Wikipedia
Katso artikkeli Kaaos Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

kaaos (39)[1]

  1. epäjärjestys, sekasorto, hajaannus, sekaannus
    Täällä on täys kaaos päällä!
  2. maailman muodostumista edeltänyt oletettu järjestäytymätön tila

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /'kɑː.os/
  • tavutus: kaa‧os

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaaos kaaokset
genetiivi kaaoksen kaaosten
kaaoksien
partitiivi kaaosta kaaoksia
akkusatiivi kaaos;
kaaoksen
kaaokset
sisäpaikallissijat
inessiivi kaaoksessa kaaoksissa
elatiivi kaaoksesta kaaoksista
illatiivi kaaokseen kaaoksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaaoksella kaaoksilla
ablatiivi kaaokselta kaaoksilta
allatiivi kaaokselle kaaoksille
muut sijamuodot
essiivi kaaoksena kaaoksina
translatiivi kaaokseksi kaaoksiksi
abessiivi kaaoksetta kaaoksitta
instruktiivi kaaoksin
komitatiivi kaaoksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kaaokse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kaaos-

Etymologia

muokkaa

muinaiskreikan sanasta χάος (kháos)[2]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kaaosteoria, kaaostila, kaaostutkimus, liikennekaaos

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kaaos Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39
  2. Kalevi Koukkunen: Atomi ja missi — Vierassanojen etymologinen sanakirja. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16131-4.