rekka
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa
- puiden kuljetukseen käytetty hevosella vedettävä parireki
- kuorma-auton ja perävaunun yhdistelmä
- umpikorinen kuorma-auto
- (slangia, ammatti-) kuorma-auton puoliperävaunu, irtoperä
- (slangia, ammatti-) kuorma-auton ja puoliperävaunun yhdistelmä
- (arkikieltä) ennätys, enkka
- (murteellinen) roju, rääsy, rikkinäinen esine
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈrekːɑ/
- tavutus: rek‧ka
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rekka | rekat |
| genetiivi | rekan | rekkojen (rekkain) |
| partitiivi | rekkaa | rekkoja |
| akkusatiivi | rekka; rekan |
rekat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rekassa | rekoissa |
| elatiivi | rekasta | rekoista |
| illatiivi | rekkaan | rekkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rekalla | rekoilla |
| ablatiivi | rekalta | rekoilta |
| allatiivi | rekalle | rekoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rekkana | rekkoina |
| translatiivi | rekaksi | rekoiksi |
| abessiivi | rekatta | rekoitta |
| instruktiivi | – | rekoin |
| komitatiivi | – | rekkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | reka- | |
| vahva vartalo | rekka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaruotsin sanasta räck (murteissa räcke, räcka) < keskialasaksan reck, recke, saksan sanasta Reck; ks. myös rekki[1]
Käännökset
muokkaa2. umpikorinen kuorma-auto
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaJohdokset
muokkaa- substantiivit: rekallinen
Yhdyssanat
muokkaamoduulirekka, pankkorekka, rekka-auto, rekkajono, rekkakuski, rekkalesbo, rekkamies, ruokarekka
Aiheesta muualla
muokkaa- rekka Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 4164 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa