Wikipedia
Katso artikkeli Leimasin Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

leimasin (33)[1]

  1. laite, jonka kohokuvion ja musteen avulla painetaan leima

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈlei̯mɑsin/
  • tavutus: lei‧ma‧sin

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi leimasin leimasimet
genetiivi leimasimen leimasimien
leimasinten
partitiivi leimasinta leimasimia
akkusatiivi leimasin;
leimasimen
leimasimet
sisäpaikallissijat
inessiivi leimasimessa leimasimissa
elatiivi leimasimesta leimasimista
illatiivi leimasimeen leimasimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi leimasimella leimasimilla
ablatiivi leimasimelta leimasimilta
allatiivi leimasimelle leimasimille
muut sijamuodot
essiivi leimasimena
(leimasinna)
leimasimina
translatiivi leimasimeksi leimasimiksi
abessiivi leimasimetta leimasimitta
instruktiivi leimasimin
komitatiivi leimasimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo leimasime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
leimasin-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kumileimasin, käsileimasin, leimasintyyny, leimasinväri

Aiheesta muualla

muokkaa

leimasin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä leimata

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 33