Pulun kupu [1] (numero 4)
 
Hatun kupu [4]
 
Kolme seisovan aallon kupua [6]

Substantiivi

muokkaa

kupu (1-E)

  1. (anatomia) linnun ruokatorven laajentuma, johon lintu tilapäisesti varastoi ravintoa
  2. (anatomia) hyönteisen etusuolen laajentuma
  3. (leikkimielinen) maha, ihmisen vatsa
    Onkos nyt kupu ravittu? – Onko maha täynnä? (Koillismaalainen sanonta)
  4. puolipyöreä suojarakennelma; (arkkitehtuuri) kupoli
    Eilen laitoin maksalaatikkoa mikroon ilman kupua.
  5. (fysiikka) seisovan aallon kahden solmun väli[fi 1]

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkupu/
  • tavutus: ku‧pu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kupu kuvut
genetiivi kuvun kupujen
partitiivi kupua kupuja
akkusatiivi kupu;
kuvun
kuvut
sisäpaikallissijat
inessiivi kuvussa kuvuissa
elatiivi kuvusta kuvuista
illatiivi kupuun kupuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuvulla kuvuilla
ablatiivi kuvulta kuvuilta
allatiivi kuvulle kuvuille
muut sijamuodot
essiivi kupuna kupuina
translatiivi kuvuksi kuvuiksi
abessiivi kuvutta kuvuitta
instruktiivi kuvuin
komitatiivi kupuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kuvu-
vahva vartalo kupu-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

juustokupu, kaalinkupu, kupuholvi, kupuikkuna, kupukaali, kupukanta, kupukatto, kupusieni, kupusuojain, lampunkupu, lasikupu, liesikupu, mikrokupu, savukupu

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kupu Kielitoimiston sanakirjassa
  • kupu Tieteen termipankissa

Lähteet

muokkaa
  1. Hannu Peltonen & Juha Perkkiö & Kari Vierinen: Insinöörin (AMK) fysiikka. Osa II, s. 107. Lahden Teho-Opetus, 2012. ISBN 978-952-5191-23-3.

Kroaatti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

kupu

  1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta kup
  2. (taivutusmuoto) yksikön lokatiivimuoto sanasta kup

Substantiivi

muokkaa

kupu

  1. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivimuoto sanasta kupa

Substantiivi

muokkaa

kupu

  1. (fonetikka, kielitiede) sana