riita

Suomi

Substantiivi

riita (9-F)

1. tavallisesti mielipide-eron aiheuttama sanasota, joka johtaa joskus molemminpuolisiin loukkauksiin ja tappeluun

Ääntäminen

• IPA: /ˈriːt̪ɑ/, [ˈriːt̪ɑ̝]

• tavutus: rii‧ta

Etymologia

vanha germaaninen laina

Käännökset

1. riita

albania: zënkë englanti: row, quarrel, altercation, squabble, fight, dispute, argument, brawl espanja: discusión, pelea, riña hollanti: ruzie f. italia: litigio m. katalaani: baralla koltansaame: reidd kroaatti: svađa f., prepirka f., kavga f.

ruotsi: strid, gräl, kiv saksa: Streit m. tšekki: hádka f. turkki: arbede ukraina: сварка f. unkari: villongás venäjä: ссора f. viro: tüli

Liittyvät sanat

• erimielisyys
• katsomusero

Synonyymit

• (usein pienimuotoisia) kiista, kina, (arkikielisiä) känä, kränä
• (usein pitkäkestoisia) epäsopu, eripura, tora
• (verbaalisia) sanaharkka, sanasota, suukopu

Johdokset

• adjektiivit: riitaisa, riitainen, riidaton
• verbit: riidellä, riitaantua

Yhdyssanat

eturiita, ilmiriita, linjariita, oikeusriita, oppiriita, perheriita, puolueriita, rajariita, riidanaihe, riidanhalu, riita-asia, riitajuttu, riitakapula, riitakumppani, riitakysymys, riitapukari, riitapuoli, riitarahasto, riitasijoittaja, riitasointu, ristiriita, testamenttiriita, työriita

Aiheesta muualla

• riita Kielitoimiston sanakirjassa