Katso myös: Koivu
Wikipedia
Katso artikkeli Koivu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Koivu
 
Koivu

Substantiivi

muokkaa

koivu (1)

  1. mikä tahansa koivujen sukuun (Betula) kuuluva koivukasvien laji tai sellaisen yksilö
    Luonnossa koivun eri lajeilla on taipumusta risteytyä keskenään.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkoi̯ʋu/
  • tavutus: koi‧vu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi koivu koivut
genetiivi koivun koivujen
partitiivi koivua koivuja
akkusatiivi koivu;
koivun
koivut
sisäpaikallissijat
inessiivi koivussa koivuissa
elatiivi koivusta koivuista
illatiivi koivuun koivuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi koivulla koivuilla
ablatiivi koivulta koivuilta
allatiivi koivulle koivuille
muut sijamuodot
essiivi koivuna koivuina
translatiivi koivuksi koivuiksi
abessiivi koivutta koivuitta
instruktiivi koivuin
komitatiivi koivuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo koivu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • koivu Kielitoimiston sanakirjassa
  • koivu Tieteen termipankissa
  • Artikkeli 434 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa