koivu
Katso myös: Koivu |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakoivu (1)
- mikä tahansa koivujen sukuun (Betula) kuuluva koivukasvien laji tai sellaisen yksilö
- Luonnossa koivun eri lajeilla on taipumusta risteytyä keskenään.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkoi̯ʋu/
- tavutus: koi‧vu
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | koivu | koivut |
genetiivi | koivun | koivujen |
partitiivi | koivua | koivuja |
akkusatiivi | koivu; koivun |
koivut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | koivussa | koivuissa |
elatiivi | koivusta | koivuista |
illatiivi | koivuun | koivuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | koivulla | koivuilla |
ablatiivi | koivulta | koivuilta |
allatiivi | koivulle | koivuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | koivuna | koivuina |
translatiivi | koivuksi | koivuiksi |
abessiivi | koivutta | koivuitta |
instruktiivi | – | koivuin |
komitatiivi | – | koivuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | koivu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. mikä tahansa Betula-suvun koivukasvi
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaaSynonyymit
muokkaaYhdyssanat
muokkaa- hieskoivu, juhannuskoivu, koivufiikus, koivuhalko, koivukuja, koivulauta, koivumetsikkö, koivumetsä, koivuniemi, koivunlehti, koivunlehvä, koivunmahla, koivunoksa, koivunritva, koivunrunko, koivunurpu, koivunvarpu, koivupuu, koivusokeri, koivuvaneri, koivuvinokas, koivuvitsa, koivuvyöhyke, loimukoivu, paperikoivu, pihakoivu, rauduskoivu, riippakoivu, ritvakoivu, tunturikoivu, vaivaiskoivu, vanerikoivu, vastaskoivu, vihdaskoivu, visakoivu
Aiheesta muualla
muokkaa- koivu Kielitoimiston sanakirjassa
- koivu Tieteen termipankissa
- Artikkeli 434 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa