hakulaite

Suomi

hakulaite

Substantiivi

hakulaite

1. matkapuhelimia edeltänyt tyypillisesti vyöhön kiinnitetty laite (vastaanotin), johon voitiin lähettää radioteitse lyhyitä viestejä

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑkuˌlɑi̯t̪eˣ/
• tavutus: ha‧ku‧lai‧te

Etymologia

yhdyssana sanoista haku ja laite

Käännökset

1. laite, johon voitiin lähettää lyhyitä viestejä

englanti: pager, beeper ruotsi: personsökare

turkki: çağrı cihazı venäjä: пейджер

Liittyvät sanat

henkilönhaku, radiopuhelin

Aiheesta muualla

• hakulaite Kielitoimiston sanakirjassa