Ero sivun ”Eero A. Wuori” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
lis.
lis., Apusen ja Wolffin kirja ei ole nähdäkseni tässä ainakaan enää minkään tiedon lähteenä
Rivi 14: Rivi 14:
| kotisivu =
| kotisivu =
}}
}}
'''Eero Aarne Wuori''' (vuoteen 1942 '''Vuori'''; [[11. elokuuta]] [[1900]] [[Helsinki]] – [[12. syyskuuta]] [[1966]] [[Helsinki]]) oli suomalainen toimittaja, ammattiyhdistysjohtaja, diplomaatti ja [[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|Suomen Sosialidemokraattista Puoluetta]] (SDP) edustanut poliitikko.<ref>{{Kansallisbiografia | id=814 | nimi=Wuori, Eero Aarne (1900–1966). | tekijä=Nevakivi, Jukka | ajankohta=30.7.2007 }}</ref> Wuori toimi [[Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto|Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton]] (SAK) puheenjohtajana vuosina 1938–1945, ministerinä kolmessa eri hallituksessa vuosina 1944–1945 sekä Suomen diplomaattisena edustajana [[Lontoo]]ssa vuosina 1945–1947, [[Moskova]]ssa vuosina 1955–1963 ja [[Tukholma]]ssa vuosina 1964–1965.
'''Eero Aarne Wuori''' (vuoteen 1942 '''Vuori'''; [[11. elokuuta]] [[1900]] [[Helsinki]] – [[12. syyskuuta]] [[1966]] [[Helsinki]]) oli suomalainen toimittaja, ammattiyhdistysjohtaja, diplomaatti ja [[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|Suomen Sosialidemokraattista Puoluetta]] (SDP) edustanut poliitikko.<ref name="KB">{{Kansallisbiografia | id=814 | nimi=Wuori, Eero Aarne (1900–1966). | tekijä=Nevakivi, Jukka | ajankohta=30.7.2007 }}</ref> Wuori toimi [[Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto|Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton]] (SAK) puheenjohtajana vuosina 1938–1945, ministerinä kolmessa eri hallituksessa vuosina 1944–1945 sekä Suomen diplomaattisena edustajana [[Lontoo]]ssa vuosina 1945–1952, [[Moskova]]ssa vuosina 1955–1963 ja [[Tukholma]]ssa vuosina 1964–1965.


==Elämä ja ura==
==Elämä ja ura==
Rivi 22: Rivi 22:


=== Toiminta kommunistina ===
=== Toiminta kommunistina ===
Wuori osallistui koulupoikana [[Suomen sisällissota]]an [[Punakaarti|punaisten]] puolella huoltotehtävissä ja pakeni sen jälkeen [[Pietari (kaupunki)|Pietariin]], jossa hän oli perustamassa [[Suomen Kommunistinen Puolue|Suomen Kommunistista Puoluetta]]. [[Punaupseerit|Punaupseerikurssin]] suoritettuaan Wuori toimi puoluetehtävissä Suomessa ja [[Ruotsi]]ssa. Hän jäi kiinni komennuksellaan Suomessa 1. marraskuuta 1919,<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201805232200962647_u0.shtml|nimeke=Uutuuskirjan kova väite: Stalin ”pelasti” Suomen tapattamalla punaupseerit ennen talvisotaa – komean sotilasuran luonut Johannes kidutettiin kuoliaaksi|julkaisu=Iltalehti|viitattu=2018-05-23}}</ref> ja sai sisällissodan aikaisista sekä SKP-toimistaan yhteensä kymmenen vuoden [[kuritushuone]]rangaistuksen, jota hän suoritti [[Tammisaaren pakkotyölaitos|Tammisaaren]] ja [[Turun vankila|Turun vankiloissa]]. Hänet tuomittiin myös menettämään [[Kansalaisluottamus|kansalaisluottamuksensa]] kahdeksakski vuodeksi rangaistusajan yli. Hänet armahdettiin vuonna 1925, jolloin hän oli jo etääntynyt kommunisteista.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Nevakivi, Jukka|Nimeke=Linnasta linnaan: Eero A. Wuoren (1900–1966) poliittinen elämäkerta|Vuosi=1992|Julkaisija=Otava}}</ref><ref name=":0">{{Kirjaviite|Tekijä=Salomaa, Markku|Nimeke=Punaupseerien nousu ja tuho|Vuosi=2018|Sivu=284|Julkaisija=Otava|Isbn=978-951-1-32381-5}}</ref> Vankeudesta vapauduttuaan Wuori työskenteli ''[[Kansan Työ]]'' -lehden toimittajana vuosina 1926–1930 ja päätoimittajana vuosina 1930–1938.<ref> ''Mitä-Missä-Milloin 1956'', s. 107.</ref>
Wuori osallistui koulupoikana [[Suomen sisällissota]]an [[Punakaarti|punaisten]] puolella huoltotehtävissä ja pakeni sen jälkeen [[Pietari (kaupunki)|Pietariin]], jossa hän oli perustamassa [[Suomen Kommunistinen Puolue|Suomen Kommunistista Puoluetta]]. [[Punaupseerit|Punaupseerikurssin]] suoritettuaan Wuori toimi salaisissa puoluetehtävissä Suomessa ja [[Ruotsi]]ssa. Hän jäi kiinni komennuksellaan Suomessa 1. marraskuuta 1919,<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201805232200962647_u0.shtml|nimeke=Uutuuskirjan kova väite: Stalin ”pelasti” Suomen tapattamalla punaupseerit ennen talvisotaa – komean sotilasuran luonut Johannes kidutettiin kuoliaaksi|julkaisu=Iltalehti|viitattu=2018-05-23}}</ref> ja sai sisällissodan aikaisista sekä SKP-toimistaan yhteensä kymmenen vuoden [[kuritushuone]]rangaistuksen, jota hän suoritti [[Tammisaaren pakkotyölaitos|Tammisaaren]] ja [[Turun vankila|Turun vankiloissa]]. Hänet tuomittiin myös menettämään [[Kansalaisluottamus|kansalaisluottamuksensa]] kahdeksakski vuodeksi rangaistusajan yli. Hänet armahdettiin vuonna 1925, jolloin hän oli jo etääntynyt kommunisteista.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Nevakivi, Jukka|Nimeke=Linnasta linnaan: Eero A. Wuoren (1900–1966) poliittinen elämäkerta|Vuosi=1992|Julkaisija=Otava}}</ref><ref name=":0">{{Kirjaviite|Tekijä=Salomaa, Markku|Nimeke=Punaupseerien nousu ja tuho|Vuosi=2018|Sivu=284|Julkaisija=Otava|Isbn=978-951-1-32381-5}}</ref>
Vankeudesta vapauduttuaan Wuori työskenteli [[Viipuri]]ssa ilmestyneen sosiaalidemokraattisen ''[[Kansan Työ]]'' -lehden toimittajana vuosina 1926–1930 ja päätoimittajana vuosina 1930–1933 ja 1935–1938.<ref name="KB" /><ref>''Mitä-Missä-Milloin 1956'', s. 107.</ref> Hän oli myös ''[[Suomen Sosialidemokraatti|Suomen Sosialidemokraatin]]'' toimitussihteerinä vuonna 1934.<ref name="KB" />


Wuoren kanssa läheisessä yhteistyössä 1950- ja 1960-luvuilla olleen [[Max Jakobson]]in mukaan nuoruuden katkerat kokemukset heijastuivat Wuoren koko loppuelämään kausittaisena [[masennus|masennuksena]] ja [[alkoholismi]]na. Vajavaiseksi jääneestä koulutaustastaan huolimatta Wuorella oli Jakobsonin mukaan laajat ja syvälliset tiedot historiasta ja politiikasta, minkä lisäksi hän puhui sujuvasti [[ruotsin kieli|ruotsia]], [[englannin kieli|englantia]] ja [[venäjän kieli|venäjää]].<ref name="jakobson">{{Kirjaviite|Tekijä=Jakobson, Max|Nimeke=Veteen piirretty viiva: havaintoja ja merkintöjä vuosilta 1953–1965|Vuosi=1980|Sivu=19–22|Julkaisupaikka=Helsinki|Julkaisija=Otava|Isbn=951-1-06100-3}}</ref> Toimiessaan suurlähettiläänä Lontoossa Wuori saattoi sanoa sikäläisille poliitikoille opiskelleensa kuusi vuotta ”Kakolan yliopistossa”.<ref name="jakobson"/>
Wuoren kanssa läheisessä yhteistyössä 1950- ja 1960-luvuilla olleen [[Max Jakobson]]in mukaan nuoruuden katkerat kokemukset heijastuivat Wuoren koko loppuelämään kausittaisena [[masennus|masennuksena]] ja [[alkoholismi]]na. Vajavaiseksi jääneestä koulutaustastaan huolimatta Wuorella oli Jakobsonin mukaan laajat ja syvälliset tiedot historiasta ja politiikasta, minkä lisäksi hän puhui sujuvasti [[ruotsin kieli|ruotsia]], [[englannin kieli|englantia]] ja [[venäjän kieli|venäjää]].<ref name="jakobson">{{Kirjaviite|Tekijä=Jakobson, Max|Nimeke=Veteen piirretty viiva: havaintoja ja merkintöjä vuosilta 1953–1965|Vuosi=1980|Sivu=19–22|Julkaisupaikka=Helsinki|Julkaisija=Otava|Isbn=951-1-06100-3}}</ref> Toimiessaan suurlähettiläänä Lontoossa Wuori saattoi sanoa sikäläisille poliitikoille opiskelleensa kuusi vuotta ”Kakolan yliopistossa”.<ref name="jakobson"/>


=== Luottamustehtävissä Suomessa ===
=== Luottamustehtävissä Suomessa ===
Kansalaisluottamus Wuorelle palautettiin 1. maaliskuuta 1937. SAK:n valtuusto valitsi hänet yksimielisesti järjestön puheenjohtajaksi 19. joulukuuta 1937, ja hän toimi tehtävässä vuoteen 1945.<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://netti.sak.fi/sak/tiedotteet/2000/t000814d.html|nimeke=Eero A. Wuoren syntymästä 100 vuotta|ajankohta=14.8.2000|julkaisija=Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK|arkisto=https://web.archive.org/web/20220408023639/http://netti.sak.fi/sak/tiedotteet/2000/t000814d.html|arkistoitu=8.4.2022|viitattu=11.2.2007}}</ref><ref name=":0"/> SAK:n puheenjohtajana Wuori vaikutti keskeisesti niin sanottuun [[tammikuun kihlaus|tammikuun kihlaukseen]]. Kun Saksan johtaja [[Adolf Hitler]] vieraili marsalkka [[Gustaf Mannerheim]]in luona tämän 75-vuotispäivänä kesäkuussa 1942, Wuori oli kutsuvieraiden joukossa.<ref name="jakobson"/> Wuorta pidettiin merkittävänä Suomen sotapolitiikkaa tukevana sosiaalidemokraattina, ja vielä vuonna 1944 hänet mainittiin yhdysvaltalaisessa tiedusteluraportissa yhtenä [[Väinö Tanner]]in lähipiirin henkilöistä, joiden tulisi sodan jälkeen väistyä syrjään.<ref name="majander">Mikko Majander: ''Paasikivi, Kekkonen ja avaruuskoira: Historiaesseitä'', s. 36–38, 191. Siltala, Helsinki 2010.</ref>
Kansalaisluottamus Wuorelle palautettiin 1. maaliskuuta 1937. SAK:n valtuusto valitsi hänet yksimielisesti järjestön puheenjohtajaksi 19. joulukuuta 1937, ja hän toimi tehtävässä vuoteen 1945.<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://netti.sak.fi/sak/tiedotteet/2000/t000814d.html|nimeke=Eero A. Wuoren syntymästä 100 vuotta|ajankohta=14.8.2000|julkaisija=Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK|arkisto=https://web.archive.org/web/20220408023639/http://netti.sak.fi/sak/tiedotteet/2000/t000814d.html|arkistoitu=8.4.2022|viitattu=11.2.2007}}</ref><ref name=":0"/> SAK:n puheenjohtajana Wuori vaikutti keskeisesti [[Talvisota|talvisodan]] aikana solmittuun niin sanottuun [[tammikuun kihlaus|tammikuun kihlaukseen]], jolla työnantajajärjestöt tunnustivat SAK:n ja ammattiliitot neuvotteluosapuoliksi. SAK:n vuoden 1943 liittokokouksessa hän esitti ohjelmajulistuksen ''Mitä SAK tahtoo'', jossa esitettiin ajatus [[yritysdemokratia]]sta.<ref name="upps">{{UVF|WuoriEeroA Wuori, Eero A}}</ref>
Kun Saksan johtaja [[Adolf Hitler]] vieraili marsalkka [[Gustaf Mannerheim]]in luona tämän 75-vuotispäivänä kesäkuussa 1942, Wuori oli kutsuvieraiden joukossa.<ref name="jakobson"/> Wuorta pidettiin merkittävänä Suomen sotapolitiikkaa tukevana sosiaalidemokraattina, ja vielä vuonna 1944 hänet mainittiin yhdysvaltalaisessa tiedusteluraportissa yhtenä [[Väinö Tanner]]in lähipiirin henkilöistä, joiden tulisi sodan jälkeen väistyä syrjään.<ref name="majander">Mikko Majander: ''Paasikivi, Kekkonen ja avaruuskoira: Historiaesseitä'', s. 36–39, 43–46, 191. Siltala, Helsinki 2010.</ref>


[[Jatkosota|Jatkosodan]] pitkittyessä Wuori liittyi [[rauhanoppositio]]on ja solmi läheiset suhteet [[Juho Kusti Paasikivi|Juho Kusti Paasikiveen]].<ref name="jakobson"/> Wuori ajoi jatkosodan loppuvaiheessa ammattiyhdistysliikettä erillisrauhan kannalle. SAK lähetti toukokuussa 1943 valtioneuvostolle kirjelmän, jonka mukaan se oli ollut koko ajan rauhan linjalla, ei hyväksynyt [[Ryti–Ribbentrop-sopimus]]ta ja neuvotteluja Neuvostoliiton kanssa olisi pitänyt jatkaa. Kun neuvostojoukkojen [[Kannaksen suurhyökkäys 1944|hyökkäys Kannaksella kesäkuussa 1944]] oli alkanut, halusi SAK uuden hallituksen, joka voisi neuvotella Neuvostoliiton edustajien kanssa.<ref>Paasikiven päiväkirjat 1944-56, osa 1, sivu 19, (1985), ISBN 951-0-13291-8</ref> Wuori oli SDP:ssä Väinö Tannerin ja tannerilaisuuden merkittävimpiä kriitikkoja vuosina 1944–1945.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.vn.fi/ajankohtaista/puheet/puhe/sv.jsp?oid=103096|Nimeke=Väinö Tanner oli moderni talousmies|Tekijä=Lipponen, Paavo|Ajankohta=2001|julkaisija=Valtioneuvosto|Selite=Paavo Lipponen Tanner-seminaarissa|Viitattu=16.6.2009}}{{Vanhentunut linkki|bot=InternetArchiveBot }}</ref>
[[Jatkosota|Jatkosodan]] pitkittyessä Wuori liittyi [[rauhanoppositio]]on ja solmi läheiset suhteet [[Juho Kusti Paasikivi|Juho Kusti Paasikiveen]].<ref name="jakobson"/> Wuori ajoi jatkosodan loppuvaiheessa ammattiyhdistysliikettä erillisrauhan kannalle. SAK lähetti toukokuussa 1943 valtioneuvostolle kirjelmän, jonka mukaan se oli ollut koko ajan rauhan linjalla, ei hyväksynyt [[Ryti–Ribbentrop-sopimus]]ta ja neuvotteluja Neuvostoliiton kanssa olisi pitänyt jatkaa. Kun neuvostojoukkojen [[Kannaksen suurhyökkäys 1944|hyökkäys Kannaksella kesäkuussa 1944]] oli alkanut, halusi SAK uuden hallituksen, joka voisi neuvotella Neuvostoliiton edustajien kanssa.<ref>Paasikiven päiväkirjat 1944-56, osa 1, sivu 19, (1985), ISBN 951-0-13291-8</ref> Wuori oli SDP:ssä Väinö Tannerin ja tannerilaisuuden merkittävimpiä kriitikkoja vuosina 1944–1945.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.vn.fi/ajankohtaista/puheet/puhe/sv.jsp?oid=103096|Nimeke=Väinö Tanner oli moderni talousmies|Tekijä=Lipponen, Paavo|Ajankohta=2001|julkaisija=Valtioneuvosto|Selite=Paavo Lipponen Tanner-seminaarissa|Viitattu=16.6.2009}}{{Vanhentunut linkki|bot=InternetArchiveBot }}</ref>
Rivi 35: Rivi 39:
Wuori tuli toiseksi kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriksi [[Moskovan välirauha|välirauhansopimuksen]] solmimisen jälkeen 21. syyskuuta 1944 nimitettyyn [[Urho Castrénin hallitus|Urho Castrénin hallitukseen]].<ref name="vn">[https://valtioneuvosto.fi/hallitukset-ja-ministerit/ministerit/-/min/eero-wuori Eero Wuori] Suomen hallitukset ja ministerit, Valtioneuvosto. Viitattu 14.3.2024.</ref> Kun Neuvostoliitto ei ollut tyytyväinen hallituksen kokoonpanoon, Wuori ja toinen sosiaalidemokraattinen ministeri [[K.-A. Fagerholm]] kaatoivat sen sisältäpäin jättämällä eronpyyntönsä.<ref name="majander" /> Kahdessa seuraavassa eli [[Paasikiven II hallitus|Paasikiven II]] ja [[Paasikiven III hallitus|III hallituksessa]] Wuori oli kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä, helmikuusta 1945 alkaen samalla myös toisena sosiaaliministerinä ja toisena kansanhuoltoministerinä sekä elokuusta 1945 alkaen myös ministerinä [[valtioneuvoston kanslia]]ssa, minkä jälkeen hänellä oli yhtä aikaa neljä ministerinsalkkua. Vuori jätti hallituksen 29. syyskuuta 1945,<ref name="vn" /> kun hänet nimitettiin Suomen edustajaksi Lontooseen.<ref name="majander" />
Wuori tuli toiseksi kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriksi [[Moskovan välirauha|välirauhansopimuksen]] solmimisen jälkeen 21. syyskuuta 1944 nimitettyyn [[Urho Castrénin hallitus|Urho Castrénin hallitukseen]].<ref name="vn">[https://valtioneuvosto.fi/hallitukset-ja-ministerit/ministerit/-/min/eero-wuori Eero Wuori] Suomen hallitukset ja ministerit, Valtioneuvosto. Viitattu 14.3.2024.</ref> Kun Neuvostoliitto ei ollut tyytyväinen hallituksen kokoonpanoon, Wuori ja toinen sosiaalidemokraattinen ministeri [[K.-A. Fagerholm]] kaatoivat sen sisältäpäin jättämällä eronpyyntönsä.<ref name="majander" /> Kahdessa seuraavassa eli [[Paasikiven II hallitus|Paasikiven II]] ja [[Paasikiven III hallitus|III hallituksessa]] Wuori oli kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä, helmikuusta 1945 alkaen samalla myös toisena sosiaaliministerinä ja toisena kansanhuoltoministerinä sekä elokuusta 1945 alkaen myös ministerinä [[valtioneuvoston kanslia]]ssa, minkä jälkeen hänellä oli yhtä aikaa neljä ministerinsalkkua. Vuori jätti hallituksen 29. syyskuuta 1945,<ref name="vn" /> kun hänet nimitettiin Suomen edustajaksi Lontooseen.<ref name="majander" />


[[Suomen Kansan Demokraattinen Liitto|SKDL]] kannatti Wuorta pääministeriksi Paasikiven noustua presidentiksi keväällä 1946, mutta sosialidemokraattien eduskuntaryhmän enemmistö vastusti ajatusta.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Kalemaa, Kalevi | Nimeke = Sylvi-Kyllikki Kilpi – Sörnäisten tyttö | Julkaisija = WSOY | Julkaisupaikka = Helsinki | Vuosi = 1992 | Sivu = 233 | Isbn = 951-0-17632-X}}</ref>
Wuorta pidettiin sotien jälkeen mielipiteissään enemmän Neuvostoliiton suuntaan kallistuvana kuin SDP:n silloisia johtajia, minkä vuoksi Neuvostoliitto ja suomalaiset kommunistit pitivät häntä sopivana henkilönä hallituksen johtoon, mutta hänellä ei ollut oman puolueensa kannatusta.<ref name="majander" /> [[Suomen Kansan Demokraattinen Liitto|SKDL]] kannatti Wuorta pääministeriksi Paasikiven noustua presidentiksi keväällä 1946, mutta sosialidemokraattien eduskuntaryhmän enemmistö vastusti ajatusta.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Kalemaa, Kalevi | Nimeke = Sylvi-Kyllikki Kilpi – Sörnäisten tyttö | Julkaisija = WSOY | Julkaisupaikka = Helsinki | Vuosi = 1992 | Sivu = 233 | Isbn = 951-0-17632-X}}</ref>


=== Ura diplomaattina ===
=== Ura diplomaattina ===
Wuori toimi Suomen edustajana Lontoossa vuoteen 1952, vuodesta 1947 lähettilään arvolla.<ref name="palkkatyöläinen">{{Verkkoviite|osoite=http://www.palkkatyolainen.fi/pt2000/p000905-h5.html|nimeke=Eero A. Wuori – politiikan moniottelija|tekijä=Kosonen, Eero|julkaisu=Palkkatyöläinen|ajankohta=5.9.2000|arkisto=https://web.archive.org/web/20070927222521/http://www.palkkatyolainen.fi/pt2000/p000905-h5.html|arkistoitu=27.9.2007|viitattu=11.2.2007}}</ref> Tukholmasta palattuaan Wuori ehti vielä toimia tasavallan presidentin kanslian kansliapäällikkönä ennen tapaturmaista kuolemaansa.
Wuori toimi Suomen edustajana Lontoossa vuoteen 1952, vuodesta 1947 lähettilään arvolla.<ref name="palkkatyöläinen">{{Verkkoviite|osoite=http://www.palkkatyolainen.fi/pt2000/p000905-h5.html|nimeke=Eero A. Wuori – politiikan moniottelija|tekijä=Kosonen, Eero|julkaisu=Palkkatyöläinen|ajankohta=5.9.2000|arkisto=https://web.archive.org/web/20070927222521/http://www.palkkatyolainen.fi/pt2000/p000905-h5.html|arkistoitu=27.9.2007|viitattu=11.2.2007}}</ref> Lontoosta palattuaan hän oli [[sosiaaliministeriö]]n yleisen osaston päällikkönä vuosina 1952–1953.<ref name="KB" />


Presidentti Paasikivi nimitti Wuoren vuosikausien ajan täyttämättä olleeseen [[Suomen ulkoministeriö]]n korkeimpaan virkaan eli [[Suomen ulkoministeriön poliittinen osasto|poliittisen osaston]] päälliköksi 1. toukokuuta 1953 alkaen. Nimitys liittyi tilanteeseen, jolloin Paasikiven pitkäaikainen ystävä ja luottamusmies [[Carl Enckell]] oli siirtynyt eläkkeelle, ulkoministerin salkku oli joutunut hallitusneuvotteluissa puolueiden väliseksi kiistakapulaksi eikä ulkoministeriksi tahtonut löytyä ulkopolitiikan asiantuntijaa. Max Jakobsonin mukaan nimenomaan Wuori nosti ulkoministeriön poliittisen osaston päällikön [[Suomen tasavallan presidentti|tasavallan presidentin]] henkilökohtaiseksi luottamusmieheksi, johon presidentti piti yhteyttä ulkoministerin ohitse.<ref name="jakobson"/>
Presidentti Paasikivi nimitti Wuoren vuosikausien ajan täyttämättä olleeseen [[Suomen ulkoministeriö]]n korkeimpaan virkaan eli [[Suomen ulkoministeriön poliittinen osasto|poliittisen osaston]] päälliköksi 1. toukokuuta 1953 alkaen. Nimitys liittyi tilanteeseen, jolloin Paasikiven pitkäaikainen ystävä ja luottamusmies [[Carl Enckell]] oli siirtynyt eläkkeelle, ulkoministerin salkku oli joutunut hallitusneuvotteluissa puolueiden väliseksi kiistakapulaksi eikä ulkoministeriksi tahtonut löytyä ulkopolitiikan asiantuntijaa. Max Jakobsonin mukaan nimenomaan Wuori nosti ulkoministeriön poliittisen osaston päällikön [[Suomen tasavallan presidentti|tasavallan presidentin]] henkilökohtaiseksi luottamusmieheksi, johon presidentti piti yhteyttä ulkoministerin ohitse.<ref name="jakobson"/> Wuori oli poliittisen osaston päällikkönä vuoteen 1955.<ref name="upps" />


Wuori oli Suomen suurlähettiläänä Moskovassa vuosina 1955–1963 ja Tukholmassa vuosina 1964–1965.<ref name="palkkatyöläinen" /> Niin sanottu [[noottikriisi]] alkoi, kun Neuvostoliiton ulkoministeri [[Andrei Gromyko]] jätti 30. lokakuuta 1961 Moskovan-suurlähettiläänä toimineelle Wuorelle [[nootti|nootin]], jossa esitettiin Suomelle [[YYA-sopimus|YYA-sopimukseen]] perustuvia ”konsultaatioita”.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Jakobson, Max|Nimeke=Pelon ja toivon aika: 20. vuosisadan tilinpäätös II|Vuosi=2001|Sivu=313|Julkaisupaikka=Helsinki|Julkaisija=Otava|Isbn=951-1-16581-X}}</ref>
Wuori oli Suomen suurlähettiläänä Moskovassa vuosina 1955–1963.<ref name="upps" /><ref name="palkkatyöläinen" /> Hän oli samalla myös Suomen edustajana [[Bukarest]]issa, [[Sofia]]ssa ja vuodesta 1956 [[Kabul]]issa.<ref name="KB" /> Keväällä 1961 [[Neuvostoliiton kommunistinen puolue|Neuvostoliiton kommunistisen puolueen]] (NKP) johto asettui [[Suomen Kommunistinen Puolue|Suomen Kommunistisen Puolueen]] (SKP) johtajien ehdotuksesta joksikin aikaa kannattamaan ajatusta, että Wuori pitäisi järjestää SDP:stä irtautuneen [[Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto|TPSL:n]] presidenttiehdokkaaksi [[Suomen presidentinvaali 1962|vuoden 1962 vaaleihin]]. NKP kääntyi kuitenkin suunnitelmaa vastaan, koska se olisi voinut vaikeuttaa [[Urho Kekkonen|Urho Kekkosen]] uudelleenvalintaa, ja Wuori suostuteltiin luopumaan ehdokkaaksi pyrkimisestä.<ref name="majander" /> Niin sanottu [[noottikriisi]] alkoi, kun Neuvostoliiton ulkoministeri [[Andrei Gromyko]] jätti 30. lokakuuta 1961 Moskovan-suurlähettiläänä toimineelle Wuorelle [[nootti|nootin]], jossa esitettiin Suomelle [[YYA-sopimus|YYA-sopimukseen]] perustuvia ”konsultaatioita”.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Jakobson, Max|Nimeke=Pelon ja toivon aika: 20. vuosisadan tilinpäätös II|Vuosi=2001|Sivu=313|Julkaisupaikka=Helsinki|Julkaisija=Otava|Isbn=951-1-16581-X}}</ref>

Wuori kotiutui Moskovasta terveyssyistä vuonna 1963, mutta toimi vielä Suomen asianhoitajana Tukholmassa vuosina 1964–1965.<ref name="BLF">Jukka Nevakivi: [https://www.blf.fi/artikel.php?id=814 WUORI, Eero A.] {{sv}} Biografiskt lexikon för Finland. Viitattu 14.3.2024.</ref><ref name="upps" /> Vuonna 1966 hänet nimitettiin [[tasavallan presidentin kanslia]]n päälliköksi.<ref name="BLF" /> Wuori liukastui 9. syyskuuta 1966 Helsingin [[Mannerheimintie]]llä odottaessaan sateessa [[taksi]]a ja löi päänsä katuun niin pahasti, että kuoli kolme päivää myöhemmin [[Töölön sairaala|Punaisen Ristin sairaalassa]].<ref name="majander" />


==Julkaisuja==
==Julkaisuja==
Rivi 48: Rivi 54:


== Lähteet ==
== Lähteet ==
⚫
* {{Kirjaviite | Tekijä=Apunen, Osmo & Wolff, Corinna | Nimeke=Pettureita ja patriootteja: Taistelu Suomen ulko- ja puolustuspolitiikan suunnasta 1938–1948 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Vuosi=2009 | Isbn=978-952-222-118-6 | Selite=Historiallisia tutkimuksia, 244 | Tunniste={{ISSN|0073-2559}} }}

===Viitteet===
{{Viitteet|Sarakkeet}}
{{Viitteet|Sarakkeet}}


==Kirjallisuutta==
==Kirjallisuutta==
⚫
* {{Kirjaviite | Tekijä=Apunen, Osmo & Wolff, Corinna | Nimeke=Pettureita ja patriootteja: Taistelu Suomen ulko- ja puolustuspolitiikan suunnasta 1938–1948 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Vuosi=2009 | Isbn=978-952-222-118-6 | Selite=Historiallisia tutkimuksia, 244 | Tunniste={{ISSN|0073-2559}} }}

* {{Kirjaviite | Nimeke=Eero A. Wuori sopimusyhteiskunnan rakentajana ja kansallisena vaikuttajana | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö | Vuosi=2000 | Isbn=951-714-201-3 }}
* {{Kirjaviite | Nimeke=Eero A. Wuori sopimusyhteiskunnan rakentajana ja kansallisena vaikuttajana | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö | Vuosi=2000 | Isbn=951-714-201-3 }}
 
 

Versio 14. maaliskuuta 2024 kello 17.20

Eero A. Wuori
Kerttu ja Eero A. Wuori 1950-luvulla.
Kerttu ja Eero A. Wuori 1950-luvulla.
Henkilötiedot
Syntynyt11. elokuuta 1900
Helsinki
Kuollut12. syyskuuta 1966 (66 vuotta)
Helsinki
Poliitikko
Puolue Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

Eero Aarne Wuori (vuoteen 1942 Vuori; 11. elokuuta 1900 Helsinki – 12. syyskuuta 1966 Helsinki) oli suomalainen toimittaja, ammattiyhdistysjohtaja, diplomaatti ja Suomen Sosialidemokraattista Puoluetta (SDP) edustanut poliitikko.[1] Wuori toimi Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton (SAK) puheenjohtajana vuosina 1938–1945, ministerinä kolmessa eri hallituksessa vuosina 1944–1945 sekä Suomen diplomaattisena edustajana Lontoossa vuosina 1945–1952, Moskovassa vuosina 1955–1963 ja Tukholmassa vuosina 1964–1965.

Elämä ja ura

Lapsuus ja nuoruus

Wuoren vanhemmat olivat puuseppä Oskar Wuori ja Josefiina Kuntonen. Hänen puolisonsa vuodesta 1929 oli Kerttu Juliana o.s. And (1903–1987), ja heillä oli yksi tytär. Eero Wuori ehti käydä Helsingin normaalilyseota seitsemän luokkaa, kunnes joutui vuonna 1918 keskeyttämään koulunkäyntinsä.[2]

Toiminta kommunistina

Wuori osallistui koulupoikana Suomen sisällissotaan punaisten puolella huoltotehtävissä ja pakeni sen jälkeen Pietariin, jossa hän oli perustamassa Suomen Kommunistista Puoluetta. Punaupseerikurssin suoritettuaan Wuori toimi salaisissa puoluetehtävissä Suomessa ja Ruotsissa. Hän jäi kiinni komennuksellaan Suomessa 1. marraskuuta 1919,[3] ja sai sisällissodan aikaisista sekä SKP-toimistaan yhteensä kymmenen vuoden kuritushuonerangaistuksen, jota hän suoritti Tammisaaren ja Turun vankiloissa. Hänet tuomittiin myös menettämään kansalaisluottamuksensa kahdeksakski vuodeksi rangaistusajan yli. Hänet armahdettiin vuonna 1925, jolloin hän oli jo etääntynyt kommunisteista.[4][5]

Vankeudesta vapauduttuaan Wuori työskenteli Viipurissa ilmestyneen sosiaalidemokraattisen Kansan Työ -lehden toimittajana vuosina 1926–1930 ja päätoimittajana vuosina 1930–1933 ja 1935–1938.[1][6] Hän oli myös Suomen Sosialidemokraatin toimitussihteerinä vuonna 1934.[1]

Wuoren kanssa läheisessä yhteistyössä 1950- ja 1960-luvuilla olleen Max Jakobsonin mukaan nuoruuden katkerat kokemukset heijastuivat Wuoren koko loppuelämään kausittaisena masennuksena ja alkoholismina. Vajavaiseksi jääneestä koulutaustastaan huolimatta Wuorella oli Jakobsonin mukaan laajat ja syvälliset tiedot historiasta ja politiikasta, minkä lisäksi hän puhui sujuvasti ruotsia, englantia ja venäjää.[7] Toimiessaan suurlähettiläänä Lontoossa Wuori saattoi sanoa sikäläisille poliitikoille opiskelleensa kuusi vuotta ”Kakolan yliopistossa”.[7]

Luottamustehtävissä Suomessa

Kansalaisluottamus Wuorelle palautettiin 1. maaliskuuta 1937. SAK:n valtuusto valitsi hänet yksimielisesti järjestön puheenjohtajaksi 19. joulukuuta 1937, ja hän toimi tehtävässä vuoteen 1945.[8][5] SAK:n puheenjohtajana Wuori vaikutti keskeisesti talvisodan aikana solmittuun niin sanottuun tammikuun kihlaukseen, jolla työnantajajärjestöt tunnustivat SAK:n ja ammattiliitot neuvotteluosapuoliksi. SAK:n vuoden 1943 liittokokouksessa hän esitti ohjelmajulistuksen Mitä SAK tahtoo, jossa esitettiin ajatus yritysdemokratiasta.[9]

Kun Saksan johtaja Adolf Hitler vieraili marsalkka Gustaf Mannerheimin luona tämän 75-vuotispäivänä kesäkuussa 1942, Wuori oli kutsuvieraiden joukossa.[7] Wuorta pidettiin merkittävänä Suomen sotapolitiikkaa tukevana sosiaalidemokraattina, ja vielä vuonna 1944 hänet mainittiin yhdysvaltalaisessa tiedusteluraportissa yhtenä Väinö Tannerin lähipiirin henkilöistä, joiden tulisi sodan jälkeen väistyä syrjään.[10]

Jatkosodan pitkittyessä Wuori liittyi rauhanoppositioon ja solmi läheiset suhteet Juho Kusti Paasikiveen.[7] Wuori ajoi jatkosodan loppuvaiheessa ammattiyhdistysliikettä erillisrauhan kannalle. SAK lähetti toukokuussa 1943 valtioneuvostolle kirjelmän, jonka mukaan se oli ollut koko ajan rauhan linjalla, ei hyväksynyt Ryti–Ribbentrop-sopimusta ja neuvotteluja Neuvostoliiton kanssa olisi pitänyt jatkaa. Kun neuvostojoukkojen hyökkäys Kannaksella kesäkuussa 1944 oli alkanut, halusi SAK uuden hallituksen, joka voisi neuvotella Neuvostoliiton edustajien kanssa.[11] Wuori oli SDP:ssä Väinö Tannerin ja tannerilaisuuden merkittävimpiä kriitikkoja vuosina 1944–1945.[12]

Vuonna 2009 julkaistun professori Osmo Apusen ja tutkija Corinna Wolffin kirjan Pettureita ja patriootteja mukaan Wuori toimi jatkosodan ratkaisevissa vaiheissa helmi–lokakuussa 1944 Neuvostoliiton ”poliittisena vaikuttaja-asiamiehenä”. Hän antoi sisäpiirin tietoja hallituksen, eduskunnan ja päämajan keskusteluista Neuvostoliiton tiedustelupalvelulle NKGB:lle.[13] Wuoren on arveltu olleen neuvostotiedustelun asiakirjoissa koodinimellä ”Silinteri” kutsuttu tietolähde.[10]

Wuori tuli toiseksi kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriksi välirauhansopimuksen solmimisen jälkeen 21. syyskuuta 1944 nimitettyyn Urho Castrénin hallitukseen.[14] Kun Neuvostoliitto ei ollut tyytyväinen hallituksen kokoonpanoon, Wuori ja toinen sosiaalidemokraattinen ministeri K.-A. Fagerholm kaatoivat sen sisältäpäin jättämällä eronpyyntönsä.[10] Kahdessa seuraavassa eli Paasikiven II ja III hallituksessa Wuori oli kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä, helmikuusta 1945 alkaen samalla myös toisena sosiaaliministerinä ja toisena kansanhuoltoministerinä sekä elokuusta 1945 alkaen myös ministerinä valtioneuvoston kansliassa, minkä jälkeen hänellä oli yhtä aikaa neljä ministerinsalkkua. Vuori jätti hallituksen 29. syyskuuta 1945,[14] kun hänet nimitettiin Suomen edustajaksi Lontooseen.[10]

Wuorta pidettiin sotien jälkeen mielipiteissään enemmän Neuvostoliiton suuntaan kallistuvana kuin SDP:n silloisia johtajia, minkä vuoksi Neuvostoliitto ja suomalaiset kommunistit pitivät häntä sopivana henkilönä hallituksen johtoon, mutta hänellä ei ollut oman puolueensa kannatusta.[10] SKDL kannatti Wuorta pääministeriksi Paasikiven noustua presidentiksi keväällä 1946, mutta sosialidemokraattien eduskuntaryhmän enemmistö vastusti ajatusta.[15]

Ura diplomaattina

Wuori toimi Suomen edustajana Lontoossa vuoteen 1952, vuodesta 1947 lähettilään arvolla.[16] Lontoosta palattuaan hän oli sosiaaliministeriön yleisen osaston päällikkönä vuosina 1952–1953.[1]

Presidentti Paasikivi nimitti Wuoren vuosikausien ajan täyttämättä olleeseen Suomen ulkoministeriön korkeimpaan virkaan eli poliittisen osaston päälliköksi 1. toukokuuta 1953 alkaen. Nimitys liittyi tilanteeseen, jolloin Paasikiven pitkäaikainen ystävä ja luottamusmies Carl Enckell oli siirtynyt eläkkeelle, ulkoministerin salkku oli joutunut hallitusneuvotteluissa puolueiden väliseksi kiistakapulaksi eikä ulkoministeriksi tahtonut löytyä ulkopolitiikan asiantuntijaa. Max Jakobsonin mukaan nimenomaan Wuori nosti ulkoministeriön poliittisen osaston päällikön tasavallan presidentin henkilökohtaiseksi luottamusmieheksi, johon presidentti piti yhteyttä ulkoministerin ohitse.[7] Wuori oli poliittisen osaston päällikkönä vuoteen 1955.[9]

Wuori oli Suomen suurlähettiläänä Moskovassa vuosina 1955–1963.[9][16] Hän oli samalla myös Suomen edustajana Bukarestissa, Sofiassa ja vuodesta 1956 Kabulissa.[1] Keväällä 1961 Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (NKP) johto asettui Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) johtajien ehdotuksesta joksikin aikaa kannattamaan ajatusta, että Wuori pitäisi järjestää SDP:stä irtautuneen TPSL:n presidenttiehdokkaaksi vuoden 1962 vaaleihin. NKP kääntyi kuitenkin suunnitelmaa vastaan, koska se olisi voinut vaikeuttaa Urho Kekkosen uudelleenvalintaa, ja Wuori suostuteltiin luopumaan ehdokkaaksi pyrkimisestä.[10] Niin sanottu noottikriisi alkoi, kun Neuvostoliiton ulkoministeri Andrei Gromyko jätti 30. lokakuuta 1961 Moskovan-suurlähettiläänä toimineelle Wuorelle nootin, jossa esitettiin Suomelle YYA-sopimukseen perustuvia ”konsultaatioita”.[17]

Wuori kotiutui Moskovasta terveyssyistä vuonna 1963, mutta toimi vielä Suomen asianhoitajana Tukholmassa vuosina 1964–1965.[18][9] Vuonna 1966 hänet nimitettiin tasavallan presidentin kanslian päälliköksi.[18] Wuori liukastui 9. syyskuuta 1966 Helsingin Mannerheimintiellä odottaessaan sateessa taksia ja löi päänsä katuun niin pahasti, että kuoli kolme päivää myöhemmin Punaisen Ristin sairaalassa.[10]

Julkaisuja

  • Mitä SAK tahtoo (1943)

Lähteet

  1. ↑ a b c d e Nevakivi, Jukka: Wuori, Eero Aarne (1900–1966). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 30.7.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1956, s. 107. Helsinki: Otava, 1955.
  3. ↑ Uutuuskirjan kova väite: Stalin ”pelasti” Suomen tapattamalla punaupseerit ennen talvisotaa – komean sotilasuran luonut Johannes kidutettiin kuoliaaksi Iltalehti. Viitattu 23.5.2018.
  4. ↑ Nevakivi, Jukka: Linnasta linnaan: Eero A. Wuoren (1900–1966) poliittinen elämäkerta. Otava, 1992.
  5. ↑ a b Salomaa, Markku: Punaupseerien nousu ja tuho, s. 284. Otava, 2018. ISBN 978-951-1-32381-5
  6. ↑ Mitä-Missä-Milloin 1956, s. 107.
  7. ↑ a b c d e Jakobson, Max: Veteen piirretty viiva: havaintoja ja merkintöjä vuosilta 1953–1965, s. 19–22. Helsinki: Otava, 1980. ISBN 951-1-06100-3
  8. ↑ Eero A. Wuoren syntymästä 100 vuotta 14.8.2000. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK. Arkistoitu 8.4.2022. Viitattu 11.2.2007.
  9. ↑ a b c d Wuori, Eero A hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  10. ↑ a b c d e f g Mikko Majander: Paasikivi, Kekkonen ja avaruuskoira: Historiaesseitä, s. 36–39, 43–46, 191. Siltala, Helsinki 2010.
  11. ↑ Paasikiven päiväkirjat 1944-56, osa 1, sivu 19, (1985), ISBN 951-0-13291-8
  12. ↑ Lipponen, Paavo: Väinö Tanner oli moderni talousmies (Paavo Lipponen Tanner-seminaarissa) 2001. Valtioneuvosto. Viitattu 16.6.2009.[vanhentunut linkki]
  13. ↑ Hämäläinen, Unto: Sota-ajan hallituksen sisäpiiriläinen vuoti tietoja Neuvostoliitolle (Vanhentunut linkki) Helsingin Sanomat. Arkistoitu . Viitattu 16.6.2009.. Arkistoitu 17.6.2009. Viitattu 16.6.2009.
  14. ↑ a b Eero Wuori Suomen hallitukset ja ministerit, Valtioneuvosto. Viitattu 14.3.2024.
  15. ↑ Kalemaa, Kalevi: Sylvi-Kyllikki Kilpi – Sörnäisten tyttö, s. 233. Helsinki: WSOY, 1992. ISBN 951-0-17632-X
  16. ↑ a b Kosonen, Eero: Eero A. Wuori – politiikan moniottelija Palkkatyöläinen. 5.9.2000. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 11.2.2007.
  17. ↑ Jakobson, Max: Pelon ja toivon aika: 20. vuosisadan tilinpäätös II, s. 313. Helsinki: Otava, 2001. ISBN 951-1-16581-X
  18. ↑ a b Jukka Nevakivi: WUORI, Eero A. (ruotsiksi) Biografiskt lexikon för Finland. Viitattu 14.3.2024.

Kirjallisuutta

  • Apunen, Osmo & Wolff, Corinna: Pettureita ja patriootteja: Taistelu Suomen ulko- ja puolustuspolitiikan suunnasta 1938–1948. (Historiallisia tutkimuksia, 244) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009. ISSN 0073-2559 ISBN 978-952-222-118-6
  • Eero A. Wuori sopimusyhteiskunnan rakentajana ja kansallisena vaikuttajana. Helsinki: Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö, 2000. ISBN 951-714-201-3

 

Edeltäjä:
Väinö Salovaara 		Suomen kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
1944−1945 		Seuraaja:
Onni Peltonen
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Eero_A._Wuori&oldid=22258930”