Ero sivun ”Suomen presidentinvaali 1931” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p Käyttäjän 2001:999:788:742B:94B4:1966:7437:A55B muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Rdt404 tekemään versioon.
Merkkaus: Pikapalautus Palauta-työkalulla
lis., linkki uuteen artikkeliin ym.
Rivi 8: Rivi 8:
| seuraava_vaali = Suomen presidentinvaali 1937
| seuraava_vaali = Suomen presidentinvaali 1937
| seuraava_vuosi = 1937
| seuraava_vuosi = 1937
| vaalipäivä = 15.–16. tammikuuta 1931
| vaalipäivä = 15.–16. tammikuuta 1931 (valitsijamiesten vaali)<br>16. helmikuuta 1931 (presidentinvaali)


<!-- P. E. Svinhufvud -->
<!-- P. E. Svinhufvud -->
Rivi 37: Rivi 37:
}}
}}
{{Suomen politiikka}}
{{Suomen politiikka}}
'''Suomen presidentinvaalin 1931''' voitti [[Kansallinen Kokoomus|kokoomuspuolueen]] ehdokas, [[Suomen pääministeri|pääministeri]] [[Pehr Evind Svinhufvud]], jonka merkittävin kilpailija oli ensimmäisenä [[Suomen tasavallan presidentti|tasavallan presidenttinä]] (1919–1925) toiminut [[Kansallinen Edistyspuolue|Edistyspuolueen]] [[Kaarlo Juho Ståhlberg|K. J. Ståhlberg]].<ref name=apulehti>{{Verkkoviite|Osoite=https://www.apu.fi/artikkelit/suomen-presidentit-sarja-svinhufvud-oli-vakauttaja|Nimeke=Suomen presidentit -sarja: Svinhufvud oli vakauttaja|Julkaisu=Artikkelit|Ajankohta=6.12.2017|Julkaisija=Apu–lehti|Viitattu=22.4.2019}}</ref> Ståhlberg hävisi ratkaisevan kolmannen äänestyskierroksen kahdella äänellä.<ref>Zetterberg & Tiitta: Suomi kautta aikojen, s. 408</ref> Vaalit käytiin normaalissa järjestyksessä, mutta niiden taustalla vaikutti voimakkaasti [[kommunismi]]n ja osittain myös heikkona pidetyn [[parlamentarismi]]n vastainen [[lapuanliike]]. Aikakauden poliittinen ilmapiiri, jota sävytti myös taloudellinen lamakausi, oli kuvastunut räikeästi Ståhlbergin ja hänen puolisonsa [[Ester Ståhlberg]]in [[K. J. Ståhlbergin kyyditys|kyydityksessä]] Helsingistä [[Joensuu]]hun lokakuussa 1930.<ref> Häikiö: Presidentin valinta, s. 35. WSOY, 1993. </ref> Lapuanliikkeen ''[[Aktivisti (lehti)|Aktivisti]]''-lehdessä julkaistiin presidentinvaalien alla kehotus murhata K. J. Ståhlberg<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/laillisuusmies-stahlberg-lapuan-liikkeen-hampaissa | Nimeke = Laillisuusmies Ståhlberg Lapuan liikkeen hampaissa | Ajankohta = 21.11.2011 | Viitattu = 3.12.2020}}</ref>.
'''Suomen presidentinvaalin 1931''' voitti [[Kansallinen Kokoomus|kokoomuspuolueen]] ehdokas, [[Suomen pääministeri|pääministeri]] [[Pehr Evind Svinhufvud]], jonka merkittävin kilpailija oli ensimmäisenä [[Suomen tasavallan presidentti|tasavallan presidenttinä]] (1919–1925) toiminut [[Kansallinen Edistyspuolue|edistyspuolueen]] [[K. J. Ståhlberg]].<ref name=apulehti>{{Verkkoviite|Osoite=https://www.apu.fi/artikkelit/suomen-presidentit-sarja-svinhufvud-oli-vakauttaja|Nimeke=Suomen presidentit -sarja: Svinhufvud oli vakauttaja|Julkaisu=Artikkelit|Ajankohta=6.12.2017|Julkaisija=Apu–lehti|Viitattu=22.4.2019}}</ref> Ståhlberg hävisi ratkaisevan kolmannen äänestyskierroksen kahdella äänellä.<ref>Zetterberg & Tiitta: Suomi kautta aikojen, s. 408</ref>


==Taustaa==
⚫
Siihenastisen presidentin [[Lauri Kristian Relander|Lauri Kr. Relanderin]], joka oli virkakautensa loppupuolella myötäillyt oikeistoa ja lapuanliikettä, arvovallan murenemisesta hänen oman puolueensa [[Maalaisliitto|Maalaisliiton]] piirissä kertoi se, että puolueen [[eduskuntaryhmä]]n koeäänestyksessä eduskunnan puhemies [[Kyösti Kallio]] voitti hänet ylivoimaisesti. [[Karjala]]n maalaisliittolaiset tukivat silti Relanderia, joka olisi itsekin ollut halukas jatkamaan virassaan. Maalaisliiton puoluekokous hylkäsi kuitenkin istuvan presidentin valitsemalla presidenttiehdokkaaksi Kallion äänin 87–63.<ref> Lauri Sivonen: ''Presidentin tekemiset'', s. 19. Helsinki: Kirjayhtymä, 1982.</ref> Maalaisliiton valitsijamiesten taivuttamiseksi Svinhufvudin taakse presidentinvaalin ratkaisevassa äänestyksessä käytettiin ankaraa painostusta. [[Suojeluskunta]]järjestön ylipäällikkö kenraali [[Lauri Malmberg]] jopa ilmoitti heille, että hän ei voi taata yhteiskuntarauhan säilymistä, mikäli Ståhlberg valitaan presidentiksi.<ref> Max Jakobson: ''Väkivallan vuodet: 20. vuosisadan tilinpäätös I'', s. 136. Helsinki: Otava, 1999.</ref>
Vaalit käytiin normaalissa järjestyksessä, mutta niiden taustalla vaikutti voimakkaasti [[kommunismi]]n ja osittain myös heikkona pidetyn [[parlamentarismi]]n vastainen [[lapuanliike]]. Aikakauden poliittinen ilmapiiri, jota sävytti myös taloudellinen lamakausi, oli kuvastunut räikeästi Ståhlbergin ja hänen puolisonsa [[Ester Ståhlberg]]in [[K. J. Ståhlbergin kyyditys|kyydityksessä]] Helsingistä [[Joensuu]]hun lokakuussa 1930.<ref> Häikiö: Presidentin valinta, s. 35. WSOY, 1993. </ref> Lapuanliikkeen ''[[Aktivisti (lehti)|Aktivisti]]''-lehdessä julkaistiin presidentinvaalien alla kehotus murhata K. J. Ståhlberg<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/laillisuusmies-stahlberg-lapuan-liikkeen-hampaissa | Nimeke = Laillisuusmies Ståhlberg Lapuan liikkeen hampaissa | Ajankohta = 21.11.2011 | Viitattu = 3.12.2020}}</ref>.


⚫
Siihenastisen presidentin [[Lauri Kristian Relander|Lauri Kr. Relanderin]], joka oli virkakautensa loppupuolella myötäillyt oikeistoa ja lapuanliikettä, arvovallan murenemisesta hänen oman puolueensa [[Maalaisliitto|Maalaisliiton]] piirissä kertoi se, että puolueen [[eduskuntaryhmä]]n koeäänestyksessä eduskunnan puhemies [[Kyösti Kallio]] voitti hänet ylivoimaisesti. [[Karjala]]n maalaisliittolaiset tukivat silti Relanderia, joka olisi itsekin ollut halukas jatkamaan virassaan. Maalaisliiton puoluekokous hylkäsi kuitenkin istuvan presidentin valitsemalla presidenttiehdokkaaksi Kallion äänin 87–63.<ref> Lauri Sivonen: ''Presidentin tekemiset'', s. 19. Helsinki: Kirjayhtymä, 1982.</ref>
⚫
Svinhufvudin voittoa presidentinvaalissa pidettiin myös lapuanliikkeen voittona, koska hän oli ainoa henkilö, johon lapuanliike ja Relander luottivat.<ref name=apulehti/> Uusi presidentti osoitti kuitenkin heti virkaan astuttuaan ”lapualaisille” heidän paikkansa. Kun liikkeen edustajat kävivät presidentin luona esittämässä näkemyksiään uuden hallituksen kokoonpanosta, Svinhufvud ilmoitti käyvänsä hallitusneuvotteluja vain eduskuntaryhmien kanssa.<ref> Heikki Eskelinen: ''Itsenäisyytemme vuosikymmenet 1917–66'', s. 96. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet, 1966.</ref>


Valitsijamiesten vaalit järjestettiin 15.–16. tammikuuta.<ref name="om">{{Verkkoviite|Osoite=http://web.archive.org/web/20070809055019/http://www.vaalit.fi/uploads/33sqpxz3h37f.pdf|Nimeke=Tasavallan presidentin vaalit 1925–2006|Julkaisija=Oikeusministeriö|Tiedostomuoto=PDF|Selite=Web Archive|Viitattu=21.12.2009|arkisto=https://web.archive.org/web/20070809055019/http://www.vaalit.fi/uploads/33sqpxz3h37f.pdf|arkistoitu=9.8.2007}}</ref> Vaaleissa asetettiin 970 ehdokasta, joista 60 (6,2 %, &minus;0,2) oli naisia.<ref name="svt">Suomen virallinen tilasto 29 A, 16.</ref>
Valitsijamiesten vaalit järjestettiin 15.–16. tammikuuta.<ref name="om">{{Verkkoviite|Osoite=http://web.archive.org/web/20070809055019/http://www.vaalit.fi/uploads/33sqpxz3h37f.pdf|Nimeke=Tasavallan presidentin vaalit 1925–2006|Julkaisija=Oikeusministeriö|Tiedostomuoto=PDF|Selite=Web Archive|Viitattu=21.12.2009|arkisto=https://web.archive.org/web/20070809055019/http://www.vaalit.fi/uploads/33sqpxz3h37f.pdf|arkistoitu=9.8.2007}}</ref> Vaaleissa asetettiin 970 ehdokasta, joista 60 (6,2 %, &minus;0,2) oli naisia.<ref name="svt">Suomen virallinen tilasto 29 A, 16.</ref>
Rivi 126: Rivi 127:
Lähde: Nohlen & Stöver<ref name="NohlenStöver">{{Kirjaviite|Nimeke = Elections in Europe: A data handbook|Vuosi = 2010|Julkaisija = Nomos|Tekijä = Nohlen, Dieter & Stöver, Philip|Isbn = 978-3-8329-5609-7}}</ref>
Lähde: Nohlen & Stöver<ref name="NohlenStöver">{{Kirjaviite|Nimeke = Elections in Europe: A data handbook|Vuosi = 2010|Julkaisija = Nomos|Tekijä = Nohlen, Dieter & Stöver, Philip|Isbn = 978-3-8329-5609-7}}</ref>
|}
|}

====Luettelo valitsijamiehistä====
{{Pääartikkeli|[[Luettelo Suomen vuoden 1931 presidentinvaalin valitsijamiehistä]]}}


===Valitsijamiesten suorittama vaali ===
===Valitsijamiesten suorittama vaali ===
Rivi 199: Rivi 203:
Lähde: Nohlen & Stöver<ref name="NohlenStöver" />
Lähde: Nohlen & Stöver<ref name="NohlenStöver" />
|}
|}

==Vaalitoimitus==
Valitsijamiehet kokoontuivat 16. helmikuuta 1931 eduskunnan istuntosalissa upouudessa [[Eduskuntatalo]]ssa [[Helsinki|Helsingissä]]. Puheenjohtajana toimi pääministeri Svinhufvud ja sihteerinä eduskunnan sihteeri [[Anton Kotonen]]. [[Suomen ruotsalainen kansanpuolue|Ruotsalaisella kansanpuolueella]] ei ollut omaa ehdokasta, joten sen valitsijamiehistä pääosa äänesti ensimmäiseltä kierrokselta alkaen Svinhufvudia ja loput Ståhlbergia. Myös Maalaisliiton valitsijamiehistä viisi äänesti jo ensimmäisellä kierroksella ja 16 toisella kierroksella Svinhufvudia muiden äänestäessä puolueen omaa ehdokasta Kalliota. Kolmannella kierroksella kaikki maalaisliittolaiset äänestivät Svinhufvudia. [[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|SDP:n]] valitsijamiehet siirtyivät toisella kierroksella Ståhlbergin taakse, ja [[Suomen pienviljelijäin puolue]]en valitsijamiehet äänestivät tätä kaikilla kierroksilla.<ref name="HS1931">[https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1828292?page=5 P. E. Svinhufvud presidentiksi.] Helsingin Sanomat 17.2.1931, s. 5. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 12.2.2024.</ref>

Maalaisliiton valitsijamiesten taivuttamiseksi Svinhufvudin taakse ratkaisevassa äänestyksessä käytettiin ankaraa painostusta. [[Suojeluskunta]]järjestön ylipäällikkö kenraali [[Lauri Malmberg]] jopa ilmoitti heille, että hän ei voi taata yhteiskuntarauhan säilymistä, mikäli Ståhlberg valitaan presidentiksi.<ref> Max Jakobson: ''Väkivallan vuodet: 20. vuosisadan tilinpäätös I'', s. 136. Helsinki: Otava, 1999.</ref> Vaalituloksen selvittyä istuntosalin lehteriyleisö puhkesi eläköön-huutoihin ja alkoi laulaa [[Maamme]]-laulua.<ref name="HS1931" />

⚫
Svinhufvudin voittoa presidentinvaalissa pidettiin myös lapuanliikkeen voittona, koska hän oli ainoa henkilö, johon lapuanliike ja Relander luottivat.<ref name=apulehti/> Uusi presidentti osoitti kuitenkin heti virkaan astuttuaan ”lapualaisille” heidän paikkansa. Kun liikkeen edustajat kävivät presidentin luona esittämässä näkemyksiään uuden hallituksen kokoonpanosta, Svinhufvud ilmoitti käyvänsä hallitusneuvotteluja vain eduskuntaryhmien kanssa.<ref> Heikki Eskelinen: ''Itsenäisyytemme vuosikymmenet 1917–66'', s. 96. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet, 1966.</ref>


== Lähteet ==
== Lähteet ==

Versio 12. helmikuuta 2024 kello 17.56

Suomen presidentinvaali 1931
Suomi
1925 ←
 15.–16. tammikuuta 1931 (valitsijamiesten vaali)
16. helmikuuta 1931 (presidentinvaali) 		→ 1937
  P. E. Svinhufvud K. J. Ståhlberg
Ehdokas P. E. Svinhufvud K. J. Ståhlberg
Puolue Kokoomuspuolue Edistyspuolue
Valitsijamiesäänet 151 149
Presidentti ennen vaaleja

Lauri Kristian Relander
Maalaisliitto

Uusi presidentti

P. E. Svinhufvud
Kokoomuspuolue

Osa artikkelisarjaa
Suomen politiikka
Suomen vaakuna
Laki ja julistukset

Muut sopimukset

Toimeenpanovalta
Tasavallan presidentti

Valtioneuvosto

Keskushallinto

Aluehallinto

Paikallishallinto

Lainsäädäntövalta

Eduskunta

Valiokunnat

Tuomiovalta
Yleinen tuomioistuin

Hallintotuomioistuin

Erityistuomioistuin

Syyttäjälaitos

Laillisuusvalvonta ja tarkastus

Tarkastus

Valtuutetut

Suomen Pankki
Muut toimielimet

Talousarvion ulkopuoliset rahastot

Muut julkisoikeudelliset rahastot

Julkisoikeudelliset laitokset

Julkisoikeudelliset säätiöt

Vaalit
Oikeus

Hallintolainsäädäntö

Koulutus

Politiikka
Ulkosuhteet
Muu julkishallinto

Hallinnollinen aluejako

Suomen presidentinvaalin 1931 voitti kokoomuspuolueen ehdokas, pääministeri Pehr Evind Svinhufvud, jonka merkittävin kilpailija oli ensimmäisenä tasavallan presidenttinä (1919–1925) toiminut edistyspuolueen K. J. Ståhlberg.[1] Ståhlberg hävisi ratkaisevan kolmannen äänestyskierroksen kahdella äänellä.[2]

Taustaa

Vaalit käytiin normaalissa järjestyksessä, mutta niiden taustalla vaikutti voimakkaasti kommunismin ja osittain myös heikkona pidetyn parlamentarismin vastainen lapuanliike. Aikakauden poliittinen ilmapiiri, jota sävytti myös taloudellinen lamakausi, oli kuvastunut räikeästi Ståhlbergin ja hänen puolisonsa Ester Ståhlbergin kyydityksessä Helsingistä Joensuuhun lokakuussa 1930.[3] Lapuanliikkeen Aktivisti-lehdessä julkaistiin presidentinvaalien alla kehotus murhata K. J. Ståhlberg[4].

Siihenastisen presidentin Lauri Kr. Relanderin, joka oli virkakautensa loppupuolella myötäillyt oikeistoa ja lapuanliikettä, arvovallan murenemisesta hänen oman puolueensa Maalaisliiton piirissä kertoi se, että puolueen eduskuntaryhmän koeäänestyksessä eduskunnan puhemies Kyösti Kallio voitti hänet ylivoimaisesti. Karjalan maalaisliittolaiset tukivat silti Relanderia, joka olisi itsekin ollut halukas jatkamaan virassaan. Maalaisliiton puoluekokous hylkäsi kuitenkin istuvan presidentin valitsemalla presidenttiehdokkaaksi Kallion äänin 87–63.[5]

Valitsijamiesten vaalit järjestettiin 15.–16. tammikuuta.[6] Vaaleissa asetettiin 970 ehdokasta, joista 60 (6,2 %, −0,2) oli naisia.[7]

Tulokset

Valitsijamiesten vaalit

Puolue
Ääniä % Paikat
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue SDP 252 550 30,2 90
Kansallinen Kokoomuspuolue Kok. 180 378 21,6 64
Maalaisliitto ML 167 574 20,0 69
Kansallinen Edistyspuolue Ed. 148 430 17,7 50
Ruotsalainen kansanpuolue RKP 75 382 9,0 25
Suomen pienviljelijäin puolue SPP 11 772 1,4 2
Muut 672 0,1 0
Tyhjiä 2 763 – –
Yhteensä 839 521 100 % 300
Äänestysprosentti 47,3 %

Lähde: Nohlen & Stöver[8]

Luettelo valitsijamiehistä

Pääartikkeli: Luettelo Suomen vuoden 1931 presidentinvaalin valitsijamiehistä

Valitsijamiesten suorittama vaali

Ehdokas Puolue 1. kierros 2. kierros 3. kierros
Ääniä % Ääniä % Ääniä %
Pehr Evind Svinhufvud Kansallinen Kokoomuspuolue Kok. 88 29,3 98 32,7 151 50,3
Kaarlo Juho Ståhlberg Kansallinen Edistyspuolue Ed. 58 19,3 149 49,7 149 49,7
Kyösti Kallio Maalaisliitto ML 64 21,3 53 17,7
Väinö Tanner Suomen Sosialidemokraattinen Puolue SDP 90 30,0
Yhteensä 300 100 % 300 100 % 300 100 %

Lähde: Nohlen & Stöver[8]

Vaalitoimitus

Valitsijamiehet kokoontuivat 16. helmikuuta 1931 eduskunnan istuntosalissa upouudessa Eduskuntatalossa Helsingissä. Puheenjohtajana toimi pääministeri Svinhufvud ja sihteerinä eduskunnan sihteeri Anton Kotonen. Ruotsalaisella kansanpuolueella ei ollut omaa ehdokasta, joten sen valitsijamiehistä pääosa äänesti ensimmäiseltä kierrokselta alkaen Svinhufvudia ja loput Ståhlbergia. Myös Maalaisliiton valitsijamiehistä viisi äänesti jo ensimmäisellä kierroksella ja 16 toisella kierroksella Svinhufvudia muiden äänestäessä puolueen omaa ehdokasta Kalliota. Kolmannella kierroksella kaikki maalaisliittolaiset äänestivät Svinhufvudia. SDP:n valitsijamiehet siirtyivät toisella kierroksella Ståhlbergin taakse, ja Suomen pienviljelijäin puolueen valitsijamiehet äänestivät tätä kaikilla kierroksilla.[9]

Maalaisliiton valitsijamiesten taivuttamiseksi Svinhufvudin taakse ratkaisevassa äänestyksessä käytettiin ankaraa painostusta. Suojeluskuntajärjestön ylipäällikkö kenraali Lauri Malmberg jopa ilmoitti heille, että hän ei voi taata yhteiskuntarauhan säilymistä, mikäli Ståhlberg valitaan presidentiksi.[10] Vaalituloksen selvittyä istuntosalin lehteriyleisö puhkesi eläköön-huutoihin ja alkoi laulaa Maamme-laulua.[9]

Svinhufvudin voittoa presidentinvaalissa pidettiin myös lapuanliikkeen voittona, koska hän oli ainoa henkilö, johon lapuanliike ja Relander luottivat.[1] Uusi presidentti osoitti kuitenkin heti virkaan astuttuaan ”lapualaisille” heidän paikkansa. Kun liikkeen edustajat kävivät presidentin luona esittämässä näkemyksiään uuden hallituksen kokoonpanosta, Svinhufvud ilmoitti käyvänsä hallitusneuvotteluja vain eduskuntaryhmien kanssa.[11]

Lähteet

  1. ↑ a b Suomen presidentit -sarja: Svinhufvud oli vakauttaja Artikkelit. 6.12.2017. Apu–lehti. Viitattu 22.4.2019.
  2. ↑ Zetterberg & Tiitta: Suomi kautta aikojen, s. 408
  3. ↑ Häikiö: Presidentin valinta, s. 35. WSOY, 1993.
  4. ↑ Laillisuusmies Ståhlberg Lapuan liikkeen hampaissa yle.fi. 21.11.2011. Viitattu 3.12.2020.
  5. ↑ Lauri Sivonen: Presidentin tekemiset, s. 19. Helsinki: Kirjayhtymä, 1982.
  6. ↑ Tasavallan presidentin vaalit 1925–2006 (PDF) (Web Archive) Oikeusministeriö. Arkistoitu 9.8.2007. Viitattu 21.12.2009.
  7. ↑ Suomen virallinen tilasto 29 A, 16.
  8. ↑ a b Nohlen, Dieter & Stöver, Philip: Elections in Europe: A data handbook. Nomos, 2010. ISBN 978-3-8329-5609-7
  9. ↑ a b P. E. Svinhufvud presidentiksi. Helsingin Sanomat 17.2.1931, s. 5. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 12.2.2024.
  10. ↑ Max Jakobson: Väkivallan vuodet: 20. vuosisadan tilinpäätös I, s. 136. Helsinki: Otava, 1999.
  11. ↑ Heikki Eskelinen: Itsenäisyytemme vuosikymmenet 1917–66, s. 96. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet, 1966.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomen_presidentinvaali_1931&oldid=22186773”