Tämä artikkeli kertoo valo-olosuhteista. Valaistuminen on filosofinen käsite.

Valaistus käsittää keinotekoiset valonlähteet kuten lamput, ledit ja sisätiloihin tulevan päivänvalon. Päivänvaloa käytetään usein pääasiallisena valonlähteenä päivisin.

Seinävalaisin

Valaistukseen kuluu merkittävä osa maailman energiantuotannosta. Keinotekoinen valaistus toteutetaan nykyään yleisimmin sähköllä. Aiemmin siihen on käytetty kaasua, öljyä ja kynttilöitä, jotka yhä ovat käytössä joissain tilanteissa. Suomessa päre oli maaseudulla yleinen valaistusneuvo aina 1800-luvun lopulle saakka.[1] Oikeanlaisella valaistuksella voidaan parantaa työtehoa tai luoda tunnelmaa. Sisävalaistus on olennainen osa sisustusta. Valaistus voidaan luokitella käyttötarkoituksen mukaan joko yleis-, kohde- tai työvalaistukseksi.

Valaisimet

muokkaa

Valaisimia on saatavilla moniin eri tarkoituksiin ja tyyleihin. Jotkut ovat hyvin pelkistettyjä ja yksinkertaisia, kun taas toiset ovat jo itsessään taideteoksia. Valaisimissa voidaan käyttää lähes mitä tahansa materiaaleja, kunhan ne ovat lämmön kestäviä ja täyttävät turvallisuusmääräykset.

Valaistustyyppejä

muokkaa
  • Työvalaistus on tarkoitettu esimerkiksi lukemiseen tai materiaalien tutkimiseen, ja edellyttää noin 1 500 luksin voimakkuutta.
  • Korostava valaistus on pääasiassa tarkoitettu sisustukseen, ja sen tarkoituksena on valaista kuvia, kasveja tai muita sisustuksen elementtejä.
  • Yleisvalaistus on yleensä sijoitettu kattoon ja sen tarkoituksena on luoda tilaan riittävä valaistus normaaleihin toimiin.

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Suomeksi

muokkaa

Englanniksi

muokkaa