kiiltää

Suomi

Verbi

kiiltää (54-I) (taivutus[luo])

1. heijastaa kirkasta valoa

Ääntäminen

• IPA: /ˈkiːlt̪æːˣ/
• tavutus: kiil‧tää

Käännökset

1. heijastaa kirkasta valoa

englanti: shine, glisten esperanto: brili hollanti: blinken ido: brilar

ranska: éclater saksa: glänzen venäjä: блестеть

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kiille, kiiltäminen
• verbit: kiillellä

Aiheesta muualla

• kiiltää Kielitoimiston sanakirjassa