartoittamista. Hän ei voinut hyväksyä, että ”yksi maailman kuuluisimmista joista, jonka nimi on ollut hyvin tunnettu jo antiikin aikana”, oli vielä hänen aikanaan yläjuoksultaan ”merkitty karttaan katkoviivoilla”.[9]
Vuonna 1968 60 brittiläisen ja etiopialaisen tutkijan ryhmä teki keisari Haile Selassien toimeksiannosta ja kapteeni John Blashford-Snellin johdolla ensimmäisen purjehduksen Sinisellä-Niilillä Tanajärveltä Sudanin rajalle saakka. Ryhmä käytti varta vasten rakennettuja erikoisveneitä, jotta koskenlaskut onnistuisivat. Ryhmä teki useita merkittäviä tieteellisiä löytöjä, mutta joutui pari kertaa myös keskeyttämään matkansa rosvojen vuoksi.
28. huhtikuuta 2004 geologi Pasquale Scaturrosta ja hänen matkatoveristaan, kajakkimeloja ja dokumenttielokuvaaja Gordon Brownista tuli ensimmäiset ihmiset, jotka olivat vesitse kulkeneet Sinisen-Niilin päästä päähän. Osan matkasta mukana oli muitakin ihmisiä, mutta vain nämä suorittivat koko matkan. Heidän matkaansa kuvaa IMAX-elokuva Mystery of the Nile ja samanniminen kirja.[10] Osan matkastaan he joutuivat kulkemaan perämoottorin avulla. He jatkoivat matkaansa edelleen Niiliä pitkin Välimerelle saakka, jonne he saapuivat 29. tammikuuta 2005, ja vasta silloin koko joki oli ensimmäisen kerran purjehdittu lähteiltään mereen saakka.
Lähteet
- Cheesman, R. E.: Geographical Journal, 71. 1928. (englanniksi)
Viitteet
- ↑ Hakulinen, Kerkko & Paikkala, Sirkka: Pariisista Papukaijannokkaan, s. 171. Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus (Kotus), 2013. ISBN 978-952-5446-80-7.
- ↑ Ullendorff, Edward: Ethiopia and the Bible, s. 2. Oxford: University Press for the British Academy, 1968. (englanniksi)
- ↑ Central Statistical Agency – Ethiopia: National Statistics-Abstract (2003–2012) Climate, Table A.2. 2013. Viitattu 5.2.2015. (amharaksi), (englanniksi)
- ↑ Ministry of Water and Energy: Nature and Features of the Ethiopian River Basins River Basin Master Plans. 2014. Viitattu 6.2.2015. (englanniksi)
- ↑ Central Statistical Agency – Ethiopia: National Statistics-Abstract (2003–2012) Manufacturing, Table F.12.C. 2013. Viitattu 6.2.2015. (amharaksi), (englanniksi)
- ↑ Luotola, Tapani: Etiopian vedet energiaksi Keskisuomalainen. 15.11.2013. Viitattu 16.11.2013.
- ↑ Cheesman 1928, s. 361.
- ↑ Moorehead, Alan: The Blue Nile, revised edition, s. 319f. New York: Harper and Row, 1972. (englanniksi)
- ↑ Cheesman 1928, s. 358–374.
- ↑ Bangs, Richard & Scaturro, Pasquale: Mystery of the Nile. New York: New American Library, 2005. (englanniksi)
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sininen-Niili Wikimedia Commonsissa
