hankaluus

Suomi

hankaluus (40)

se, että jokin on hankala(a)
Alkuhankaluuksien jälkeen työ pääsi vauhtiin.
(monikossa) joutuminen tekemisiin poliisin tai muuten virkavallan kanssa
joutua hankaluuksiin

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hankaluus	hankaluudet
genetiivi	hankaluuden	hankaluuksien
partitiivi	hankaluutta	hankaluuksia
akkusatiivi	hankaluus; hankaluuden	hankaluudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	hankaluudessa	hankaluuksissa
elatiivi	hankaluudesta	hankaluuksista
illatiivi	hankaluuteen	hankaluuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hankaluudella	hankaluuksilla
ablatiivi	hankaluudelta	hankaluuksilta
allatiivi	hankaluudelle	hankaluuksille
muut sijamuodot
essiivi	hankaluutena	hankaluuksina
translatiivi	hankaluudeksi	hankaluuksiksi
abessiivi	hankaluudetta	hankaluuksitta
instruktiivi	–	hankaluuksin
komitatiivi	–	hankaluuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	hankaluude-
vahva vartalo	hankaluute-
konsonantti- vartalo	hankaluut-

sanan hankala vartalosta hankal- ja suffiksista -uus

1. se, että on hankala